Tämä neulontajuttu on nyt jotenkin kovin epäonnista. Lapsen pusero on valmistumaisillaan: hupusta puuttuu vielä suikale. Mutta lanka on tietenkin loppu.
Koska olen noheva mimmi, nappasin lankaa tänään kerän mukaani kun kävin kaupungilla. Koska en kuitenkaan ole lainkaan niin noheva kuin kuvittelen, lanka oli väärää: ei tullut mieleenkään, että Rowan on tuonut markkinoille a. Wool Cotton ja b. Wool Cotton 4 ply -langat erikseen. Kotona selvisi, että oli Wool Cottonia vaikka piti olla WC 4 ply:ta.
Voisin tietenkin aloittaa jonkun niistä paidoista ja/tai villatakeista, joihin olen hamstrannut lankaa, mutta kierin ehkä mieluummin itsesäälissä. Sitäpaitsi rannettakin särkee. Jos se prakaa, kaikki on menetetty. Nyt tarvittaneen tiukkoja toimenpiteitä tilanteen pelastamiseksi (tällä en tarkoita, että aikoisin toimia järkevästi esimerkiksi pitämällä neulontataukoa. Tarkoitan, että aion syödä särkylääkettä ja harjoittaa huomiottajättämisen jaloa taitoa.)
Ruoanlaitto sentään sujui. Olin pitänyt puhelimen selaimessa viikkotolkulla Chicling-blogin korianteri-inkivääripestopastan ohjetta, ja se oli just niin hyvää kuin ajattelinkin - mutta ihan eri tavalla. Pelkäsin, että isoin koskaan ruokaan laittamani pala inkivääriä ja kolme puskaa korianteria olisivat jotenkin tosi överiä, mutta eivät ne olleet sitä ollenkaan. Mönjä oli uskottavasti pestoa, ja blenderimmekin ehkä joskus toipuu.
Korianteri-inkivääripestopasta
Koska olen noheva mimmi, nappasin lankaa tänään kerän mukaani kun kävin kaupungilla. Koska en kuitenkaan ole lainkaan niin noheva kuin kuvittelen, lanka oli väärää: ei tullut mieleenkään, että Rowan on tuonut markkinoille a. Wool Cotton ja b. Wool Cotton 4 ply -langat erikseen. Kotona selvisi, että oli Wool Cottonia vaikka piti olla WC 4 ply:ta.
Voisin tietenkin aloittaa jonkun niistä paidoista ja/tai villatakeista, joihin olen hamstrannut lankaa, mutta kierin ehkä mieluummin itsesäälissä. Sitäpaitsi rannettakin särkee. Jos se prakaa, kaikki on menetetty. Nyt tarvittaneen tiukkoja toimenpiteitä tilanteen pelastamiseksi (tällä en tarkoita, että aikoisin toimia järkevästi esimerkiksi pitämällä neulontataukoa. Tarkoitan, että aion syödä särkylääkettä ja harjoittaa huomiottajättämisen jaloa taitoa.)
Ruoanlaitto sentään sujui. Olin pitänyt puhelimen selaimessa viikkotolkulla Chicling-blogin korianteri-inkivääripestopastan ohjetta, ja se oli just niin hyvää kuin ajattelinkin - mutta ihan eri tavalla. Pelkäsin, että isoin koskaan ruokaan laittamani pala inkivääriä ja kolme puskaa korianteria olisivat jotenkin tosi överiä, mutta eivät ne olleet sitä ollenkaan. Mönjä oli uskottavasti pestoa, ja blenderimmekin ehkä joskus toipuu.
Korianteri-inkivääripestopasta
- iso pala inkivääriä
- 3-4 korianteripuskaa (kaupasta saatavia, kyllä te tiedätte)
- 50 g parmesania
- jonkun verran paahdettuja pinjansiemeniä
- 1-2 valkosipulinkynttä
- chiliä (jäi jostain syystä pois)
- öljyä
- sitruunamehua
- suolaa ja pippuria
Silppua silppuamista vaativa ja heitä listan alkupää blenderiin. Minä lisäsin epäilemättä vääräoppisesti öljyn tässä vaiheessa, ettei blenderi vallan tikahdu (kovasti se kyllä yritti). Mausta. Maista. (Riittää sen maistelun kanssa.)
Tarjoilu tapahtui niin, että keitin pastaa ja ohjeen mukaisesti laitoin noin ruokalusikallisen pestoa messiin. Sitten laitoin ns. kerta kiellon päälle -lusikallisen.
Pasta oli törkeän hyvää, mutta itse pesto ... no, sen hyvyys on varmaan jo laittoman puolella. Tätä viitsii tarjota mösjööllekin, kunhan palaa ruskaretkeltä (!!!) - yleensä tyyppi ei ole niin fiiliksissä kovin aasialaisista mauista, mutta tämän suhteen en ennakoi ongelmia.
(Tietenkin tähänkin piti lähteä erikseen hakemaan parmesania kaupasta, kun olin unohtanut edelliset päiväksi pöydälle.)
No ohhoh ja nomnom! Entisenä korianteri-inhoajana en olisi voinut kuvitella tollasta pestoa mutta työskenneltyäni puoli vuotta aasialaisravintolan naapurissa musta tuli korianterikäännynnäinen ja tykkään siitä tosi paljon. Ja inkivääriäkin! Jännä tollanen cross kitchen -henkisyys, pitää kokeilla. Mä tein sitä Hesarin ja Somen hehkuttamaa avokadopastaa. Uupuiko chiliä vai mistä johtui, mutta en kosinut ketään ateriaan jälkeen. Eikä tullut itku. Hyvää oli, muttei loistavaa.
ReplyDeleteHarmittaa etten oikein opi noita lankakäsitöitä. Kaulahuivin osaan tehdä, mutta siihen se sit jää. Lapsille olis niin kiva ähertää juttuja! Nyt oon menossa ompelukurssille (intensiivikurssi, muuten menis hermo) jossa ehkä musta ja ompelukoneesta tulee ystävät ja alan surautella mekkoja Lipsille tuosta vaan. Ja ehkä ne kolme ja puoli vuotta sitten ostetut trikoot (aateltiin miehen kanssa että pyöräytetään parit vauvanvaatteet valmiiksi ennen esikoisen syntyä, wtf) pääsis vihdoin ommeltuun asuun.
Mulle kävi melkein samoin: vihasin joskus korianteria, ja sitten tapahtui jotain, en tiedä mitä, mutta eräänä aamuna heräsin ja tiesin rakastavani korianteria. Myöhemmin sama kävi persiljan kanssa.
ReplyDeleteMun on pitänyt kokeilla sitä avokadopastaa myös, mutta ajatuskin syöntikypsien avokadojen metsästämisestä uuvuttaa. Korianteria löytää helpommin, ja melkein kyllä väitän, että ei se kovin paljon parempaa voi olla kuin tämä täydellinen fuusiopasta :D
Voi mä niin haluaisin osata ommella! Tai siis osaan mä, suoraan ja noin, mutta en sit kovin hyvin kuitenkaan. Lisäksi vierastan ompelua, koska siinä leijonanosa ajasta menee kaikkeen muuhun kuin itse ompelusuoritukseen (kaavat, kankaan leikkaaminen, ompelukoneen virittely esille ... tarttisin ompeluhuoneen.) Mun äiti on ihan todella hyvä ompelemaan, ja se tekee älyttömän kivoja juttuja älyttömän vaivattomasti.
Mistä tuollaisia kursseja löytää? (Mun on ehkä pakko laajentaa skaalaa, koska rannetta särkee yhä.)