22 October, 2012

Sopii puhjeta spontaaniin ylistykseen

Sain lapsen puseron viimein valmiiksi.

Aloitin sen kahdesti: ensin kokeilin jotain lankaa, jonka olin jo ostanut. Lankakaupan myyjätär oli ymmärtäväinen ja kannustavakin vielä: lapsen puserohan syntyy nopeasti, parissa viikossa, sitten voi heittäytyä itsekeskeisempien projektien kimppuun.

(Suuri idolini, Bianca Castafiore, laulaa tässä kohtaa Koruaarian kolme ensimmäistä sanaa.)

No, nyt kun olemme kaikki toipuneet spontaaneista ah ma nauran -puuskista, voimme edetä siihen, mitä tapahtui sillä jo ostetulla langalla: paidankutaleen helman leveys oli noin 150% viitearvoista. (Bianca odottaa encorea.) Marssin nöyrästi ostamaan ohjeenmukaista narua; tämä on se aiemman marmatukseni kohde, Rowan Wool Cotton 4 ply, joka sinänsä on kyllä oikein mukava lanka neuloa. Ei ollenkaan ällöttävä ja puuvillainen.

Ja nyt, sen suuremmitta puheitta, lapsen parin viikon projektipaita, aloitettu elokuussa:


Suoraan sanottuna olen aika ylpeä. Melkoista väkertämistähän tuo oli (palmikot ovat hi-tai-ta), mutta nyt se on käyttökelpoinen. Ei tosin aivan tällä sekunnilla käyttökelpoinen, sillä meilläkin on tämän viikon suurhitti, endurorokko*, eikä villapaita ole kuumevaate. Mutta jos esimerkiksi muistan etukäteen päiväkodin valokuvauksen, eivätkä eräät ole tuolloin sairaslomalla.

Ohje oli alkusyksyn Modasta, ja jos joku tuota innostuu vääntämään, haluan huomauttaa seuraavaa: huppu voi aloitettaessa vaikuttaa Senaatintorin kokoiselta, mutta lasten päät ovat aika isoja.

* Paljon parempi nimi olisi tämä endurorokko.

14 comments:

  1. Ihana! Kannatti puurtaa, koska on tosi nätti <3 Pikaista paranemista teille!

    ReplyDelete
  2. Kiitos tästä postauksesta! Olin nimittäin melkein jo postaamassa oikein seiskaveikasta kutomistani lastenlapasista, joissa molemmissa on peukalo... Eli taidan keskittyä jatkossa kuvailemaan käsityökerhomme tarjoiluita, en sen tuotoksia.

    ReplyDelete
  3. Linnea, kiitos ja kiitos! Kai tää tästä. Toivon.

    Täti-ihminen, aaargh, anteeksi! En halunnut olla de-motivational. Sitäpaitsi mun mielestä lasten lapasten aikaansaaminen on melkoinen saavutus, ne on hankalia kun niissä on pieniä osia ja peukalon tekeminen on ärsyttävää. Postaisit nyt vain, kiitos kaunis?

    (Lisäksi: lapasten neulominen on mitä olennaisinta. Niitä hukkuu koko ajan.)

    ReplyDelete
  4. Hih, eikun siis hieno on villatakki, piti sanomani. Mutta tuon viimeisen virkkeen kun pistit, niin eihän niitä lapasia kyllä voi antaa käyttää... ;)

    ReplyDelete
  5. En minä näistä neuleista mitään ymmärrä, mutta olen täysin lumoutunut lapsen ihanista niskakiharoista!

    ReplyDelete
  6. *hurraa!*
    Onnittelut neuleprojektin loppuunsaamisesta, sekä siitä että tuotos on oikeasti käyttökelpoinen :)
    Tsemppiä rokon selättämisessä, se on kurja tauti :/

    ReplyDelete
  7. Täti-ihminen, totta kai niitä pitää voida käyttää! Lapaset saa helposti pysymään mukana menossa lapaspidikkeillä. Kaupan lapaspidikkeissä on tosin se ongelma, että yksivuotiaskin saa ne varsin helposti irti. Suosittelenkin, että investoit nauhaan ja niitteihin! Lakkaavat lapaset karkailemasta.

    Zaia, no lasta saa toki estoitta kehua myös, kiitos vain! Minustakin hänen niskakiharansa ovat aika hurmaavat, mutta tiedän olevani hieman biasoitunut :D

    Maija, kiitos kiitos! Tuntuu aika mainiolta kyllä. Tämä ehkä ripustetaan seinälle sitten, kun jää pieneksi :D

    On se tosiaan kurja, mutta jospa se kohta hellittäisi. Yö meni ainakin aika hyvin.

    ReplyDelete
  8. Olin puhkeamassa spontaaniin ylistykseen jo ennen kuin luin otsikon (näin kuvan ensimmäiseksi). Aivan ihana!

    ReplyDelete
  9. Kiitos! Olen siitä kyllä ihan poskettoman ylpeä, mutta toistaiseksi olen hillinnyt haluani ripotella konfettia ylleni kun kävelen kadulla :D

    ReplyDelete
  10. Mun piti jo aiemmin kehua, mutta oisko sit noi kääpiöt keskeyttäneet, että tää on ihan oikeesti tosi kaunis! Hieno! Ihana! Kade oon, sun kädentaidoista ja lapsen ihanasta lämmikkeestä.

    ReplyDelete
  11. Hieno on tekele!
    Ihan nolottaa, että itsellä pojalle aloittamani villahousut (joiden piti olla osa kokonaista villa-asua) eivät koskaan valmistuneet... Olen sentään entinen hc-neuloja. :/
    Mutta jos postaat säännöllisin väliajoin neuleista, aloitan varmasti ennemmin tai myöhemmin taas jotain.

    ReplyDelete
  12. PeNa, kiitos! Nää taidot on monivuotisen tosi leppoisan harjoittelun tulos - nykyään tuntuu, että kirjat ja puikot on mielenterveyden kannalta täysin välttämättömiä.

    Leopardikuningatar, kiitos sinnekin! Ei mun mielestä kannata nolostella, olen itse oikea keskenjääneiden neuleiden kuningatar. Nykyään oonkin sit ihan anaalisen tiukka sen suhteen, että uutta ei aloiteta ennen kuin edellinen on valmis (no jotkut lapaset voi olla samaan aikaan kesken.)

    Eikä saa yllyttää hullua! :D

    ReplyDelete