Minulla ei ole oikeastaan ikinä ollut ihan hirveästi kärsivällisyyttä sellaisia autoilijoita kohtaan, joiden mielestä autolla pitäisi päästä suoraan sisälle, mutta tänään se vähäkin meni.
"Me jäätiin lapsen kanssa auton alle" ilmoitti mies aamulla - onneksi hieman turhan dramaattisesti, kuten kävi ilmi siinä vaiheessa, kun näkökenttäni hetkellinen mustuminen oli hellittänyt.
Päiväkodin pihassa peruuttanut - ja samalla TOTTA KAI puhelimeen puhunut - henkilö ei ollut onnistunut keilaamaan autonsa alle kuin mieheni pyörän. Mutta aika läheltä liippasi. Lapsi oli siinä fillarin toisella puolella.
No, loppu hyvin, kaikki hyvin sikäli, että muksu ei tainnut edes tajuta säikähtää (toisin kuin äkisti vanhentuneet vanhempansa) ja pienet naaman ruhjeetkin tulevat toisenlaisesta auto-onnettomuudesta (sellaisesta, johon liittyy muovinen kuorma-auto, alamäki ja liiallinen varmuus omista taidoista.)
Mutta kyllä minä niin toivoisin, että siihen pihalle ei tarvitsisi ajella peruuttelemaan kun vieressä on tyhjä kirkon parkkis, jossa olisi tilaa vaikka turistibussien kokoontumisajoille.
"Me jäätiin lapsen kanssa auton alle" ilmoitti mies aamulla - onneksi hieman turhan dramaattisesti, kuten kävi ilmi siinä vaiheessa, kun näkökenttäni hetkellinen mustuminen oli hellittänyt.
Päiväkodin pihassa peruuttanut - ja samalla TOTTA KAI puhelimeen puhunut - henkilö ei ollut onnistunut keilaamaan autonsa alle kuin mieheni pyörän. Mutta aika läheltä liippasi. Lapsi oli siinä fillarin toisella puolella.
No, loppu hyvin, kaikki hyvin sikäli, että muksu ei tainnut edes tajuta säikähtää (toisin kuin äkisti vanhentuneet vanhempansa) ja pienet naaman ruhjeetkin tulevat toisenlaisesta auto-onnettomuudesta (sellaisesta, johon liittyy muovinen kuorma-auto, alamäki ja liiallinen varmuus omista taidoista.)
Mutta kyllä minä niin toivoisin, että siihen pihalle ei tarvitsisi ajella peruuttelemaan kun vieressä on tyhjä kirkon parkkis, jossa olisi tilaa vaikka turistibussien kokoontumisajoille.
Huh, onneksi ei sattunut pahemmin!! Mä niin en ymmärrä tuota, tosi moni puhuu että päiväkodin pihaan kurvataan suoraan, siis nimenomaan pihaan eikä parkkipaikalle. En-vaan-tajua!
ReplyDeleteTää on aihe joka raivostuttaa mua jatkuvasti. Meidän ympärillä on kävelykatuja, "huoltoajo sallittu", ja aika hämmästyttävän paljon huoltoajoa suuntautuu viereisen päiväkodin edustalle iltapäivisin (aamulla mä en ole niitä näkemässä). Sitä jotenkin luulisi, että ihmiset joilla on pieniä lapsia itsellään ottaisi lasten turvallisuuden noin yleensäkin huomioon, mutta ei.
ReplyDeleteMulla on myös sellainen fiilis, että tää on nykyajan ilmiö, että 30 vuotta sitten ihmiset ei tunkeneet autolla joka pihalle ja jalkakäytävälle, mutta voi tietysti olla, että johtuu siitä, että mä vietin lapsuuteni Itä-Pasilassa, jossa siihen aikaan jalankulkuväylille pääsi vain portaita, eli autot ei olleet ongelma.
No, hyvä että alle jäi vain pyörä, ja toivottavasti sen päälleajaja edes vähän hätkähti.
Voi taivas! Aivan kamala säikähdys. Onneksi totisesti ei käynyt kenellekään ihmiselle pahasti. Pyörä tietenkin harmittaa...
ReplyDeleteKortti pois moisilta - ja päiväkodin pihaan kunnon ajosäännöt. Meidän päikyssä pitää kiertää (monesti naurettavalta tuntuva) poistumisrundi tuli ketään takaa tai ei, mutta kyllä tämän lukiessa taas muistaa, että miksi. Ei meinaan peruutella siellä.
Voi jestas sentään, mikä itsekäs vastuuton moukka! Onneksi lapsellesi ja miehellesi ei käynyt kuinkaan.
ReplyDeleteApua mitä urpoilua!!! :( Onneksi ei käynyt kuinkaan.
ReplyDeleteTsiis, mikä urpo :(
ReplyDeleteKukkavarvas, tuossa ei pääse ihan pihaan sentään kun pihan on aidattu, mutta toisaalta kävelytie saadaan usein kätevästi tukittua. En tajua.
ReplyDeleteJa onneksi tosiaan ei käynyt kummemmin.
Leluteekki, joo, juuri tuo - luulisi, että sitä voisi olla kiinnostunut muidenkin lapsista ja niiden hyvinvoinnista, mutta ilmeisesti tärkeintä on oma kiire.
Päälleajaja hätkähti taatusti, kun mieheni kävi karjumassa sille (tällä kertaa se oli minustakin ihan paikallaan) - mutta onneksi asia otettiin aika vakavasti myös päiväkodissa. Päiväkodin johtaja ilmoitti harkinneensa betoniporsaiden hankintaa.
Moon Mamma, ei pyörällekään sen pahemmin käynyt, mutta samapa se vaikka olisi käynytkin, se on vain materiaa se. Minusta kyllä kuulostaa fiksulta, että teillä on hommalle selkeät säännöt.
Saara, Jennijee ja EmmyAurora, onneksi tosiaan ja kiitos ymmärryksestä!
Mä mietin tätä asiaa jonkin aikaa ja ensiksi tietysti onni, ettei käynyt pahemmin.
ReplyDeleteSitten toiseen kohtaan. En varsinaisesti ole yllättynyt. Jotenkin toi tapahtuma kuvastaa tämän yhteiskunnan tilaa: mulle kaikki heti - toisista välittämättä. Se liittyy jotenkin tämän päivä "kiireen" ja "menestyksen" ihannointiin (lainausmerkit siksi, että kiire on usein itse aiheutettua ja menestyskin on niin näkökulmasta riippuvaista)
Miten tämä yhteiskunta saataisiin heräämään ja huomioimaan kanssaihmiset paremmin? Ja onneksi on paljon ihmisiä, jotka eivät ajattele näin, mutta valitettavasti nämä "mulle kaikki" -ihmiset ovat jotenkin näkyvimpiä.
Ajoin viikonloppuna pitkästä aikaa Kehä I:stä ja jotenkin tämä asia näkyy niin selvästi siellä, vaikkei ollut edes ruuhka-aika (luojan kiitos). Mersut, bemarit ja audit ajaa takapuskurissa kiinni, kun on pakko päästä ajamaan 90km/h 70km/h:n alueella. Hohhoijaa, voisin jatkaa tästä aiheesta ihan loputtomiin, mutta pointtini lienee selvä, joten lopetan tähän.
Hei! Olen juuri löytänyt blogiisi ja ihastunut ikihyviksi! Pohdintojasti on todella miellyttävä lukea ja kirjoitat niin ihanan runollisesti myös arkipäivän asioista, että omaakin elämää alkaa tarkastella jonkun runosuodattimen läpi, ja ihanaltahan sekin alkaa silloin pakostikin näyttää. :) Olen kotona 7kk ikäisen Poikasen kanssa (ensimmäinen lapsi) ja omat aivot tuntuvat olevan (vieläkin) pelkkää hattaraa, ihanaa lukea omia ajatuksia toisen kirjoittamana, saa vaan nyökytellä ja ehkä joku ajatus jää päähän myöhempääkin pohtimista varten. Voi miten toivon, että löytäisin kirjoittamisinnon uudestaan. Luulen, että olin siinä joskus hyvä. Kun kirjoittamalla sitä omaa ajatusmaailmaa saa vain niin hyvin itselleen jäsenneltyä. Ehkä inspiroidun vielä kunhan pahin väsymys väistyy. Siihen saakka (ja toki sen jälkeenkin) luen mieluusti toisten viisaita ja kauniita kirjoituksia. :) Kiitos blogista!
ReplyDelete-Anna
Tuon autoilevan osan tähän että kyllä itseä ainakin vitutti kun Ipanan reuma oli pahana ja ulkona 30 pakkasta ja ajoin oven eteen kahdeksi minuutiksi pudottamaan lapsen hoitoon niin naapurit koko talven valitettuaan pystyttivät siihen pysäköintikieltomerkin. sori vaan naapurit, ei koske invakyltillä varustettuja autoja! he kysyivät tulevatko he ikkunani alle käyttämään autojansa niin minä vastasin että welcome vaan. mutta kuitenkaan en varsinaisesti halua periaatteestakaan (no ehkä joskus vähän siitä) pahennusta aiheuttaa niin nykyään kun Ipana on jo paljon parempi ja toimii normaalisti niin jätän parkkipaikalle ja kävellään sieltä. Mutta tietenkään ei kenenkään päälle saa ajaa ja varsinkin pk:n pihassa pitäisi olla extravarovainen.
ReplyDeleteKaisa, noinhan se juuri on. Itse asiassa linkitän tähän(kin) Antti Nylénin hienon kolumnin, sillä hän pohtii hyvin samankaltaisia asioita kuin sinä, tässä se on: http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2013-09-10/tama-kyynarpaiden-aika
ReplyDeleteMutta joo, olen samaa mieltä ja aika surullinen tästä kehityssuunnasta. Miksi pitää olla äänekkäin ja eniten tilaa kahmiva ja muutenkin ahnein? Onko se nyt sitten sivistynyttä?
Anna, hurjan iso kiitos! Etpä tiedäkään, miten ihanalta kommenttisi tuntui, kun kaikenlainen inspiraatio tuntui olevan jossain teillä tietymättömillä. Tietenkin motivaatio kirjoittamiseen pitäisi löytyä jostain sisältä käsin, mutta kyllä näin kaunis kommentti silti auttaa :)
Erityisen kivalta tuntuu siksi, että minusta arki enimmäkseen on aika hauskaa ja siitä on hyvä nauttia. On aina ilo, kun muutkin nauttivat arjesta, koska se tuntuu sellaiselta yhteiseltä salaseuralta - että muut voivat olla kiireestä kireinä mutta meillä on syytä hymyyn ja ehkä salainen kädenpuristus!
Olen ihan varma, että olet mainio kirjoittaja - kannustan kyllä ehdottomasti perustamaan blogin, jos siltä yhtään alkaa tuntua. (Kunhan se väsymys nyt hellittää ja Poikanen löytää toviksi leluja, joilla antaa äidillekin hieman taukoa, sekin kyllä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin - toivoa on.) Ja linkkiä kehiin sitten!!
Tippalilla, no minusta pitäisi kyllä olla ihan selvä asia, että jos on painava syy, autolla voi ajaa vaikka sitten sisälle - ja lapsen reuma on oikein painava syy, yhdellä ystävälläni on paha reuma eikä hän aina kävele edes vessaan. Sellainen tilanne on aivan oma juttunsa.
Ja tsemppiä reuman kanssa elelyyn! Uskon lääketieteen hoitavan moiset pois ennemmin tai myöhemmin, mutta siihen asti kaikki sympatiani on teidän.
Kiitos. Nyt jo ollaan voiton puolella. Puhe toisen lääkkeen lopettamisestakin on ollut parin vuoden päähän. Kivut on selätetty. Ja sehän se tärkein. Ymmärsin kyllä jutun pointin, Ipanakin on melkein jäänyt kaupan pihassa pienenä alle, kun on vain kassoilta lähtenyt juoksemaan ovea kohti, kun minä olin vielä maksamassa. Onneksi joku ystävällinen nainen koppas kiinni viime hetkellä. Onneksi teilläkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja sekin vaan vanhempien osalta. Mutta tuli sopiva kolo raottaa tätä toista näkökulmaa (mikä nyt on mun perusluonteessa), että ei ne kaikki toopet oo aina siellä auton sisäpuolella :D Jotenkin musta tuntu että joko A) Nää naapurit ajoitti tahallaan klo 8.00-9.00 ja klo 15-16.30 välille koiran kusetus lenkkinsä (näil valittajil järjestään jokasel oli koira mukana) et pääsis valittaa tai sit B) ne kyttäs ikkunasta koska auto tulee pihaa ja nappas koiran mukaa ettei vaikujttas epäilyttävältä. joskus kun pääsin kivuttomasti sisälle niin kun tulin ulos niin siellä ne istu odottamassa ja piti tavanomasen saarnansa ja meni sisälle. Nykyään ne vaan mulkasee muttei sano mitää kun kipitetään sieltä parkkipaikalta :)
ReplyDelete