Aiemman irvailuni ohella ajattelin puhua hetken vakavuutta approksimoiden. Katsotaan, miten käy.
Isäpuoleni* oli Future Fest -nimisessä tapahtumassa Lontoossa ja antoi raportin - kävi nimittäin ilmi, että kinkerit olivat täynnä tieteiskirjailijoita, joita olisin mielelläni itsekin kuullut. Nyt kun kuulette sanan "tieteiskirjailija", ei kannata ajatella avaruusaluksia vaan teknologian mahdollistamia tai vauhdittamia sosiaalisia muutoksia.
Yksi näistä janttereista, Charles Stross, oli esittänyt paneelissa (jossa kirjailijat olivat keksineet lakeja tulevaisuuteen), että on siirryttävä hallitusti vähentämään työaikaa niin, että vuodessa vähennetään yksi viikkotyötunti, kunnes saavutetaan 12 viikkotyötunnin määrä. Kaikille. Kaikille myös kansalaispalkka.
Ajatuksena takana oli - ainakin oman tulkintani mukaan - se, ettei työtä tulevaisuudessa riitä kaikille. Koska sitä ei riitä, reaktiivisuuden sijaan pitäisi olla proaktiivinen ja vähentää duunin määrää kaikilta, jotta ei synny tilannetta, jossa työllistettyjen ja työttömien kuilu on sekä syvä että leveä. Hmmm. Syvempi ja leveämpi. (Ja sattumalta eilen oli uutisissa juttu siitä, miten tällä hetkellä keskipalkkaisten töiden määrä on vähentynyt vauhdilla kun juuri niitä duuneja on ulkoistettu joko Intiaan tai tietokoneille. Huomasitteko?)
Minusta ajatus kuulosti ihan vastustamattoman hauskalta. Voi tietysti tuntua kurjalta ajatus siitä, ettei sitten ehkä ole elintasoa ostella halparättejä tai designia, mutta ehkä olemme yhteiskuntana valmiimpia siirtymään pikkuhiljaa kohti sellaistakin vaihetta. (Toinen juuri loppuun lukemani tieteiskirja esitti, että ihmiskunta lajina käy läpi samanlaisia kehitysvaiheita kuin ihmisyksilöt. Tästä voidaan toiveikkaasti ajatella, että lajina voisimme olla juuri ja juuri sanotaan esikoulusta haikailemassa, jos ajatellaan, että maailmansodat olisivat olleet neljävuotiaan uhmaa.)
(Henkilökohtaisen yksilönkehitykseni tueksi luin myös eilen Antti Nylénin kolumnin moukkamaisuudesta, joka etenkin edelliseen ostosraporttiini yhdistettynä tuntui nöyrryttävältä tekstiltä. Ei kuitenkaan nöyryyttävältä.)
NO JOKA TAPAUKSESSA.
Tilaisuudessa oli myös kysytty, kuka on syntynyt vuoden -70 jälkeen. Näyttää kuulemma huonolta. Sitten oli kysytty, kuka on syntynyt vuoden -90 jälkeen. Näyttää kuulemma vielä huonommalta.
Vuoden 2010 jälkeen syntyneen lapsen äitinä tuntuu tietenkin aika karulta ajatus siitä, että oma lapseni ei ehkä ikinä olisi tilanteessa, jossa hän voisi perustaa perheen ja elättää sen omalla työllään. Ehkä en, pyristelyistäni riippumatta, voi ikinä varmistaa, että lapseni elämä on omaani parempi - ainakaan elintason nykyisen määrittelyn mukaan.
Mutta ehkä elintaso määritellään pian toisin? Syytä olisikin: materiaalinen yltäkylläisyys ei voi olla kaikki. Ehkä kohta, miettiessämme sitä, mikä on hyvä elämä, otetaan huomioon se juuri ilmestynyt IPCC:n raportti, joka toden totta hiljensi ja laittoi miettimään, että ehkä työ ei ole ainoa rintama, jolla lapsellani tulee olemaan vaikeampaa kuin minulla on ollut.
No, olen silti optimisti ja kaikesta huolimatta toivon parasta. Että lapseni elämä olisi hyvä ja onnellinen, vaikka "onnellinen" määriteltäisiin eri parametreilla kuin meidän aikanamme.
Ja sitäkin mieltä olen, että ihmisten pitäisi lukea enemmän tieteiskirjallisuutta, koska niissä on usein ihan häkellyttävän kiinnostavia lähitulevaisuuden visioita - mitä enemmän lukee visioita lähitulevaisuudesta, sitä valmiimpi on siitä keskustelemaan, uskon.
PS. Olen hammasta purren ja suurta tahdonvoimaa käyttäen jättänyt tästä postauksesta pois esim. lääkkeisiin, ruokaan ja marxismiin liittyviä teemoja, viimeisen tosin lähinnä siksi, että tietoni aiheesta perustuvat kahteen lähteeseen, joista kumpikaan ei ole joku Marxin teoksista. Toivon, että arvostatte ponnistustani pitää postaus vain maratonin mittaisena.
* Teknisesti ottaen totta. Pidän häntä tosin isänäni, kuten ehkä mainitsen aina, kun joudun tätä epäsoveltuvaa termiä "isäpuoli" käyttämään.
Isäpuoleni* oli Future Fest -nimisessä tapahtumassa Lontoossa ja antoi raportin - kävi nimittäin ilmi, että kinkerit olivat täynnä tieteiskirjailijoita, joita olisin mielelläni itsekin kuullut. Nyt kun kuulette sanan "tieteiskirjailija", ei kannata ajatella avaruusaluksia vaan teknologian mahdollistamia tai vauhdittamia sosiaalisia muutoksia.
 |
| Laitan tähän koiran kuvan siinä toivossa, että unohdatte avaruusalukset ja luette eteenpäin. |
Ajatuksena takana oli - ainakin oman tulkintani mukaan - se, ettei työtä tulevaisuudessa riitä kaikille. Koska sitä ei riitä, reaktiivisuuden sijaan pitäisi olla proaktiivinen ja vähentää duunin määrää kaikilta, jotta ei synny tilannetta, jossa työllistettyjen ja työttömien kuilu on sekä syvä että leveä. Hmmm. Syvempi ja leveämpi. (Ja sattumalta eilen oli uutisissa juttu siitä, miten tällä hetkellä keskipalkkaisten töiden määrä on vähentynyt vauhdilla kun juuri niitä duuneja on ulkoistettu joko Intiaan tai tietokoneille. Huomasitteko?)
Minusta ajatus kuulosti ihan vastustamattoman hauskalta. Voi tietysti tuntua kurjalta ajatus siitä, ettei sitten ehkä ole elintasoa ostella halparättejä tai designia, mutta ehkä olemme yhteiskuntana valmiimpia siirtymään pikkuhiljaa kohti sellaistakin vaihetta. (Toinen juuri loppuun lukemani tieteiskirja esitti, että ihmiskunta lajina käy läpi samanlaisia kehitysvaiheita kuin ihmisyksilöt. Tästä voidaan toiveikkaasti ajatella, että lajina voisimme olla juuri ja juuri sanotaan esikoulusta haikailemassa, jos ajatellaan, että maailmansodat olisivat olleet neljävuotiaan uhmaa.)
(Henkilökohtaisen yksilönkehitykseni tueksi luin myös eilen Antti Nylénin kolumnin moukkamaisuudesta, joka etenkin edelliseen ostosraporttiini yhdistettynä tuntui nöyrryttävältä tekstiltä. Ei kuitenkaan nöyryyttävältä.)
NO JOKA TAPAUKSESSA.
Tilaisuudessa oli myös kysytty, kuka on syntynyt vuoden -70 jälkeen. Näyttää kuulemma huonolta. Sitten oli kysytty, kuka on syntynyt vuoden -90 jälkeen. Näyttää kuulemma vielä huonommalta.
Vuoden 2010 jälkeen syntyneen lapsen äitinä tuntuu tietenkin aika karulta ajatus siitä, että oma lapseni ei ehkä ikinä olisi tilanteessa, jossa hän voisi perustaa perheen ja elättää sen omalla työllään. Ehkä en, pyristelyistäni riippumatta, voi ikinä varmistaa, että lapseni elämä on omaani parempi - ainakaan elintason nykyisen määrittelyn mukaan.
Mutta ehkä elintaso määritellään pian toisin? Syytä olisikin: materiaalinen yltäkylläisyys ei voi olla kaikki. Ehkä kohta, miettiessämme sitä, mikä on hyvä elämä, otetaan huomioon se juuri ilmestynyt IPCC:n raportti, joka toden totta hiljensi ja laittoi miettimään, että ehkä työ ei ole ainoa rintama, jolla lapsellani tulee olemaan vaikeampaa kuin minulla on ollut.
No, olen silti optimisti ja kaikesta huolimatta toivon parasta. Että lapseni elämä olisi hyvä ja onnellinen, vaikka "onnellinen" määriteltäisiin eri parametreilla kuin meidän aikanamme.
Ja sitäkin mieltä olen, että ihmisten pitäisi lukea enemmän tieteiskirjallisuutta, koska niissä on usein ihan häkellyttävän kiinnostavia lähitulevaisuuden visioita - mitä enemmän lukee visioita lähitulevaisuudesta, sitä valmiimpi on siitä keskustelemaan, uskon.
PS. Olen hammasta purren ja suurta tahdonvoimaa käyttäen jättänyt tästä postauksesta pois esim. lääkkeisiin, ruokaan ja marxismiin liittyviä teemoja, viimeisen tosin lähinnä siksi, että tietoni aiheesta perustuvat kahteen lähteeseen, joista kumpikaan ei ole joku Marxin teoksista. Toivon, että arvostatte ponnistustani pitää postaus vain maratonin mittaisena.
* Teknisesti ottaen totta. Pidän häntä tosin isänäni, kuten ehkä mainitsen aina, kun joudun tätä epäsoveltuvaa termiä "isäpuoli" käyttämään.
Sait kuitenkin ujutettua mukaan sanan maraton ;)
ReplyDeleteTämä oli hyvä postaus, mutta en keksi fiksumpaa sanottavaa, kunhan tulin mölisemään (koska olen väsynyt ja mulla on deadline päällä, jolloin en tietenkään voi toimia kummankaan asian eteen vaan mölisen netissä).
Kyllä! Se vaati vähän päänraapimista :D
ReplyDeleteKiitos, tosi kiva kun kuitenkin kommentoit. Tulee aina vähän höperö olo näistä tällaisista satunnaisista horjahduksista jonnekin ... no, tällaiseen. Silloin kaikki palaute on suunnattoman tervetullutta.
Ymmärrän deadline-asian tosi hyvin, itse suhtaudun siihen koko lailla samoin. Itse asiassa ratkaisuni lähes kaikkeen on mölistä netissä.
Arvostan :) Vaikka olisi niistä poisjätetyistä teemoistakin mukava lukea.
ReplyDeleteMä oon potenut ihan hillitöntä maailmantuskaa siitä raportista. Eilen surffasin Ilmastovanhempien sivuille ja pohdin, olisiko tässä väylä painostaa päätöksentekijöitä. Tutustun tarkemmin, ja paasaan kenties omassa blogissa.
Kiitos kun linkkasit tuon Nylenin. Mulla on ollut jo vuosia vakaa aie lukea koko Nylenin tuotanto, mutta olen päässyt vasta kolumneihin. Nyt on Vihan ja katkeruuden esseet lainassa, toivottavasti en ajaudu palauttamaan lukemattomana. Tavallaan vähän pelottaa, kun ihailen häntä niin kovasti, että jos sitten hän onkin jotenkin väärässä. No, ei hän kyllä voi olla.
ReplyDeleteJa sitten vielä se, että alkoi vähän ahdistaa tämä kirjoitus. Toivon, että saadaan 12 viikkontuntia töitä ja kansalaispalkka, mutta pelottaa silti ja varsinkin luettuani tuon Nylenin kolumnin. Ihminen, tuo kävelevä oksennus.
Tuntuu niin hullulta, että kaikki automatisoidaan, viedään työt ulkomaille, ja silti niiden, jotka on töissä, pitäis tehdä ympärivuorokautisia päiviä. Että ihan kuin siinä olisi jotain paradoksaalista.
Saara, hieno juttu. Siis että arvostat. Maailmantuska ei niinkään, koskapa en ole varma, auttaako se. Mutta ehkä se potkii toimimaan?
ReplyDeleteSiina, eipä kestä. Voisin itsekin tutustua esseisiin pikimmiten, niin voisimme sitten keskustella niistä henkevästi. Viinilasillisen ääressä. Mutta jonkun keskihintaisen viinin korkeintaan.
Voi ei mun ollut tarkoitus saada sua ahdistumaan :( Vaikka tunne on kyllä tuttu - ihminen, tuo kävelevä oksennus, toden totta. Voi kunpa osaisimme olla armollisempia toisillemme. Etenkin toisillemme. Viime aikojen trendi on ollut minusta jo hieman liiallisessa määrin armollisuus itselleen. Sillä saralla olemme aika hyviä jo. Minä ainakin olen.
Mielenkiintoinen ajatus, että maailmansodat vastaisi uhmaikäisen käytöstä. Sehän tarkoittais, että ihmiskunnalla olis vielä murrosikä edessä. Toivottavasti se ei kärsi kauheasta angstista tai harrasta itsensä vahingoittamista...
ReplyDeleteMä jäin miettimään tuota 12 tunnin viikkotyöaikaa ja kansalaispalkkaa. Mistä saadaan rahat kansalaispalkan maksamiseen, jos työtä tehdään vain noin 1,5 nykyisen työpäivän verran?
ReplyDeleteIina, no niinpä! Mutta eihän se välttämättä niin mene, voisivathan ne maailmansodat ehkä olla myös se teini-ikäisen angsti. Tällöin pimeä keskiaika olisi voinut olla sellainen konservatiivisen taaperon rykäisy.
ReplyDeleteSaara, niin, en minäkään ihan tiedä kun en kuunnellut esitystä. (Nyt se kuulemma ehkä löytyy verkosta, että pitänee kaivella.) Toisaalta uskon kyllä, että talouden pitäisi olla järjestettävissä myös toisin kuin se nyt on järjestetty - ja ehkä tässä skenaariossa luotetaan siihen, että teknologian kehittyminen vie suuren osan niistä lopuistakin duuneista. Rahaa se työttömien elättäminenkin vaatii.