Täti-ihminen pyysi artikkelia potkupalloilijoista. Täältä pesee asiantunteva* näkemys.
Ensin muutama sana potkupallosta: hieno laji.
Sitten pari sanaa minusta potkupallon katsojana: yritys on kova. Itse asiassa olen ihan äärimmäisen pätevä penkkiurheilija, koska perusturvallisuuden tunteeni on selvästi jotenkin kytköksissä siihen, että muut urheilevat telkkarissa.** Täten pyrin (yleensä onnistuen) tietenkin katsomaan potkupallon arvoturnausten kaikki ottelut, mikä yleensä tosin tarkoittaa, että neulon samalla ja missaan maalit, koska silmukka tippui. Eurofutis viime kesänä oli tosi ankeaa, kun alkuillan ottelusta meni puolet aina sivu suun jonkun vauvahenkilön vuoksi.
Ja ennen kuin päästään itse asiaan, pari sanaa joukkueista, joita potkupallossa voi kannattaa: Suomi, Portugali, Espanja. Kaikki Afrikan maat. Kaikki Latinalaisen Amerikan maat, eritoten Brasilia - brasilialaisesta potkupallosta olen lukenut kirjankin. Tottenham Hotspur (tämä on isäpuolelta peritty. Samoin kuin Brasilia.) Pitkin hampain: Saksa (syy selviää tuonnempana.) (Jos haluatte välttämättä kannattaa muita joukkueita, saatte anteeksi.)
Katkeraksi lopuksi niihin potkupalloilijoihin, joista voi pitää. (Tässä en ole kovin hyvä, en yleensä muista kiinnittää huomiota yksittäisiin urheilijoihin.)
Ronaldo. Altavastaajien kannattajana olen pakotettu pitämään Ronaldosta, vaikka tiukkaa tekee välillä (kuten silloin kun työtoverit postaavat Facebook-fiidiini kuvia, joissa Ronaldo valmistautuu potkupallo-otteluun meikkauspöydän ääressä). Ei auta. Tyyppi on empiirisen sometutkimukseni mukaan vertaisverkkojeni vihatuin urheilija, joten.
Mesut Özil. En todellakaan osaa selittää. Ymmärrykseni mukaan taitava ja jotenkin sympaattisen oloinen. Tekee Saksasta lievästi kannatuskelpoisen joukkueen.
Torres. Puhtaasti ulkopotkupallollisista syistä, plus sillä on äärisuloiset skidit (näin heidät futisturnauksen voitonjuhlissa kentällä, minkä on myös tarkoitettava, että Torres on takuulla mitä esimerkillisin isä. Jos kohta sellainen, joka antaa lasten valvoa puolille öin, ai ai.) Täti-ihmisen mielestä myös siksi, että "raukka aina punottaa naamasta ja on niin surkean reppanan näköinen." (Minä en ole mitään punoituksia huomannut. Johtunee siitä, että itse hehkun kuin makasiinipalo pienenkin urheilusuorituksen jälkeen. Ja sitäpaitsi neulon enkä ehdi katsella kenenkään poskia.)
Kaikki espanjalaiset, joilla on hassu nimi.
Muita? Kommentoikaa! Tiedän, etten ole yksin.
* Ymmärrätte varmasti, että tämä oli sarkasmia.
** Pidän myös maastohiihdosta kovasti, muiden tekemänä (mitä pidempi matka, sen parempi.) Ideaali tapa viettää talvista sunnuntaita onkin miesten viiskymppiä. Ja ei, mua ei todellakaan kiinnosta,douppaako ne miten paljon ne douppaa. Kunhan eivät sivakoi viittäkymppiä puolessa tunnissa läpi.
Ensin muutama sana potkupallosta: hieno laji.
Sitten pari sanaa minusta potkupallon katsojana: yritys on kova. Itse asiassa olen ihan äärimmäisen pätevä penkkiurheilija, koska perusturvallisuuden tunteeni on selvästi jotenkin kytköksissä siihen, että muut urheilevat telkkarissa.** Täten pyrin (yleensä onnistuen) tietenkin katsomaan potkupallon arvoturnausten kaikki ottelut, mikä yleensä tosin tarkoittaa, että neulon samalla ja missaan maalit, koska silmukka tippui. Eurofutis viime kesänä oli tosi ankeaa, kun alkuillan ottelusta meni puolet aina sivu suun jonkun vauvahenkilön vuoksi.
Ja ennen kuin päästään itse asiaan, pari sanaa joukkueista, joita potkupallossa voi kannattaa: Suomi, Portugali, Espanja. Kaikki Afrikan maat. Kaikki Latinalaisen Amerikan maat, eritoten Brasilia - brasilialaisesta potkupallosta olen lukenut kirjankin. Tottenham Hotspur (tämä on isäpuolelta peritty. Samoin kuin Brasilia.) Pitkin hampain: Saksa (syy selviää tuonnempana.) (Jos haluatte välttämättä kannattaa muita joukkueita, saatte anteeksi.)
Katkeraksi lopuksi niihin potkupalloilijoihin, joista voi pitää. (Tässä en ole kovin hyvä, en yleensä muista kiinnittää huomiota yksittäisiin urheilijoihin.)
Ronaldo. Altavastaajien kannattajana olen pakotettu pitämään Ronaldosta, vaikka tiukkaa tekee välillä (kuten silloin kun työtoverit postaavat Facebook-fiidiini kuvia, joissa Ronaldo valmistautuu potkupallo-otteluun meikkauspöydän ääressä). Ei auta. Tyyppi on empiirisen sometutkimukseni mukaan vertaisverkkojeni vihatuin urheilija, joten.
Mesut Özil. En todellakaan osaa selittää. Ymmärrykseni mukaan taitava ja jotenkin sympaattisen oloinen. Tekee Saksasta lievästi kannatuskelpoisen joukkueen.
Torres. Puhtaasti ulkopotkupallollisista syistä, plus sillä on äärisuloiset skidit (näin heidät futisturnauksen voitonjuhlissa kentällä, minkä on myös tarkoitettava, että Torres on takuulla mitä esimerkillisin isä. Jos kohta sellainen, joka antaa lasten valvoa puolille öin, ai ai.) Täti-ihmisen mielestä myös siksi, että "raukka aina punottaa naamasta ja on niin surkean reppanan näköinen." (Minä en ole mitään punoituksia huomannut. Johtunee siitä, että itse hehkun kuin makasiinipalo pienenkin urheilusuorituksen jälkeen. Ja sitäpaitsi neulon enkä ehdi katsella kenenkään poskia.)
Kaikki espanjalaiset, joilla on hassu nimi.
Muita? Kommentoikaa! Tiedän, etten ole yksin.
* Ymmärrätte varmasti, että tämä oli sarkasmia.
** Pidän myös maastohiihdosta kovasti, muiden tekemänä (mitä pidempi matka, sen parempi.) Ideaali tapa viettää talvista sunnuntaita onkin miesten viiskymppiä. Ja ei, mua ei todellakaan kiinnosta,
Kiitos! :)
ReplyDeleteOlen samaa mieltä: jalkapallo on hieno laji. Ja toisin kuin sulla, se on ainoa urheilu mitä seuraan televisiosta. Jalkapallossa on vain yksi ongelma - sitä tulee liikaa. EM- ja MM-tason pelit pyrin katsomaan kaikki, ja joitain huipputason eurooppalaisia pelejä, kuten El Classicon, mutta en mitään suomalaista sarjatasoa jaksa seurata... Valitan.
Portugalia tai Ronaldoa on vaikea kannattaa kun tiputtivat Suomen silloin karsinnoissa. (Olen pitkävihaista sorttia.) Mutta kyllä silti EM-tasolla kannatan Portugalia tai Espanjaa - ja jos ovat vastakkain niin Espanjaa.
Mutta siis: tykättäviä pelaajia.
Zlatan! Lue se elämänkerta: ei voi olla ärsyttävämpää ihmistä - aloin heti symppaamaan sitä. (Miehen mukaan mun pitäisi lukea enemmän jalkapalloilijaelämänkertoja.) Kirjan rakenne on toistoinen ja käännöksessä Miika Nousiainen on tehnyt hämmentäviä kirjoitusvirheitä (puhuvat Englantia), eikä ilmeisesti kustannustoimittajalle ole taas pystytty maksamaan palkkaa, mutta tarina on huikea.
Balotelli, ja tietysti kaikkien aikojen sympattava: Zidane. Miten voi kaveri päättää uransa niin surkeasti...
Nyt tästä saa mielenkiintoisen keittiöpsykologisen kyhäelmän, että tykkään pahoista pojista. Tosielämässä en, mutta joku käänteislogiikkaa näemmä toimii jalkapalloilijoiden suhteen.
Ja kyllä: el ninolla on maailman suloisimmat lapset.
Vitsi, mä niin komppaan sua mitä tulee hiihdon seuraamiseen! Ja mulle käy kyllä myös melkein kaikki talviurheilulajit. Nimim. aika moni sunnuntai mennyt (ennen viime talvea) eurosportin ääressä
ReplyDeleteJa potkupallosta... Samanlainen arvokisojen seuraaja olen minäkin. Vaikka en kyllä ymmärrä lajista mitään. Maalin syntymisen huomaan siitä, että selostaja huutaa kuten myös yleisö. Hieno laji, silti.
Potkupallospesiaali, ihanaa! Mähän siis tykkään katsoa ko. lajia, mutta myös pelata. Me ollaan kamalan huonoja, mutta hauskaa se on.
ReplyDeleteJotenkin oon ajautunut kannattamaan Saksaa, hmmm, en osaa selittää. Symppasin kovasti Mario Gomezia kesällä, kun se vaikutti niin vaatimattomalta kentältä, ja oli silti hyvä. (Miehen FB-sivuille ei silti kannata mennä, huh mitä malliposeerauksia.)
Diego Forlan on kans aika ihq, tosin en aktiivisesti liikkeistään tiedä.
Zlatan vaikuttaa veemäisimmältä tyypiltä ikinä, ja olinkin hieman järkyttynyt tästä: http://www.hs.fi/urheilu/Zlatan+voi+voittaa+suuren+kirjapalkinnon/a1305609453286
Kaikki espanjalaiset. Hassunimisistä tietty Puyol, kaverin (mies) sanoin "sellainen rumankaunis mies".
ReplyDeleteMutta sitten: Iker Casillas! Sergio Ramos! Xabi Alonso! Olof Mellberg.
Gianluigi Buffon (koska se on kuin Martti Suosalo).
Joo tietty ikisuosikkini Puyol! Symppaan sitä, ku se näyttää niin vanhalta. Ja siis meillähän on sama syntymävuosi, hehe.
ReplyDeleteTäti-ihminen, näin se on, pakko suorittaa jotain karsintaa. Ei auta. Ja mulle Portugali on superrakas, koska kävin siellä häämatkalla ja tykkäsin maasta melkein yhtä paljon kuin puolisosta. No, ehkä hieman liioittelin - mutta menisin sinne koska tahansa uudestaan. Pakko on kannattaa.
ReplyDeleteÄitikin kehui Zlatanin elämäkertaa, mutta mua se jostain syystä ärsytti EM-karkeloissa. Pelaaja siis. Luen sen sitten kun muu luettava loppuu :D
Leopardikuningatar, ihanaa kun on samanhenkisiä täällä! Elämäni suurimpia tragedioita on (no, okei, ei ole, mutta isoimpia jokapäiväisiä ärsytyksenaiheita on) se, ettei Eurosportia myydä meille ilman Maikkarin maksukanavia, joista en periaatteesta suostu maksamaan. Itse pidän siis myös esim. alppihiihdosta yms. Oikeastaan ainoastaan jääkiekko ei enää kiinnosta, enkä mä arvoturnausten käynnissä ollessa jääkiekonkaan takia telkkaria sulje. (Mies kyllä saattaa sulkea, sitä ärsyttää kun mä penkkiurheilen niin valtavasti.)
Heta, suuri kunnioitukseni. Mä en pelaa mitään joukkuepelejä, koska a) olen tosi huono kaikessa ja b) pelkään palloa ihan sumeasti. Jos pallo tulee kohti, tai edes lähisektoreille, väistän.
Ja kyllä Saksaa saa kannattaa. Mutta toi Zlatanin tietokirjaehdokkuus yllätti kyllä minutkin. Ehkä se kirja kertoo jotain syvällistä ruotsalaisesta yhteiskunnasta?
Annukka, hassunnimiset espanjalaiset on parhaita! Mä tykkään ihan vaan toistella niitä nimiä. Xabi on erityisen kiva. Ja toi Buffon on kyllä ihan Suosalon näköinen, totta turiset.
Puyol näyttää tosiaan vuosikymmenen ikäänsä vanhemmalta :D (Oli toki pakko käydä heti stalkkaamassa, minä vuonna oot syntynyt, Heta! Hyviä vuosia olivat nuo, mä oon vuotta nuorempi. Oliskohan silloin syntynyt joku sympaattinen, hassunniminen espanjalaispelaaja?)
Mä oon ihan täys puusilmä kaiken penkkiurheilun suhteen. Armas aviopuolisoni yllätti mut pitkän yhteisen taipaleen jälkeen rupeamalla jalkapallofaniksi perustellen esim, että jalkapallo on "vihreän veran shakkia". Ne vuoden 2010 MM-kisat (?) mies seurasi tiiviisti tietokoneensa ruudulta (herra ulkokultainen dissaa television katselua mutta voi seurata kaikkea tietsikalta, tsihii) ja itselle jäi lähinnä mieleen mahdollisimman hassun nimiset pelaajat, kuten se Kaka tms. Tämä jalkapalloinnostus on poikinut sen, että mies suunnittelee laittavansa esikoisen mahdollisimman pian jalkapallotreeneihin. En vastusta, tollanen joukkuelaji kuulostaa erityisesti tyttölapsille aika kehittävältä harrasteelta. Musta olisi hauskaa olla jalkapallofani, mut olen niin rajoittunut, etten osaa. Hauska et muut on!
ReplyDeleteJa siis maastohiihto! Se on hypnoottista. Vapaan tyylin laumat ylämäisää, hurja vauhti alamäissä. Miesten 50 km, kyllä. Neulontaviihdettä parhaimmillaan.
ReplyDeleteLupiini, niin sitä ihmisistä löytyy aina vain uusia puolia :D Toi on aika hyvä sellainen, minusta. Joukkueurheilu voi todella olla ihan hyvä idea - tai, niin, en mä mistään mitään tiedä. Sitten on, jos ei pelkää palloa kuten eräät meistä :D
ReplyDeleteOon lievästi siinä uskossa, että jalkapallon katseluun pitää oppia, mutta vielä vahvemmin oon sitä mieltä, että elämä on kuitenkin aika lyhyt eikä kaikkea kannata väkisin yrittää jos tuntuu siltä, ettei ole oma juttu. Ts. älä törsää aikaa jalkapallofaniksi opetteluun, tee mieluummin jotain mielekästä :D
Annukka, niin ON! Ihan parasta. Paitsi se aina masentaa kun miestn 50 km käydään yhteislähtökilpailuna, se lyhentää hyvää neulontatuokiota vaikka kuinka ja paljon. (Tai näin kuvittelen. Heh.)
Voi hyvät naiset,
ReplyDeleteihanaa, että joukostanne löytyy jalkapallofaneja! Ei ole Iker Casillasia voittanutta (Espanjan maajoukkueen ykkösmaalivahti ja Real Madridin myös). Mikä ilo silmälle koko mies! Espanjasta löytyy kasapäin huipputaitavia futaajia ja onhan portugalilaisella Ronaldollakin puolensa. En kyllä tiennyt hänen käyttävän meikkejä?, se ei kuulune jalkapalloilijan eriyisosaamiseen.
Terveisin isoäiti Riley 72 v.
Hei isoäiti Riley, ihanaa kun jätit kommentin!
ReplyDelete(Olen melko varma, että Ronaldolla on oma meikkitaiteilija, eikä hänen tarvitse itse kajalkynän kanssa heilua :D)
Mutta kyllä, potkupallo on älyttömän hienoa. En keksi parempaa joukkuelajia seurattavaksi (ja onhan tosi miellyttävää, että jotkut selvästi pitävät jopa sen pelaamisesta. Itse pelkään palloa.)