24 October, 2013

She always had that little drop of poison

Jatkamme haircut-osiolla.

Viikon musiikkiasia on se, että Spotify suositteli minulle Tom Waitsia ("koska olet kuunnellut Nick Cavea ja Leonard Cohenia", ja voi että olenkin.) Ajattelin, että no ehkäpä nyt on tosiaan se hetki ihmisen elämässä, jolloin pitää kuunnella Tom Waitsia, ja oikeassa olin. Ei siihen paljon muuta tarvita kuin Tom kähisemään, että I like my town with a little drop of poison ja toiset meistä ovat myytyjä.

Viikon kirja-asia ovat kirjamessut, joita varten olen ottanut lomapäivän. En kyllä aio kupata messuilla koko päivää, mutten voinut vastustaa omaa loistoajatustani päivästä, joka on omistettu itsekseen haahuilulle ja Siinan treffaamiselle messujen parissa. Ajattelin juoda lasin tai pari skumppaa ja ehkä myös mukillisen glögiä jos sellaiseen törmään.

Kyllä, olen jo avannut glögikauden.

Kuukauden, tai ehkä vuoden kirja-asia on se, että nyt minä olen vihdoin lukenut sen Siinan kirjan, jos ette huomanneet (vaikea kyllä uskoa, ettette odottaisi Sivukirjaston päivityksiä kuin joulua, suurella innolla siis*). Ja niin oli muuten Hesarikin.

Joulusta puheen ollen, siihen on tasan kaksi kuukautta! Aika hienoa. Nyt vain pitää ottaa kaikki irti tästä joulunalusajasta, että jaksaa sitten tammi- ja helmikuun tuskaisuuden läpi.

Viikon koira-asia on se, että parasta sairaslomapäivässä on se hetki, kun uskollinen eläin käpertyy tärisevän emäntänsä kylkeen. Silloin sitä kurottaa hieman peiton alta ottaakseen kuvan, että voitte tekin ihastella. (Ja siksikin, etten ikinä itse unohtaisi.)


Viimeisiä viedään -asia on se, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Vaihdan pikapuoliin työnantajaa. Uusi työ on samoja hommia mutta eri alalle sovellettuna ja eri puolella kaupunkia. Vähän alle kuukauden päästä luen metron sijaan bussissa aamuisin. Ellei kaikki mene jotenkin kauhealla tavalla pieleen, mikä on aina muistettava sanoa.

Muistan, kuinka opiskeluaikana luin monestakin lehdestä, etteivät (tuolloiset) nykynuoret enää saa tai edes odota työltään eläkevirkaa, vaan työtä vaihdetaan joustavasti useita kertoja ennen eläkeikää. Ajatus kuulosti silloin kauhealta, minä kyllä halusin eläkeviran heti ensimmäisestä duunistani, kiitos vain. Vaan nytpä huomaan, että todella aika joustavasti tässä on tullut surffattua työnantajalta toiselle - eikä yleensä suinkaan siksi, että vanhassa olisi jotain erityistä vikaa. Uudet haasteet pitävät mielen virkeänä. Tarkoitan tällä, että uudet haasteet pitävät stressihormonit tarpeeksi koholla. Lienen addikti. Silti, ajatus eläkevirasta tässä vaiheessa elämää tuntuu oikeastaan aika pelottavalta. Katsellaan sitä sitten 65-vuotiaana.

Tämän työpaikanvaihtoasian varjolla olen lintsannut lääkiksen pääsykokeisiin luvussa. Tosin viime viikolla ryhdistäydyin kemian kirjan kanssa. Saatana. Anteeksi.

Epätoivon koko kuva. Se on se kemian kirja tuossa alla.

Ja viikon haircut-asia on se, että huomenna on kampaaja-aika. HAHAHA. I'll get me coat.


* En aio ottaa kuuleviin korviini ajatusta siitä, että joku teistä ei odottaisi joulua suurella innolla.

5 comments:

  1. Rattoisaa retkeä messuille, parempaa oloa ja tsemppiä uuteen duuniin! Sekä tietty uudelle tukalle, onpas nyt paljon jännittäviä juttuja! :)

    ReplyDelete
  2. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  3. Sulla on kumminkin jo kaikki joululahjat neulottuna ja paketoituna, kun sitä noin odotat. Ei oo reilua.

    Onnittelut uudesta duunista! Mä sain pari kuukautta sitten viran. Tiedän - aika absurdia ja odottamatonta, että 1) niitä vielä ylipäänsä on, 2) että joku voi saada sellaisen 30-vuotiaana toisessa oikeassa työpaikassaan ja että 3) joku toinen katsoo minut sellaisen arvoiseksi kymmenien muiden hakijoiden sijaan. Mutta joo, vähän kyllä ahdistaa. Niin naurettava ongelma mun sukupolven edustajalle, mutta kun väkisinkin tulee olo, että tästä ois nyt paras tykätä, kun hulluhan mä olisin, jos täältä joskus lähtisin. Ja toisaalta: virkavapaa, kaupungin joustava suhtautuminen opiskeluun ja tehtäväkierto. Mutku silti.

    Venni

    ReplyDelete
  4. Glögikausi! Hyvä idea! Aloitan sen tänään, ennen kuin nukahdan (mikä saattaa tapahtua pian).

    Onnittelut työpaikan vaihdosta, bussissa on oikein mukava lukea siinä vaiheessa kun intuitiviisesti tietää missä pitää kilauttaa nappulaa ilman kuulutuksia! Mieli pysynee virkeänä, itse mietin tässä että heittäytyisinkö keväällä opiskelijaksi taas kun nämä työt loppuu. Tai voin ryhtyä myös kemian tutoriksesi, tarvittaessa voin työskennellä ruokapalkalla jos joku muu maksaisi lainan. :)

    Toivottavasti kampaajalla oli nastaa ja olo pareempi!

    ReplyDelete
  5. Jennijee, kiitos! Ja näin on, kaikkea jännää. Katsotaan, mitä tästä tulee :)

    Venni, mitään en ole aloittanut. Hmmm. Pitäisköhän? Ajattelin ehkä sellaisen kettukaulurin neulaista lapselle ja sen serkulle.

    Onnea virasta! Sanonpa tämän vielä täälläkin, mutta onhan se nyt älyttömän hienoa, että sellainen on - sillä vaikka se sun työnantajaa sitoo tietyllä tavalla, sua se ei kuitenkaan sido. Kunhan muistat, että jos työpaikka alkaa ahdistaa, niin sieltä on lupa lähteä. Sittenhän se nimittäin vasta alkaakin kaivella, jos erehtyy luulemaan, että vaihtoehtoja ei ole.

    Mutta en mä usko, että se ansa on sun ansa ollenkaan :)

    Linnea, niin onkin! Ellet jo nukahtanut. En ymmärrä, miksi noin nukuttaa :D

    Kiitos onnitteluista! Mä aika hyvin pysyn kärryillä siitä, missä ollaan näiden bussimatkojenkin aikana, siis kirjan ohella myös tien suhteen, joten odotan tätä ihan innolla.

    Ilman muuta voit olla kemian tutorini. Toivottavasti rrrrakstat makaroonilaatikkoa. Vakavasti puheen ollen, mitä ajattelit opiskella?

    ReplyDelete