11 May, 2013

Hääpäivä

Alkuvuodesta esitin miehelle mahtavana suunnitelmana, että menen juoksemaan toukokuussa johonkin juoksutapahtumaan, jossa 16 km matkan aikana ryömitään putkissa ja ylitetään soita ja mahdollisesti hypitään liekehtivien renkaiden läpi (en ole aivan varma siitä, mitä kaikkea tähän kuuluu, mutta itse odotin kovasti liekehtiviä renkaita.)

Mies suhtautui nuivasti. Kyseinen viikonloppu olisi kuulemma otollinen hetki viettää hääpäiväämme. Jos todella haluaisin viettää hääpäiväämme hyppien soiden läpi ja ylittäen putkia, saisin toki niin tehdä. Ääneen jäi lausumatta, että se olisi kuitenkin väärä valinta.

No.

Minä en mene juoksemaan emmekä me vietä hääpäiväämme, koska menemme hautajaisiin. On toki selvää, että hautajaiset ajavat hääpäivien edelle, joten yritän suhtautua asiaan kypsästi. (Ei se itse asiassa ole ollut kovin hankalaa, mikä ehkä tarkoittaa, että jonkinlainen yhteinen aika olisi tarpeen.)

"No pitäiskö meidän mennä syömään sit sinä varsinaisena hääpäivänä?" kysyi mies.

Minä sanoin, että ei pitäisi, koska se, että käymme koko perhe Herttoniemen McDonaldsilla sitten poissulkisi sen, että tekisimme jotain oikeasti kivaa. Hääpäiväähän "olisi jo juhlittu".

Mies vakuutti, että oli ajatellut a) lapsenvahtia ja b) jotain kivaa ravintolaa + viinipakettia.

Tähän minä, että se ei sovi, koska varsinainen päivämäärä on keskellä viikkoa, ja jos menemme johonkin oikeasti kivaan ravintolaan ja tilaamme viinipaketin (ehkä jonkin suuhunpantavan kera) haluan kyetä myös nauttimaan niistä viineistä - enkä jättää niitä juomatta, koska en voi raahautua krapulassa työpaikalle. (Tuskin sitä kukaan huomaisi, mutta minä en halua viettää yhtään työpäivää toivoen pikaista kuolemaa. Joten.)

"No mentäiskö syömään sit kun ne mun pääsykokeet on ohi?" kysyin minä, vastaehdotuksena.

Pääsykokeeni ovat ohi ns. superviikonlopun aloituspäivänä, perjantaina. Niitä seuraavat lauantaiset häät ja sunnuntainen Naisten kymppi.

"Pitääkö meidän tehdä kaikki sinä viikonloppuna?" kysyi järkyttynyt miesparka. "Pestäänkö ikkunatkin?"

Että ehkä ensi vuonna juhlimme kahdesti. Ehkä ensi vuonna pesemme myös ne ikkunat. Hahaha.

8 comments:

  1. Jos pelkäät krapulaa viinipaketista, niin olisi kyllä melko kunnianhimoinen tavoite lähteä juoksemaan kymppiä kahden illan rilluttelun jälkeen ;)

    Mutta vastustan, että juhlitaan vasta ensi vuonna! Koska elämässä tarvitaan juhlia. Muitakin kun hautajaisia. Oikeana päivänä, mutta ei koko paketillista viiniä?

    ReplyDelete
  2. No, koska olen lievästi (ääh, okei, narrasin, ei siinä ole mitään lievää) pakko-oireinen, olen toki luvannut olla häissä kuski. Tai ainakin häistä pois suunnattaessa :D Mikäänhän ei ole tärkeämpää kuin juoksu :D

    Minäkin vähän vastustan vasta ensi vuotta, mutten millään jaksaisi tässä kaiken muun keskellä organisoida lastenvahtia oikealle päivämäärälle. Tai oikeastaan mitään muutakaan. Kaikki ylimääräinen vain itkettää.

    Mutta kyllä tää tästä, sitten kun pääsykoe on ohi! Ihan varmasti!

    ReplyDelete
  3. Olipa hyvä, että kirjoitit tämän, koska olin siinä uskossa, että Naisten Kymppi on lauantaina. Shiiit... Olen edelleen tiukasti tulossa, mutta villit skumppajatkot täytyy jättää lyhyeen, koska on "sännättävä" kotiin (4+ tuntia junassa). Työnantajani järjestää jonkunlaisen virkistystapahtuman Helsingissä perjantaina, eli poistun kotoa varhain pe-aamuna. Sunnuntaina siis juoksen pala kurkussa kuin viimeistä päivää, koska tästähän muodostuu kaikkien aikojen eroennätys kuopuksesta.

    Palautuukohan mun ajantaju enää koskaan?

    Ja totta kai juhlitte hääpäivää, onhan noita viikonloppuja! Voitte juhlia vaikka kesälomaa ja hääpäivää tai puhtaita ikkunoita ja hääpäivää?

    ReplyDelete
  4. Mä ryntäsin heti sydän kurkussa Naisten kympin sivuille tarkistamaan, että onhan se sunnuntaina (muuten pitäisi tietenkin perua hääosallistuminen jollain verukkeella, mikä olisi kiusallista, koska morsian saattaa käydä täällä joskus, hei vaan Duussi!)

    :D

    On se sunnuntaina. Huh.

    Mä uskon, että teidän kuopus pärjää ihan hyvin. Perustan tämän laajamittaiseen empiiriseen tutkimukseen yhden taaperon pärjäilyistä, ja siihen käsitykseen, että koska et kuitenkaan voi asialle mitään tehdä, on siitä turha huolehtiakaan. Ellei itselle tule ikävä, kuten ehkä tulee, ja se on taas ihan eri luokan katastrofitilanne. Mun pitää selvästi vahtia, ettet säntää lähdöstä Kuopiota kohti.

    Puhtaita ikkunoita voimme juhlia vain, jos joku pesee ne. Hääpäivä on sikäli helpompi, se tulee väistämättä :D

    ReplyDelete
  5. Herttoniemessä on muitakin ravintoloita kuin McDonalds, ihan oikeasti hyviä ravintoloita. Rannan puolella useitakin. Jos siis päädytte oikeana päivänä ravintolaan lapsen kanssa. Me juhlittiin kera kersan viime kesänä ja kivaa oli (oltiin kyllä Kämpissä brunssilla eikä Mäkkärissä).

    ReplyDelete
  6. Toi on muuten ihan totta, voitais tulla sinne rannan puolelle syömään kreikkalaista tai italialaista ruokaa ja ottaa mukelo mukaan.

    ReplyDelete
  7. Ikkunoidenpesu herätti myös mussa hahahahaan :D ihan oikeasti mietin vieläkin järkkääväni jotkut bileet missä vieraiden kontolle kosahtaa ikkunoidenpesu. Ei ne voi olla kovin vihaisia jos tarjoan hyvää kakkua ja skumppaa samalla.

    ReplyDelete
  8. Toi vois kyllä toimia! Vihaan tosin leipomistakin, mutta onneksi mies ei :D

    ReplyDelete

Note: Only a member of this blog may post a comment.