20 May, 2013

Seuraava vuori

Henkilökohtainen superviikonloppuni lähestyy. Katsellaan ensi viikolla, onko naisesta vielä jäljellä muuta kuin riekaleita.

Perjantaina käyn sankaroimassa niissä pääsykokeissa. Opiskelun rahoituksesta ei onneksi vielä tarvitse olla kovin huolissaan, sillä huolimatta joistakin kuulemistani ylitsevuotavan luottavaisista lausunnoista on selvää, että opiskelupaikan saaminen vaatii ihmettä, joka on verrannollinen vetten päällä kävelyyn.

Lauantaina käymme juhlimassa häitä.

Sunnuntaina juostaan Mutsien kymppi.


Viime viikko oli juoksun osalta mitä oli. Ei kovin ihmeellinen: muun elämän vuoksi sain kasaan kuppaiset kaksi iltalenkkiä.

Onnistuin kuitenkin jossain, missä vain harvoin olen aiemmin onnistunut: itseni kuuntelussa.

Kun eilen illalla palasimme kotiin kahdeksan tunnin automatkan jälkeen, olo oli väsyneempi kuin mahdollisesti ikinä aikaisemmin aikuiselämässäni*. Vaihdoin siis suunnitellun juoksulenkin lennosta pitkään kävelylenkkiin koiran kanssa. (Haluaisin kirjoittaa tähän, että siitäpä koirakin riemastui, mutta lenkin puolivälissä se kyllä jäi seisomaan tielle sen näköisenä, että eikö sulle eukko mikään riitä.)

Toikkaroin alkumatkan luullakseni kuin pidempäänkin kidutusvälineessä köytettynä ollut Theon Greyjoy, mutta kävellessä kroppa alkoi pikku hiljaa rentoutua. Ja miksei mielikin: Herttoniemen ulkoilualueella on ihan huikean kaunista tähän aikaan vuotta.

Yhden hengen empiirisen tutkimukseni perusteella alan uskoa, että istuminen todella on aktiivisesti vaarallista. (Mies, jolle esitin asian, sanoi "Mutta onneks mä kuitenkin tuossa sohvalla pikemminkin makaan kuin istun." Niin. En tiedä, mitä hän tekee. Jos minulta kysytään, sanoisin, että hän roikkuu takaraivostaan sohvalla niin, ettei vallan valu lattialle. Lapsemme on omaksunut saman asennon saadessaan iPadin käsiinsä.)

Oikeastaan vain halusin sanoa, että jos nyt ei juoksu huvita jostain syystä, jota en voi ymmärtää**, suosittelen kuitenkin kävelyä. Juuri mikään ei tee ihmiselle niin hyvää.


* Periaatteessa vihaan ihmisiä, jotka kertovat uniaan, mutta kamppailen nyt itseinhoni yli ja kerron teille, että näin viime yönä unta, jossa tein kuolemaa, ja joku hoitsu teki minulle toimenpiteitä (poisti luita, kääri minua johonkin lääketieteelliseen kelmuun jne.) joiden tarkoitus on pitää minut toimintakykyisenä (jos kohta silti kuolleena) vielä pari viikkoa. Mieheni seisoi unessa vieressäni ja sanoi, että zombivaimo, tätä hän on aina toivonutkin. Olin juuri aikeissa kysyä hoiturilta tarkentavia kysymyksiä kuten "entä, jos en halua elää kahta ylimääräistä viikkoa muovikelmussa?" kun herätyskello soi. Jos tätä lukee joku unia tulkitseva tyyppi, hän voi pitää näkemyksensä ominaan. Minä lykkään tämän stressin piikkiin.
** Juoksun ehdottomaksi eduksi lasken myös huomaavaisesti pienentyneen kuppikoon. Voisin itkeä ilosta. Rintaliivittömät topit, täältä tullaan.

15 comments:

  1. Se on huippua kun antaa itsensä johdattautua jonnekin kävelyretkelle ja löytääkin jotain vau faktoreita lähimetsästä. Oujee.
    Tsemppiä kovasti pääsykokeisiin ja kymppiin! Menee miten menee :)!

    ReplyDelete
  2. Missä tahansa on ihan huikean kaunista tähän aikaan vuotta. Tsemppiä viikkoon!

    ReplyDelete
  3. Himputti. Siinä missä mä olen menossa, Theon Greyjoy on oletettavasti kuollut. Ilmeisesti hän siis kuitenkin kituu jossain. Pitänee kesällä taas tarttua seuraavaan osaan siis. Oikeastaan tämä ilahduttaa, koska se ehkä tarkoittaa, että jotkut muutkaan oletetusti kuolleet eivät sitä ole, which is nice.

    Ja paljon tsemiä ja muita hyviä ominaisuuksia!

    ReplyDelete
  4. Myös jalkasi näyttävät kasvaneen, juoksun piikkiin sekin?

    Tsemppiä viikkoon: mä kyllä uskon vakaasti sun vettenpäälläkävelykykyihin tarvittaessa! Ja pitäkää kivaa kympillä!

    ReplyDelete
  5. Voihan Liina, tsemppiä! Loppurutistus!

    Venni

    ReplyDelete
  6. Bleue, sitä se todella on. Nuo metsät ovat keväisin etenkin aivan huikeat; en ehkä muutoin ole niin kevätihminen, mutta nyt kyllä...

    Kiitos :)

    Leluteekki, tuossa Herttoniemen teollisuusalueella ei kyllä ole, mutta ehkä sielläkin on vähän vähemmän rumaa :D Kiitos!

    Siina, missä sä oot menossa? Tällä kertaa viittasin Theonin seikkailuihin telkkarin puolella, en enää muista, mihin kuntoon Martin jätti hänet viimeisessä kirjassaan. Mahdollisesti huonoon.

    Kiitos :)

    Täti-ihminen, valitettavasti yllättävän pitkäjalkaisuuden voi laittaa ilta-auringon piikkiin. (Haluaisin valehdella, mutta saatammehan tavata vielä :D)

    Kiitos! Ja voi apua, nyt mä tuotan sullekin pettymyksen :P

    Venni, iso kiitos!

    ReplyDelete
  7. Aa, ok. Olen lukenut Miekkamyrskyt, Korppien kestit tuijottaa tuolta hyllystä syyllistäen. Theon on tässä vaiheessa muistaakseni hukassa sen jälkeen kun teki sen minkä teki siellä yhdessä paikassa, tiedäthän, ja olisi ansainnut mielestäni hieman kidutusta ellei ole kuollut.

    Toisen kauden katsominen on lykkäytynyt kun ei olla saatu aikaiseksi HBO:ta. Kyllä tässä kesällä sitten, aurinkoiset päivät ovat meidän perheessä parasta telkkariaikaa!

    ReplyDelete
  8. Supertsempit superviikonloppuun! :)

    En ole sanonut tätä ääneen (enkä sano nytkään), mutta ehkä pidän enempi kävelystä näin aikuisiällä. Tai kävelystä sillain, että jos tulee juoksuspurttifiilis, niin sitten spurttaa. Varsinkin jos on stressaantunut, kävely rauhoittaa juoksua paremmin. Ja nyt meen ostamaan sen tuulipuvun ja kävelysauvat, moi! ;)

    ReplyDelete
  9. Onnea superviikonloppuun! Toivottavasti menee hyvin ja on hauskaa! Olen lukenut iloiten näitä juoksuaiheisia bloggauksiasi, ja nyt alkaa olla se tilanne, että lukeminen ei riitä, vaan on kokeiltava itsekin. Toki hirvittää, kun taukoa on ollut jne., mutta nyt kun pallero on jo yli 2 kk, ei voi oikein enää keksiä senkään perusteella mitään tekosyitä. Mä niiiiin menen. Huomenna. Ja oikeasti huomenna, enkä sillä tavalla "joo joo, huomenna sitten". Jotta kiitos. Ja tsemp!

    ReplyDelete
  10. Siina, herra Martin saattaa järjestää asiat niin, että toiveesi toteutuu! And then some.

    Aurinko on kyllä ihan kirottu juttu, pimennysverhot vaaditaan.

    VL, kiitos!

    Mä oon ollut pari vuotta maaninen kävelijä, mutta nyt kyllä jotenkin nautin tuosta juoksentelusta enemmän. Tosin ehkä se maaninen kävely niiden parin vuoden ajan on tehnyt juoksusta helpompaa :)

    Heta, kiitos! Ja siis mitä mitä, teilläkö on toinen pallero? Tarkemmin sanottuna Pallero II Suuri? ONNEA! Mahtava juttu!

    Ihanaa jos ovat tsempiksi nämä jutut :)

    ReplyDelete
  11. Kyllä kyllä, palleroita on nyt kaksi. Perinteinen junasukkapäivitys blogin puolella on jäänyt jostain syystä tekemättä, täytyykin ryhdistäytyä :)

    ReplyDelete
  12. Itsensä kuunteleminen on kyllä hienoa.
    Siis kroppansa. Aika usein, kun itseäni kuulen, toivon, että joku huutaisi "hiljaa!".

    Se ulkoilualue on iiiiihana. (Peräti niin iiiiihana, että hankkiudumme syksyllä seutua residoimaan mekin.)

    Heta: entäs 9,5-kuinen pallero? Keksin koko ajan hirveästi hyviä syitä olla juoksematta. "Kohtu putoaa polun varteen" on ehkä yleisimmin käyttämäni. Pitänee juosta ihan vain, jotta näkee, putoaako. Hmph.

    ReplyDelete
  13. Heta, voihan sentään :) Onnea vielä!

    Annukka :D Mullekin pitäisi jonkun karjua säännöllisesti "hiljaa!" :D

    Mutta mikä hieno uutinen! Lämpimästi tervetuloa! Onpa hauskaa kun tänne kerääntyy mahtavaa sakkia! Ei, nyt on pakko laittaa kaksi huutomerkkiä, ilahduin niin!! :D

    (Ja ei kai se kohtu voi pudota kuin housuihin? Vai meinaatko, että se lahjetta pitkin luikertee puron varteen siitä? :D Ole hyvä mielikuvasta.)

    ReplyDelete
  14. No siis enhän mä nyt niin juossut. Mitään ei pudonnut, mutta tuntui raihnaiselta. Ja varsinkin kun hieman idoloimani (joo ei oo sana) Kirsi Valasti kirjoitti Naisen juoksukirjassaan, et kannattaa ottaa alussa varovasti ja hänkin juoksi toisen lapsen jälkeen vasta 3 kk synnytyksestä. Mulla on tässä 10 päivää aikaa siis vielä :) Ja sanotaanko, että kestävyysjuoksija Valasti on ehkä hieman paremmassa kunnossa kuin meikämandoliini, joten taidanpa ottaa ihan iisisti. Mutta Liinan postauksia luen mieluusti ja kerään niistä inspistä myöhempiä aikoja varten.

    Ja Annukka: jeeee! Tervetuloa!

    ReplyDelete
  15. Mulla on muuten se Naisen juoksukirja lainassa kirjastosta. Katsotaan koska siihen ehtisi paneutua. Kuuntelin häntä ratiossa kerran ja kuulosti niin miellyttävältä, että satsasin heti 50 snt varausmaksuun :D

    Ihanaa jos inspiroin :D

    ReplyDelete

Note: Only a member of this blog may post a comment.