27 October, 2013

Stop the press

... vein lapsen luontoretkelle.

No, oikeastaan se oli tietysti vahinko. Koska taapero on osoittanut huolestuttavia päiväunenväliinjättämismerkkejä, häntä on kaikin voimin väsytettävä ennen lounasta. Väsyttäminen tapahtuu yleensä puistoon menemällä, se on lapselle hyvin väsyttävää kun hänen tulee juosta karkuun äitiä, joka karjuu "LAPASET KÄTEEN TAI MENNÄÄN HETI KOTIIN."

Nyt lapsella oli kuitenkin kädessä kurarukkaset, ja, olennaisemmin, puisto #1 oli tyhjä. Meinasin kirjoittaa "tyhmä". Oli se vähän sitäkin. "Ei ketään!" sanoi lapsi tyrmistyneenä. Kävelimme puistoon #3. (Puisto #2 on remontissa.) Puistossa #3 oli paljon lapsia, muttei yhtään tenavan ikäistä - isompien jalkapallokerhoon eivät taidot riittäneet, pienempien kävely-yritysten seuraamiseen ei puolestaan piisannut kärsivällisyys.

Pääuutisissa tänään: ulkona voi olla kivaa vaikka siellä näyttäisi tältä.
Ehdotin visiittiä Rölli-peikon luolalle, jota jotkut aikuiset saattavat erheellisesti pitää väestönsuojana, mutta ei se ole. On peikkoluola. Huomattavan erikoista Rölli-peikon luolassa (joka on siis päiväkotiryhmän kanssa löydetty) on se, että Rölli-peikko ei ole koskaan kotona. Ihme kyläluuta. Tänäänkään Rölli-peikko ei ollut kotona, mutta ei se mitään, huusimme silti aidan raosta "eikkoooo!"

Olisin muuten yllättynyt tosissani, jos Rölli-peikko olisi ollut kotona.

Ehkä erikoisinta tässä äitiyshommassa on se, että jotenkin näihin ulkoilujuttuihin vain liukuu. Minusta ulkoilu on ollut aina vähän jotain sellaista, jota tapahtuu muille ihmisille, ja jos nyt itse pitää ulkoilla, kyseeseen tule juoksu tai rivakka kävely. Kaikenlainen seisoskelu on epäilyttävää, tulee kylmä ja pissahätä.

Ja sitten, plim, tulee yhtäkkiä päivä jolloin kokee, että on helpompaa viedä lapsi ulos nyt - vaikka sille pitäisi pukea kurahaalari - kuin ottaa vastaan se, mitä seuraa, jos lasta ei vie ulos nyt. Seisoskellessa voi vaikka neuloa, jos on tosi hoocee, ja pöljä.

(Tarvitseeko kukaan muuten lapasia? Täällä syntyy nykyään tosi paljon lapasia.)

Ja sitten voi käydä niinkin, että kun äsken mainittu plim-päivä on koettu, tulee sellainenkin päivä, jolloin huomaa kävelevänsä lapsen kanssa kotiin joltain peikkoluolalta tosi iloisena kivasta retkestä.

Selitä mitä selität, nainen, minä en tule.

Helvetin ulkoilu, en halunnut jäädä koukkuun.

23 comments:

  1. Plim-kokemus. Samaistun. Kosketusnäyttö, en jaksa pidempää kommenttia.

    ReplyDelete
  2. "Kaikenlainen seisoskelu on epäilyttävää, tulee kylmä ja pissahätä."

    Mä niin allekirjoitan tän! :D Luulen, että tää johtuu jostain lapsuuden puistotätipuistoilukerhossaolotraumasta. Muistan ainakin, että yksi lapsipsyko hakkasi aina kaikkia. Ja kurahousut oli tietty inhat.

    ReplyDelete
  3. Meidän perheessämme todettiin just pari viikkoa sitten, että "jos miettii pitäisikö lähteä ulos vai ei, niin oikea vastaus on _aina_ lähteä ulos". Kun sinne asti vain pääsee niin kaikki on niin paljon helpompaa. Paitsi oikeastaan ei ehkä nyt, kun konttausvaiheeseen jumiutuneelle 1-vuotiaallemme ei ole oiken sitä aktiviteettia. Odotan joko a) kävelytaidon ilmaantumista tai b) lunta eli kunnon pulkkamäkikelejä. Siihen asti istutaan tönkkönä haalareissa ja kurahousuissa ja odotellaan haikeana koska pääsisi taas sisälle dublojen pariin.

    ReplyDelete
  4. Näinhän siinä tosiaan käy. Ja se on hämmästyttävää. Ja tääkin oli nitä juttuja, joita ei ainakaan itselle pitänyt tapahtua lapsen saamisen myötä.

    ReplyDelete
  5. Mä ihan vähän toivoisin, että jäisin enemmän koukkuun lapsen kanssa ulkoiluun... Kesällä se oli ihan kivaakin, mutta nyt sitten taas... plääh! Eilen tulin iltapäivällä työmatkalta ja koko ilta hapattiin tietysti koko porukka sisällä (eikä mies ollut aamullakaan ulostautunut lapsen kanssa). Tänään jatkui sama meininki, tosin illalla käytiin pienellä kauppareissulla. Aika surkeeta, tosin sitä olivat myös säät!

    Ja mitä päiväuniin tulee, niin sama täällä! Meilläkin lapsi olisi välillä laiskoina kotipäivinä jättämässä unia kokonaan väliin (pk:ssa kyllä nukkuu). Tämähän on tietysti ihan törkeetä, koska minun mielestä vanhemmille kuuluu 1,5 tunnin lepohetki vapaapäivinä, eikös niin?

    ReplyDelete
  6. Saara, ylävitoset!

    VL, hui, mä en muista mitään tuollaista! Mutta seisoskelua kohtaan olen kehittänyt syvällisen epäluulon viimeistään koulussa. Rajansa silläkin oli, kuinka monta kertaa välitunnilla viitsi käydä vessassa vain päästäkseen sisään.

    Pilami, juuri noin! Ja auts, tuo vaihe on tylsä. Esikoisen kanssahan voi vaan päättää, ettei mennä ulos, kuten minä lapsen tuossa iässä tein, mutta kuopuksen on vaan seurattava mukana.

    Anu, ylävitoset!

    Leluteekki, näinpä. Mä en edes ajatellut, että mulle ei sitten noin käy, koska olin niin perustavanlaatuisen varma siitä, ettei käy, ettei oikeastaan käynyt edes pienessä mielessä, että jossain puistossa seisoisin.

    LQ, nyt on aika kurjaa kyllä. Illat, etenkin arki-illat, on munsta asia erikseen, mutta jos ei viikonloppuna käy yhtään ulkona, illalla kotona on jo pieni tasmanian tuholainen.

    Ehdottomasti kuuluisi ohjelmaan se vanhempien lepohetki, tästä olen samaa mieltä. Niin samaa, että olen valmis ulkoilemaan sen saavuttaakseni :D

    ReplyDelete
  7. Heheh, ai joo, totta. En edes tajunnut, että enhän mä ennen ole paikoillaan tönöttävän taaperon kanssa edes istuskellut märän hiekkalaatikon reunalla. Ilmankos onkin ollut niin hölmö olo. Osaan kuitenkin olla kiitollinen siitä, että maaninen hiekansyöntivaihe on jäänyt taakse. Kesällä lasta ei voinut todellakaan jättää ilman valvovaa silmää leikkipuistoon, kun sen suu oli ihan täynnä hiekkaa ja soraa. Onneksi se viihtyi silloin keinussa. Mut sitten se oli esikoiselle tosi tympeää, kun äiti oli vain siellä keinun luona kuopuksen kanssa eikä ehtinyt yhtään sen leikkeihin.

    Ensi kesänä ne kyllä tietysti jo juoksevat kilpaa ja leikkivät kauniisti keskenään ja minä voin vain paistatella auringossa ja surffata netissä. Parhaassa tapauksessa tämä kaikki tapahtuu takapihallamme ja voin juoda kolmatta mukillista kahvia samalla.

    ReplyDelete
  8. Maanisen hiekansyöntivaiheen historiallisuudelle on kyllä nostettava malja - valitsemaasi juomaa. Voin muuten kuvitella, että olo on kaksijakoinen kun yhtäältä yksi karjuu keinuttajaa ja toisaalta toinen leikittäjää. Siinä varmaan viimeistään toivoo voivansa kloonata itsensä. (Mä toivon sitä usein myös siivouspäivinä, mutten ole vielä keksinyt, miksi kloonini olisi minua innokkaampi siivoaja.)

    Pidän sun visiosta. Saatan ehkä muuttaa teidän pihalle ottamaan osaa.

    ReplyDelete
  9. Jos Rölli-peikko olisi ollut kotona! XD

    http://www.kansascity.com/2013/10/19/4563546/runner-in-kc-marathon-knits-his.html, ei mulla muuta.

    ReplyDelete
  10. Teoriassa kaikenlainen tervehenkinen reippailu viehättää, mutta käytännössä kiinnostus lopahtaa jo tuulikaapin lattialle, hikipäiseen pukemiskierteeseen.

    (Tarvitsee, heti välittömästi tällä sekunnilla! Lasketaanko postilaatikolla kärvistellen odottelu tervehenkiseksi reippailuksi?)

    ReplyDelete
  11. Apus lapaset!

    Meilläkin himputti repee, jos ei viikonloppuisin ulkoilla ennen ja jälkeen päiväunien. Mä odotan näitä syystalven iltoja jo pienellä paniikilla - miten muka viitsin lähteä sysipimeään ja räntäsateeseen ulkoilemaan ipanan kanssa. Ehkä pitää keskittää ilta-aktiviteetit kyläilyhommiin - lapset voi riehua ja vanhemmat syödä keittiössä kakkua, eiks se yleensä mene niin.

    Venni

    ReplyDelete
  12. Niin ja miten kävi arvonnassa??

    ReplyDelete
  13. Fffifi, toi juoksija on ihan MAHTAVA! Mä oon luullut olevani noheva neuloja, mutta tuohon eivät taidot riitä :D Hyvä, että sai enkan.

    Jos ne juoksuarvonnat ovat nyt ratkenneet, en tainnut päästä - ainakaan mitään ei ole kuulunut :(

    Hippiäinen, sepä kyllä onkin aika karua! Meillä usein hän, joka ei lähde ulos, joutuu pukemishommiin. Joku hinta on vapaa-ajasta maksettava.

    llman muuta lasketaan! Arvioi kätesi koko suhteessa minun käteeni ja kerro, pidätkö enemmän raidoista vai yksivärisistä :D Okei, arvioi kätesi koko.

    Venni, pitää varoa mitä toivoo tai sen voi saada :D Samat ohjeet kuin yllä.

    Mutta nyt vähän huolestuin, että pitääkö päiväunienkin jälkeen ulkoilla. Tästä olen kyllä laistanut ja katsonut riehuvaa lasta.

    Sun suunnitelma kuulostaa oivalliselta kyllä. Jos keksit kivan paikan, mistä saa kakkua, mekin tullaan!

    ReplyDelete
  14. Kurkkaa myös roskaposti, mun tuli sinne. Mun hylkäys :( Kaikille pitäisi tulla ilmoitus viimeistään huomenna, pääsi tai ei.

    ReplyDelete
  15. Kas, löytyihän se hylsy sieltä - olin ehkä itse tuhonnut epäilyttävän saksankielisen sähköpostin tarkemmin lukematta. Onneksi selvensivät englanniksi alla, että onni ei ollut myötä :(

    ReplyDelete
  16. Joo, muuta toki. Sillä minun lapsenihan eivät muutu ihme häiriköiviksi riehujapelleiksi viraiden ihmisten meille saapuessa. Saadaan siis ihan rauhassa juoda sitä kahvia. :D

    ReplyDelete
  17. Karu tiivistääkin tämän nykymenon vallan mainiosti. Vapaa-aika, mitä se on? Täällä on näes tarjolla kokonaista yksi (1) vaihtoehto sekä pukijaksi jotta ulkoiluttajaksi. Yst. terv. nimim. Parempia aikoja odotellessa. Kirotut olkoot miehen ylityöt!

    Mutta hätä ei ole tämän näköinen, älkäämme vaipuko alakuloon! Onhan nyt luvassa lootalla värjöttelyyn lohtua. Pikaisesti silmämääräisesti vilkaisten arviomme kuuluu: 15,758 senttimeetteriä kämmenestä keskitöröttimen huipentumaan, voitaneen pyöristää 16 senttiin. Yksivärinen, jolleivät raidat ole ihanan väriset ja epäpalkkimaiset. :) Asiakas se on vaikeakin asiakas! Oli muuten ehkä ilostuttavin juttu pitkään aikaan tämä lapastehtailu, mielestäni.

    ReplyDelete
  18. Pilami, kuukauden päästä ei sit enää olla vieraita :D Pistä sumpit tulemaan!

    Hippiäinen, auts. Kaipaatko jotakuta tirvaisemaan ylitöillä kiduttavaa pomoa?

    Tässä on nyt sellainen tilanne, että koska mulla on valmiina vain raitalapaset, joudut kuitenkin odottamaan tovin. Tulee nimittäin neulontatauko. Yritän jouluksi saada. Älä pidättele hengitystä.

    PS. Mikä on ihanan värinen?

    ReplyDelete
  19. Oih, tirvaise ihmeessä! Ehkä mahdollisesti kenties voisi olla mukavaa nähdä miestä muutenkin kuin ohimennen ruokapöydässä, luulen ma. (Viime yönä se ehti nukkua huikeat 2,5 tuntia.)

    Neulontatauko? Kuulostaa välitöntä hoitoa vaativalta tilalta. Suosittelen suurta määrtää kuoharipitoista nesteytystä.

    PS. Tarkkoja sävyjä näkemättä (koska violetti ei ole violetti ei ole violetti) sanon musta, harmaa, violetti, fuksia. Tai muutaman ihanan vihreän ihana yhdistelmä. Tai musta-harmaa-oranssi. Tai maanläheisesti ruskea-harmaa-musta. Oih! Voiko saada viidet tumput?

    ReplyDelete
  20. Hippiäinen, neulontatauko liittyi hellesäähän! Täällä etelässä sellaista on. Hyvä on, ei TÄÄLLÄ etelässä, mutta siellä oli, missä kävimme. Nesteytin geeteellä, ja aika paljon myös pelkällä teellä.

    Toivottavasti teillä kohta helpottaa. Saatat saada harmaata blingiä. Toivottavasti et järkyty :D Jos et, ehkä sentään piristyt.

    ReplyDelete
  21. ETELÄ! En sano mitään, jotteivät katkeruus ja kateus tulvi siellä näytöstä työpöydälle. Ei vaiskaan, kuulostaa ihan parhaalta.

    Ei helpota, mutta ehkä tähän tottuu! Harmaa blingi on varmasti upea ilmestys, uskon vakaasti. Ilahdun aivan taatusti, vaikka väri olisi pukluoksennuksen ja roiskeripulin lumoava yhdistelmä. Luotan sun stailiin!

    ReplyDelete
  22. Hyvä, sillä mennään siis :D

    ReplyDelete