Tampereella sijaitseva Kerä on vinkeä pulju. Olen erikseen hankkiutunut sinne kahdesti, mikä on melko paljon ottaen huomioon sen, etten Tampereella ole ihan kauheasti hengannut sitten seitkytluvun lopun, jolloin kävin siellä syntymässä. (Tai no olenpas, hengasin joskus sellaisella nettifoorumilla, ja sen tiimoilta tuli sitten reissattua tukka putkella ympäri maata ihmisiä tapaamassa. Mutta se oli sitä villiä nuoruutta se. Kun kaikki oli paremmin paitsi neulontataidot ja niin edelleen.)
Ensinnä on pakko nostaa hattua, tai ehkäpä itse neulottua pipoa: entisessä duunissa päädyin jotenkin ihmettelemään sosiaalisen median hyväksikäyttöä markkinointikuvioissa. Se on kuulkaat ihan hanurista, etenkin jos sitä tekee kumisaapastehtaassa, jossa kaikilla on Mielipide ja kuusisataa kiloa kyynisyyttä. Mutta Kerän omistajattaret, he hoitavat homman tyylikkäästi, koukuttavasti ja saavat koko jutun vaikuttamaan siltä, ettei lankakaupan pitäminen ja asiakkaiden kanssa viestintä mitään työtä ole vaan silkkaa tanssia ruusuilla. Joista äiti on poistanut piikit.
Loppujen lopuksi olin ihan koukussa (haha, see what I did there? Koukussa! Get it? Ai olen kertonut tämän vitsin jo aiemmin?) jo ennen kuin Tampereelle kesällä äidin kanssa huristelimme; vieläkin tuntuu välillä siltä, että asun väärässä kaupungissa. Toisen visiitin tein pari viikkoa sitten mökkireissun osana, ja oli kuulkaa ihan superluksusta istua yksinään junassa kaksi tuntia ja lukea ja neuloa.
No, sitten se kauppa. Se on ihana: tosi kaunis, sopivasti mutta ei liian täynnä lankaa - ja pieni. Pieni on kuitenkin kaunista, etenkin alamittaisissa ihmisissä mutta myös lankakaupoissa. Olen edelleen sitä mieltä, että jos kauppiaalla on hyvä maku, puolestani suoritettu esikarsinta on varsin tervetullutta. Se kyllä Kerässä toteutuu jos mikä. Valikoima harmaan sävyjä on ilahduttava (valitettavasti kaikkea kuolaamaani lankaa ei sitten riittänyt ihan villapaidaksi asti, mutta kaikkea ei voi saada ja näköjään vielä yhdet paitalangat kuuluvat tähän kategoriaan.) (Toinen asia, joka Kerässä toteutuu, on raivostuttava määrä erilaisia kursseja ja tapahtumia, joille en voi osallistua.)
Tästä tuli nyt hieman mainospostaus (joskaan ei maksettu), mutta Kerä piipahtaa ensi viikolla pääkaupunkiseudulla Kiseleffin talossa, joten ainakin lankavarastoihin pääsee tutustumaan, vaikkei haluaisikaan reissata Tampereelle. Mää ainaskin meen, mulla on sinne lahjakorttikin.
Pahoittelen muuten kuvamateriaalin puutetta: en kehdannut kaivaa blogiuskottavaa kännykkäkameraani esiin. Olisivat vain (sinänsä aivan oikein) ajatelleet, että siinä taas joku bloggarinkutale. Olisin voinut ottaa toki kuvan myös niistä sievistä paketeista, joihin langat kääräistiin, mutta riivin nekin tietenkin auki tuotapikaa esitelläkseni ostoksia kaikille ja ruokakaupan kassalle; sitten lapsi söi käärepaperit.
Ensinnä on pakko nostaa hattua, tai ehkäpä itse neulottua pipoa: entisessä duunissa päädyin jotenkin ihmettelemään sosiaalisen median hyväksikäyttöä markkinointikuvioissa. Se on kuulkaat ihan hanurista, etenkin jos sitä tekee kumisaapastehtaassa, jossa kaikilla on Mielipide ja kuusisataa kiloa kyynisyyttä. Mutta Kerän omistajattaret, he hoitavat homman tyylikkäästi, koukuttavasti ja saavat koko jutun vaikuttamaan siltä, ettei lankakaupan pitäminen ja asiakkaiden kanssa viestintä mitään työtä ole vaan silkkaa tanssia ruusuilla. Joista äiti on poistanut piikit.
Loppujen lopuksi olin ihan koukussa (haha, see what I did there? Koukussa! Get it? Ai olen kertonut tämän vitsin jo aiemmin?) jo ennen kuin Tampereelle kesällä äidin kanssa huristelimme; vieläkin tuntuu välillä siltä, että asun väärässä kaupungissa. Toisen visiitin tein pari viikkoa sitten mökkireissun osana, ja oli kuulkaa ihan superluksusta istua yksinään junassa kaksi tuntia ja lukea ja neuloa.
No, sitten se kauppa. Se on ihana: tosi kaunis, sopivasti mutta ei liian täynnä lankaa - ja pieni. Pieni on kuitenkin kaunista, etenkin alamittaisissa ihmisissä mutta myös lankakaupoissa. Olen edelleen sitä mieltä, että jos kauppiaalla on hyvä maku, puolestani suoritettu esikarsinta on varsin tervetullutta. Se kyllä Kerässä toteutuu jos mikä. Valikoima harmaan sävyjä on ilahduttava (valitettavasti kaikkea kuolaamaani lankaa ei sitten riittänyt ihan villapaidaksi asti, mutta kaikkea ei voi saada ja näköjään vielä yhdet paitalangat kuuluvat tähän kategoriaan.) (Toinen asia, joka Kerässä toteutuu, on raivostuttava määrä erilaisia kursseja ja tapahtumia, joille en voi osallistua.)
Tästä tuli nyt hieman mainospostaus (joskaan ei maksettu), mutta Kerä piipahtaa ensi viikolla pääkaupunkiseudulla Kiseleffin talossa, joten ainakin lankavarastoihin pääsee tutustumaan, vaikkei haluaisikaan reissata Tampereelle. Mää ainaskin meen, mulla on sinne lahjakorttikin.
Pahoittelen muuten kuvamateriaalin puutetta: en kehdannut kaivaa blogiuskottavaa kännykkäkameraani esiin. Olisivat vain (sinänsä aivan oikein) ajatelleet, että siinä taas joku bloggarinkutale. Olisin voinut ottaa toki kuvan myös niistä sievistä paketeista, joihin langat kääräistiin, mutta riivin nekin tietenkin auki tuotapikaa esitelläkseni ostoksia kaikille ja ruokakaupan kassalle; sitten lapsi söi käärepaperit.
Oi, lankakauppa... <3
ReplyDeleteEn ole aikoihin käynyt sellaisissa, enkä uskalla mennäkään, koska neulomisharrastukseni jäi jonnekin alkuraskauden pahoinvoinnin, keskiraskauden hormonihöyryilyn ja loppuraskauden raskauden jalkoihin.
Puikotkin (ja koukut) olen joutunut piilottamaan, ettei tuo taapero tee niillä jotain kohtalokasta. Mutta nyt kyllä sait neulomishimon nostamaan päätään. Voihan...
Tyylikäs nimi ja logo putiikilla ainakin on, ja siitä olen samaa mieltä, että esikarsinta hyvällä maulla on mainio juttu. Mikään ei ole kamalampaa kuin halli täynnä schaissea!
ReplyDeleteSä siis selvisit flunssasta huolimatta lankakauppaekskursiolle, jes! :)
ReplyDeleteOnneksi mä en osaa tehdä käsitöitä, enkä ehtisi vaikka osaisin. Koska muuten sulle ei ehkä jäisi juurikaan ostettavaa näiltä huudeilta.
Leopardikuningatar, en aio pyytää anteeksi :D Musta on ihanaa, kun on kanssaneulojia!
ReplyDeleteMulle kävi niin, että juuri raskausaikana jäi ensimmäistä kertaa neulomisesta kesätaukokin pois (jotain pesänrakennusviettiä, tai vaihtoehtoisesti 10 vuoden lapasten paukutus alkoi tuottaa tulosta ja uskalsin kokeilla muutakin.)
Mä unelmoin siitä, että voisin pitää lankoja esillä, mutta eihän siitä mitään tule - joko taapero tuikkii itsensä puikoilla sairaalaan tai koira syö langat ja joutuu sairaalaan. Huoh.
Eilen tänään huomenna (apua, millä nimellä mun pitäis kutsua sua - tuntuu hassulta käyttää nimimerkkiä!), oon niin samaa mieltä tuosta halliasiasta. Masennun aina, jos on joku valtava tila, josta pitää etsiä laadukkaat langat akryylivuorien seasta. Ja kyllä sillä putiikin ilmeellä on oikeasti väliä silläkin.
Suvi, selvisin joo - sit seuraavalla viikolla sain diagnoosin keuhkoputkentulehdukseen ja kymmenen päivän antibioottikuurin, että ei ehkä taas ollut Parhaita Ideoitani (TM).
Mää voin opettaa ;)
Skypepalaverin paikka, haha :D
ReplyDeleteMutta voihan perse, keuhkoputkentulehdus! Toivottavasti antibiootit on purreet.
(Ja voi huokaus tätä mun kommentointiaktiivisuutta... Blogger ei anna kommentoida Firefoxilla, jota käytän blogin kirjoittamiseen ja muiden blogien lukemiseen ym. nettitoimintaan, ja arvaa kuinka usein tulee erikseen avattua Opera kommentointikierrosta varten - vaikka kommentoitavaa kyllä olisi monestikin :P)
Puri ne. Etenkin vatsalaukkua. Enkä rupee Skypessä opettamaan neulomista, tuun Tampereeseen :D
ReplyDeleteÄllös huoli kommentoinnistasi - paitsi, että ymmärrän, jos harmittaa. Onko Chrome poissuljettu? Sillä onnistuu luku ja kirjoitus :D Toisaalta siinä ei ole selaimen kuin selaimen tärkeintä ominaisuutta, pientä kettua logossa. Tai hei itse asiassa, onko Tulikettu milloin päivitetty? Mulla oli joskus jotain vastaavia ongelmia, päivityksellä hävisivät.
Puikot viuhuu kun Liina on ihan Tampereessa :D
ReplyDeleteMut hei, mulla ei oo kudinpuikkoja. On vain virkkuukoukku. Osaaksää virkata? Mun piti opetella lasketun ajan lähestyessä (ehdin jopa etsiä nettiohjeita!), mut en sit saanutkaan aikaiseksi ajoissa kun raskaus ei mennyt yliaikaiseksi :D
Chrome on ollut poissuljettu periaatesyistä. En halua käyttää mitään Googlen ohjelmaa, koska ne kyttää kuitenkin :P Mutta kieltämättä en oo ollut Chrome-vastustuksessani enää ihan niin järkähtämätön, koska Opera on oikeasti aika paska selain...
Firefoxissa on päivitykset kunnossa. Tää sama kommentointiongelma on ollut jo ties miten monen version ja uuden päivityksen ajan, eli ilmeisesti vika on vain väärässä tähtien asennossa.
Itse asiassa mullakin on Chromen kanssa ihan hämmentäviä bugeja. Esimerkiksi jossain vaiheessa en päässyt Hesarin sää- tai ruokasivuille. Oli juhlaa.
ReplyDeleteNyt olen jo lakannut yrittämästä.
(Osaan mä vähän virkatakin. Cthulhuja.)