Äsken keskusteltiin.
"Internet on rikki."
"Mä buuttaan ton reitittimen ihan kohta."
"...sä kuitenkin vaan katkaisit sen, että mä alkaisin tehdä sun lapasiin peukaloita."
"Ens viikoksi on luvattu kylmää säätä."
Hetken hiljaisuus.
"Pitäis kyllä ostaa uus reititin."
"Hoidaksä sen?"
"Totta kai. En kai mä sitä nyt sulle jätä. Sä oot tyttö!"*
"Tyttö, joka tekee sun lapasiin peukaloita."
Viikonloppu on ollut aika paras. Lokakuun ensimmäinen ei taaskaan pettänyt (eikä taaskaan tarvitse lukea matikkaa. Aion iloita tästä 80-vuotiaaksi.) Sää on ihanan kirpakka, aurinkoinen ja juuri sopivasti viileä, ja ainakin Herttoniemi on lähes parhaimmillaan.
Kävi myös ilmi seuraavia asioita**:
- Lapsi pitää hummuksesta. Hyvä lapsi! Kunhan jätät äidillekin.
- Suuhygienistillä käynti on paljon kivempaa, jos siellä käy kahden vuoden välein (eikä kymmenen, kuten joidenkin tiedetään tehneen.) Vertailut espanjalaiseen inkvisitioon voi lähestulkoon unohtaa.
- Vuosaaren Piilokirppis ei huou Lanttilan ale -fiilistä lainkaan samalla tavalla kuin Kumpulan Vekarakirppis - pienempi, rauhallisempi, tykkäsin. Tosin talvihaalarit sun muut tappelisin edelleen Vekarakirppikseltä valikoimasyistä.
- Ostin lankaa.
- Minussa asuu ihminen, joka hamstraa lankakaupan alekorista kaikki kerät sitä järkyttävän hienoa harmaata merinovillaa. (Miten voi olla noin upea sävy? Miten se voi olla alessa? Miten monta kerää sitä on?)
Flunssan ja keuhkoputkentulehduksen aiheuttaman pakkotauon jälkeen (joku rotta*** on käyttänyt kaikki meidän inhalaattorit ja unohtanut ostaa uusia) kävin juoksemassa. Oli ihan hirveää. Tiistaina uusiksi.
Pitkällisten neuvotteluiden jälkeen on päästy sopuun myös syksyn menoista. Minä pääsen a) työpaikan ja b) erhevalmennuskerhon pikkujouluihin (olettaen, etteivät ole päällekkäin), c) kirjabloggaajia tapaamaan ja d) kirjamessuille. Mies pääsee e) poikien ruskaretkelle, f) työkaverin läksiäisiin, g) digimessuille ja h) digimessujen jälkeisille "yksille". Mun matriisilaskennan ymmärryksellä tuo vaikuttaa kohtuulliselta. Kiristin vielä itselleni yhden krapula-aamunkin lupaamalla selvitä junamatkailusta koiran ja tytön kanssa yksin, ettei koiraa tarvitse laskea yhdeksi ruokailijaksi ruskaretkellä.
Nyt tuntuu siltä, että joka viikonloppu voisi olla lokakuun ensimmäinen viikonloppu.
* Perheensisäinen tytöttely on meillä ihan a-ok.
** Kaikki paitsi kohta #4 tulivat yllätyksenä.
*** Minä.
Nyt tuntuu siltä, että joka viikonloppu voisi olla lokakuun ensimmäinen viikonloppu.
* Perheensisäinen tytöttely on meillä ihan a-ok.
** Kaikki paitsi kohta #4 tulivat yllätyksenä.
*** Minä.
Erhevalmennuskerho :D En osaa päättää olisiko hauskempaa, että se on kirjoitusvirhe vai se, että teillä oikeasti olisi sellainen klubi.
ReplyDeleteMua rupes nyt himottamaan toi lanka.
ReplyDeleteMuutenkin kuulostaa hyvältä, kaikki paitsi suuhygienisti.
Viikonloppu on ollut paras! Tärkein viikonlopun huomio oli että Helsingissä on älyttömästi vaahteroita. Ois ollut kiva mennä hyppimään niihin lehtikasoihin, mutta jotenkin nolotti. Ja kadehdin lankalöytöjä, harmaata ei voi koskaan olla liikaa! (t. nimim. myöskin matriisilaskennalla muinaiset P1- ja P3-matikat suorittanut. (Kommentoin loogisesti tänne tuota linkin matikkapostausta. Kyllä voin koska oon insinööri.))
ReplyDeleteLokakuu on aina hyvä kuu <3
ReplyDeleteLankaa. Lankaa. Lankaa. Tahdon. Lisää.
Täti-ihminen, kyllä se on vain merkki huonosta huumorintajustani: repeat until funny. En ole varma, onko se ryhmästä kenenkään muun mielestä hauskaa (todennäköisesti ei) :D
ReplyDeletePeNa, suuhygienisti oli kyllä ... okei, siis tämä nimenomainen suuhygienisti oli oikein mainio, mutta keskimäärin ehkä mieluummin vaikka synnyttäisin.
Lankahimo on nyt jotenkin lähtenyt ihan lapasesta, haha :D
Hanna, vaahterat on parhaita! Parhaita! Eikä pidä nolostua, vaan pitää hyppiä jos siltä tuntuu. Musta ei tunnu, mutta jos oon ihan rehellinen, ei ole ikinä tuntunutkaan - pienenäkin luin mieluummin kirjaa sisällä. (Nyt aikuisena voin kuunnella äänikirjaa ulkona :D)
Langat bongasin siis Tikatasta, jossa on välillä hyvä piipahtaa. Niillä oli yllättävän hyvä alekori.
Ja siis miksi mä en tiennyt, että säkin olet insinööri? Onpa ihanaa, ettei olekaan ihan yksin! Olkoon matriisisi ortogonaaliset!
Linnea, niin se kyllä on. Paitsi lokaa en sinänsä kaipaa. Mutta ehkä se on naamio hyvälle kuukaudelle.
Ensi kerralla lankakaupassa aion kyllä ottaa mukaan jonkun ohjeen, johon niitä lankoja etsin, etten vain hamstraa periaatteen vuoksi :P
Yhtä erhevalmennuskerholaista alkoi nyt huolettaa, että onko olemassa vaara, että sun työpikkikset menee oikeesti erhekerhopikkisten kanssa päällekkäin? Siellä työpikkiksissä on kuitenkin kaikkea ilmaista hauskaa. Voi ei. Toivottavasti tulet silti mun kans keilaamaan, muuten en ala.
ReplyDeleteJa on ainakin yhdestä kerholaisesta hassua.
Siina, kyllä se nyt jotenkin suttaantuu. Ajatus siitä, että oltais kerrankin hiprakassa yhdessä (eikä vain jahdattaisi taaperoita) on jotenkin niin mahtavat, että työkamut on siinä tapauksessa helppo passata :D
ReplyDeleteHahaa, toisto on toiminut!
Tänään toinenkin kerholainen pyrskähteli ruokapöydässä kun mainitsin erhevalmennuksen, joten kyllä se on oikein virallisesti hyvä vitsi. Perheessämme vallitsee mitä virallisin huumorintaju.
Delete"olkoon matriisi ortogonaaliset!" aina jaksaa naurattaa :D
ReplyDeleteJa vaahteranlehtikasat on tehty hyppimistä varten. Yksi syksyn suuria iloja on potkia maahan pudonneita vaahteranlehtiä.
Seuraava ei liity tänne mitenkään, mutta kerronpa sen silti.
Pomoni on kertonut, että yksi hänen ja hänen ex-miehensä suurista erimielisyyksistä aiheutui, kun miehensä haravoi syksyisin lehdet siisteihin kasoihin ja pomoni kävi levittämässä ne ympäriinsä, koska olivat kauniita niin :D
Kaisa, kyllä vain :D Mä jotenkin muuten tajuan, että kuvaamasi avioliitto on entinen. Kyllä olisi pomosi pitänyt mennä naapurin lehtikasoihin hyppimään aviomiehen tunteita säästääkseen.
ReplyDeleteSiina, ylenmäärin paras tilanne - luotan perheenne huumorintajuun melkoisen vahvasti. Plus nyt näyttää siltä, että a) pikkujoulut ei mene päällekkäin ja b) erhevalmennuksen pikkujoulut on ensin, eli en ole vielä ryytynyt juhlija.
Vähän hyvä juttu!
ReplyDeleteNo, katotaan nyt kun se taas revittiin auki :D En tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa.
ReplyDeleteHah, kiitos ortogonaalisuustoivotuksista, tämä oli kaunein toivotus joka on toivotettu pitkään aikaan. Ja miks mä en ole käynyt koskaan Tikatassa? Elämässä on aukko. Onnea aikatauluneuvotteluihin, vaikuttaa kinkkiseltä!
ReplyDelete:D
ReplyDeleteKyllä Tikatassa kannattaa silloin tällöin käydä. Sieltä löytyy mm. neulottaessa raivostuttavaa mutta pyryharakan makuun sopivaa hieman kimaltavaa lankaa, johon taas sorruin.
Et arvaakaan, miten kinkkiseltä...