Ärsytys-ahdistus ja mitä näitä nyt on. Ajatelkaa miten ihanaa - koska hoidan endurorokkopotilasta himassa, ehdin purkaa sydäntäni painavat asiat teillekin.
Ensiksi myönnän ihan suoraan, että enimmäkseen pidän Hesarista kovasti. Pidän, vaikka Sanoman avustajasopimuksista kuulee outoja asioita ja siitäkin huolimatta pidän, että Nyt-liitteen tuottamiseen yhä katsotaan sopivaksi käyttää luonnonvaroja*. Ja miksipä en pitäisi: Hesari on niitä juttuja, joita vanhemmat harrastivat kun olin skidi. Lapsuuden kultaiset aamut ja sitä rataa.
Sitten oli tämä Työelämä-sivujen sotku, joka oli nolo ja kiusallinen eikä takuulla edes kovin ainutlaatuinen paitsi yhdessä mielessä: muita ei (kai) ole tullut ilmi. Ainakaan tässä mittakaavassa.
Arvatkaa, mikä koko hommassa on pahinta? Siis minusta. Teistä ehkä ei. Minusta pahinta on, että Hesari alkaa mumista "pitkäaikaisista avustajista" (ainakin Ylen uutisissa eilen.) Tämän muminan voinee tulkita näin:
Pitkäaikainen = ei ollut ennenkään mitään tämän tyypin kanssa sattunut, emme voineet tietää.
Avustaja = vika nyt kuitenkaan ei ole meidän.
Oon synkeän vakuuttunut siitä, että puhuttelun, uudelleenkoulutusleirin ja työtovereiden tuen sijaan pitkäaikainen avustaja sai juuri lenkkaria ja tilaisuuden harkita nimen tai ammatin vaihtoa. Sanokaa, että olen väärässä: olisi ihanaa, ettei maan suurin päivälehti luikertelisi kaikesta vastuustaan sekä journalistista linjaansa että työntekijöitäänavustajiaan kohtaan juuri siitä kohdasta, jossa aita on poikki. Ja se vasta ihanaa olisikin, jos vastuu ymmärrettäisiin hieman laajemmin kuin vastuuna mahdollisimman äkkiä sanoutua irti typärehtimisestä.
* Nyt-liitteen olemassaolon paheksunta on kuulemma varma keski-ikäistymisen merkki.
Symppaan usein altavastaajaa, mutta erityisesti tässä tapauksessa säälin toimittajaa, jonka maine meni. (Hesarihan osoitti "suoraselkäisyyttä" jättämällä sen alkuperäisen artikkelin nettisivulleen - toimittajan nimellä varustettuna. Siitä korjatusta versiosta oli toimittajan nimi poistettu.) No, pyrin aktiivisesti (ja olen onnistunut) unohtamaan toimittajan nimen - epäilen, että moni muu ei.
ReplyDeleteJoo, totta kai se oli toimittajan räikeä virhe, mutta oliko se hänen keksimänsä metodi? Onko hän ainoa, joka on tällaista tehnyt? Vähän sama kuin dopingista hirtetään se yksi kiinni jäänyt, vaikka kyseessä on systemaattinen tapa ja rakenteellinen ongelma koko huippu-urheilussa.
Niin se Nazisien taistelu - kukaan ei toimituksissa oikolue tai tarkista toisten juttuja. Ei ole aikaa eikä varaa. Voimmeko enää olettaa "laatumediaa" näillä resursseilla?
Joo, juuri noin! Toimittaja (jonka nimen olen itsekin aktiivisella työllä autuaasti unohtanut) mokasi pahasti, mutten todellakaan usko yksittäistapaukseen vaan siihen, että journalistinen kulttuuri on tällä hetkellä juuri tuollaista. Syitä voi olla monia: törkeä kiire, toimintakulttuuri, paine kirjoittaa kiinnostavia juttuja, haastateltavien faktinen puute (kellä oikeasti on kauheasti sanottavaa vainoharhaisuudesta töissä?) - syyt sinänsä eivät ole edes kovin kiinnostavia. Toivottavasti siellä Hesarillakin mietitään hieman, että miten ja millä ehdoilla niitä juttuja oikein kirjoitetaan.
ReplyDeleteVertaus dopingtapauksiin on hyvinkin osuva. (Mulla myös on kova tarve olla altavastaajan puolella. Tällä perusteella pidän jopa jalkapalloilija Ronaldosta: kukaan muu ei tunnu pitävän, joten minun on pakko :D)
No mutta Ronaldo on nyt kuitenkin tosi hyvä - joku Torres on altavastaaja, koska se ei enää tee maaleja. Raukka... Mutta vakavasti puhuen mulle juuri esim. tuo futiksen katsominen tuottaa vaikeuksia, koska olen aina häviäjän puolella. Ja jos ne menee johtoon, vaihtuu sympatiani. Ei ole helppoa.... :D
ReplyDeleteJa takaisin sanomalehtiin: onneksi mä en ole se, kenen pitäisi ongelma ratkaista. Koska en ainakaan ihan helposti keksi miten tilannetta voisi parantaa. Tilaushinta on nyt jo todella suolainen ja mainoksillakaan ei voi jokaista sivua täyttää: miten siis palkata lisää henkilökuntaa, antaa toimittajille enemmän aikaa juttujen tekoon, ja pitää yllä vertaiskontrollia toimituksessa?
Mä oon nyt seurannut erään tutun Hesarin toimittajan FB-fiidissä käytyä keskustelua. Siellä ollaan liikuttavan valmiita kivittämään ja hiljaisella tulella grillaamaan tämä toimittaja. (Okei, liioittelin, myönnän.) Nyt vituttaa vielä enemmän: ihan uskomatonta, miten nopeasti työyhteisökin ehtii tuomita menon. Ei me muut mutta kun tuo yksi.
ReplyDeleteSellainen hyvä pointti tuli ilmi, että esimerkiksi Enkeli-Elisa -jutun kirjoittanet avustajat esitettiin kyllä Hesarin toimittajina koko kesän - ei suinkaan Hesarin pitkäaikaisina avustajina.
Okei, en haluaisi itsekään ongelmaa ratkaista - mutta olen varma, että selkäänpuukotus ei ainakaan tilannetta paranna.
Mä oon muuten jalkapallon katsojana ihan samanlainen. Joskus olis varmaan kiva kannattaa voittavaa joukkuetta :D
No niinpä. Ja masentavinta tässä on (mun mielestä) se, että tää on laadukkain media mitä maalla on tällä hetkellä tarjota. Tosin, lohdullista kyllä, mun mielestä Kuukausiliitteen taso on noussut kovasti ja voidaan puhua jopa tutkivasta journalismista. Ehkä ne vois soluttautua sanomalehtipuolelle vakoilemaan, missä mättää?
ReplyDeleteYmmärtääkseni (insidesta kuultuna) Kuukausiliite on luksusmesta myös toimittajan näkökulmasta - Hesarissa harrastetaan talon sisäistä kierrättämistä jonkin verran. Ja kuten ilmestymistiheydestä voi päätellä, Kuukausiliitteen jutun kirjoittamiseen on aikaa laskennallisesti kuukausi, päivälehden juttuun päivä. Käytännössä ei varmaan kummassakaan kokonaista, koska työn alla on useampi juttu yhtä aikaa.
ReplyDeleteOnko johtopäätös siis se, että supernopeassa nykymediassa päivälehti ei enää toimi konseptina? Laatua saa vain aikakausilehtitasolla? Ja päivittäisuutisointi vedetään lööppimeiningillä sinnepäin, somessa sitten jatkokehiteltäväksi?
Joo siis julkaisuaikataulun ehdoilla eletään, mutta toisaalta oisko se väkisinväännetty vainoharhaisuus-juttukaan ollut sitten niin välttämätön...
ReplyDeleteJa joko mä oon vanhentunut tai Kuukausiliite parantunut reippaasti vuosien saatossa, koska 10 vuotta tilasin uskollisesti Imagea ja tykkäsin siitä ja sen otteesta mutta nyt Image tuntuu teennäiseltä hipsterhapatukselta ja Kuukausiliite on ottanut sen paikan monipuolisien artikkeleiden tuottajana (tai siis sellaisten artikkeleiden, että itse aihepiiri ei voisi aluksi kiinnostaa yhtään mutta hyvällä kirjoittamisella ja näkökulmalla saadaan jostain mäkihypystäkin mielenkiintoista).
musta siinä anteeksipyynnössä oli toooosi hieno tää kohta: "Haastateltavien nimet ja taustatietoja oli muutettu, ja lukijalle syntyi vaikutelma, että he ovat suomalaisia." - no totta vitussa syntyi, jos joku on esmes TIMO. voi buaah.
ReplyDeletemä oonb tosipaskaihminen enkä omien esmes työkokemusten takia hirveen korkeelle arvota toimittajien ammattikuntaa. sorppo.
PeNa, näinhän se on. (Tosin mä diggaan kyllä Ylestä ihan vietävästi, mutten silti jostain syystä lue esimerkiksi niiden uutisia netistä.) Minustakin Kuukausiliite on ihan mahtava, mutta kyllä siitä tosiaan näkee, että siellä on jonkin verran enemmän aikaa. Tästä onkin pitänyt kirjoittaa Vessalukemista-blogiin :D
ReplyDelete(Imagea en oo lukenut ikinä, mutta mies liittää siihen usein kirosanoja, se tilasi sitä joskus ja sai ilmeisesti tarpeekseen :D Ollaan keski-ikäisten pariskunta.)
Täti-ihminen, odotan kyllä oikeasti sitä taustoittavan journalismin lopullista läpimurtoa. Hesarihan ilmoitti juuri tulevasta maksumuurista saitilleen - asia ei mua niin koske, koska meille tulee digitilehti, mutta ainakin tämän sopan jälkeen haluaisin kyllä ihan rauhassa katsella millaisia ovat ne maksumuurin taakse piilotetut laatuartikkelit. Nimittäin harvoin ne digilehdenkään (ja täten painetun Hesarin) jutut kovin suurta riemua herättävät.
Wandabe, ei multa tarvitse pyytää anteeksi, kaikki toimittajanretkusukulaiseni ovat isän puolelta :D (Joskus kyllä haaveilin toimittajan ammatista, mutta onneksi se meni nopeasti ohi.)
Toi anteeksipyyntö oli niin käsittämättömän venkoileva, että harvoin näkee! Ja jotenkin siitä nyt ehkä jäi sellainen kuva, että Timon henkilöllisyyden epäselvyys ei oikeesti ollut ylläri kellekään.
Miksei siinä anaali-anteeksipyynnössä voitu sanoa, että "jutussa esitettiin virheellisesti/ annettiin ymmärtää, että haastateltavat olisivat suomalaisia". Tuolla HS:n muotoilulla vastuu vieritetään tavallaan lukijalle.
DeleteMut propsit Kortesuolle ja lukijoilleen. Mäkin luin sen jutun sunnuntain lehdestä mut ihmettelin vaan, miten huanoo kieltä se on. En mä noita anglismeja osannut bongata.
Jjep. Eikä mitenkään tavallaan, vaan vieritetään.
ReplyDeleteMä yleensä ärsyynnyn anglismeista, mutta en tiedä olisinko tuota huomannut (en lukenut juttua, koska se ei kiinnostanut ja koska se vaikutti Taloussanomien journalismilta.)
"Mä yleensä ärsyynnyn anglismeista, mutta en tiedä olisinko tuota huomannut (en lukenut juttua, koska se ei kiinnostanut ja koska se vaikutti Taloussanomien journalismilta.)"
ReplyDelete^Hahaa, niin sama! Luulin olleeni ainoa.
Luitteko taannoin sen HS:n Laura Saarikosken päivähoitokolumnin, jossa se kiitti suomalaisia naisia hyvästä päivähoitosysteemistä? No, sehän esitti jutussa (omiin kokemuksiinsa pohjaten) faktana, että Englannissa julkista päivähoitosysteemiä _ei ole_. (No en nyt muista ihan tarkkaan sanamuotoja, mutta nyt ei jaksa millään kaivaa sitä juttua netistä esiin.) Yksi mun tuttu kiirehti heti kommentoimaan, että ai, ihanko totta ei ole, kun meidän lapsi ainakin pääsi hyvään kunnalliseen päivähoitoon kätsysti heti maahan tultuamme.
Ilmeisesti asiassa on isoja alueellisia eroja, mutta ärrrrsyttävää, jos taustatyö on noin hataralla pohjalla. Harmitti etenkin siksi, kun olisin mielelläni tykännyt muuten siitä jutusta kovasti.
Venni
Ps. Torres on niin hyvännäköinen, ettei se voi olla altavastaaja.
Pakko kysyä: miten lapsiperheessä ehditään Hesaria lukemaan? :D Onko tämä nyt sitä kuuluisaa priorisointia...?
ReplyDeleteMeillä sen tilaaminen loppu siihen, että oli kolmen viikon lehdet rästissä. Jossain välissä siirryttiin pe-su -tilaukseen ja siltikin oli liitteet monelta viikolta rästissä. Siitäkin huolimatta, että Hesari oli ehkäpä rakkain harrastukseni juuri sen lapsuusnostalgian takia.
Venni, luin luullakseni! Itse asiassa nyt kun asiaa ajattelen, olisin ihan surkea toimittaja, koska en takuulla tulisi ikinä haastaneeksi omia ennakkokäsityksiäni. Sitten olisin julistamassa milloin mitäkin, että on se nyt törkeää kun asia A on tavalla B ja sitten kävisi ilmi, ettei ole.
ReplyDeleteMutta kyllä se silti ärsyttää, ettei taustatyötä tehdä kunnolla. Ja jos muistelemme samaa juttua, sehän oli tosiaan todella mainio.
Torres on toden totta ilo silmälle :) Toisin kuin Ronaldo, joka on liian sliipattu. Ja joka voi tehdä maaleja mutta josta kukaan ei silti pidä, niin että mun on pakko :D
Sikuriina, kai se on sitä :D En mä oo varsinaisesti kokenut, ettei lapsen syntymän jälkeen olisi aikaa niille jutuille, joita ihan oikeasti haluaa tehdä. Pitää vaan olla vähän sokea esimerkiksi sille, että lapsi ja koira syö tuolla samaa karjalanpiirakkaa juuri :)
(Pelolla ja vavistuksella ajattelen kyllä monilapsisia perheitä. Olen jotenkin aivan vakuuttunut, että NIISSÄ ei todellakaan ehdi lukemaan edes Hesaria. Paremmin tietävät voivat korjata.)
Eikä meille tule paperilehteä kuin lauantaisin ja sunnuntaisin, juuri siksi, ettei sitä kukaan viikolla lue. Kieltäydytään kategorisesti jopa kaikista ilmaisnäytejaksoista, koska niiden saldo on vain enemmän roskaa. Viikolla luetaan digilehteä.
täällä kolmen lapsen äiti, joka lukee viikonloppuhesarinsa - erityisesti sunnuntain! ja nytin, joten en kai iästäni huolimatta ole keski-ikäinen :D
ReplyDeletemutta keitä helvettejä ovat ronaldo ja torres?
Potkupalloilijoita! :D
ReplyDeleteArvaa, mä en lukenut viikonloppuhesaria juurikaan ennen kuin lapsi syntyi. Nykyään se on vaan jotenkin sellainen hyvä syy irrottautua hetkeksi muusta perheestä. Menee jotenkin paremmin läpi kuin se, että menee sängylle lukemaan kirjaa. No, vessaan voi myös paeta lukemaan, se on tosi.
(Ja ihanaa, että onnistuu myös multilapsisessa perheessä!)
ReplyDeleteTässä keskustelussa on nyt aivan liikaa teemoja... Voisitko tehdä oman postauksen jalkapalloilijoista, niin saataisiin siellä perusasiat selviksi, kuten että Torres on sympatialistalla myös sen vuoksi kun se raukka aina punottaa naamasta ja on niin surkean reppanan näköinen.
ReplyDeleteMe lopetettiin Hesarin tilaus ja sitten meille hiipi digi-Hesari: ja ihme: käytän nykyään lehden lukuun varmaan enemmän aikaa kuin ennen! Ipadin voi ottaa esim. nukuttamaan, tai sänkyyn - paperihesari pitää lukea pöydän ääressä ja siihen pystyy paljon harvemmin.
Tonne waaaay back ketjussa PeNalle ["toisaalta oisko se väkisinväännetty vainoharhaisuus-juttukaan ollut sitten niin välttämätön..."] Mun pointtina julkaisuaikataulusta oli tietysti se, että kiire ja paine ajaa varmasti helpommin käyttämään vilppikeinoja. Kun juttu on pakko saada - ja äkkiä - on merkkimäärää mukava kasvattaa vaikka keksien. Kun taas jos sulla on aikaa tehdä se huolella, ei vilppiin ole niin suurta motivaatiota.
I aim to please: http://pudonneitaomenoita.blogspot.fi/2012/10/potkupallospesiaali.html
ReplyDeleteDigi-Hesari on kyllä ihan mahtava keksintö. Oikeasti. (Ajatelkaa, miten paljon vähemmän roskaa ulos roudattavaksi! En ikinä kyllästy ihastelemaan sitä!)
Jos ne lakkaavat elämästä päiväjulkaisuaikataulun ehdoilla ja pistämään enemmän aikaa ja paukkuja maksulliseen sisältöön, maksan kyllä ihan mielelläni.
Niin ja saisivat olla avustajilleen kivoja kanssa.