Ahdistuin viime viikolla ihan hirveästi aiheesta "välikausi". Kaikki puhuivat siitä, kaikki, KAIKKI, ja päiväkotipäivän jälkeen toppahaalarista kuoriutui usein hikinen lapsi, joten jotain kai piti tehdä.
Lapsen vaatteiden ostaminen on hankalaa ja rasittavaa, koska sitä pitää olla tekemässä koko ajan. En lisäksi myöskään ole ihan varma, haluanko optimoida hintaa vai ostoksiin käytettyä aikaa.
Tein havainnollistavan kuvan.
Kuvan akseleista on sanottava sen verran, että menetetty elinaika ei tarkoita vain ostostapahtumaan kulutettua aikaa vaan myös sitä, kuinka paljon ostostapahtuman rasittavuus on syönyt kuukausia sieltä loppupäästä. Kierros Hulluilla päivillä ruuhka-aikaan voi viedä kymmenenkin vuotta.
Havaintoja:
Lapsen vaatteiden ostaminen on hankalaa ja rasittavaa, koska sitä pitää olla tekemässä koko ajan. En lisäksi myöskään ole ihan varma, haluanko optimoida hintaa vai ostoksiin käytettyä aikaa.
Tein havainnollistavan kuvan.
Kuvan akseleista on sanottava sen verran, että menetetty elinaika ei tarkoita vain ostostapahtumaan kulutettua aikaa vaan myös sitä, kuinka paljon ostostapahtuman rasittavuus on syönyt kuukausia sieltä loppupäästä. Kierros Hulluilla päivillä ruuhka-aikaan voi viedä kymmenenkin vuotta.
Havaintoja:
- Lahjoitussäkin kohteena oleminen on edullisinta sekä taloudellisesti että menetetyissä vuosissa. Lainasäkkiä ei näy kuvassa, se on ilmainen vain rahallisesti.
- Jos optimoi hintaa, voi ihan hyvin matkustaa kolmella eri julkisella välineellä kahdesti viikossa kirpparille kyttäämään hyviä diilejä, tai roikkua iltaisin Huutonetissä sen sijaan että tekisi jotain fiksua, kuten roikkuisi Facebookissa.
- Jos optimoi aikaa, marssii ostamaan uudet ulkokledjut jostain lastenvaateliikkeestä viidessä minuutissa.
- Kirpparilla hankintojen tekeminen tulee edulliseksi, jos kerralla ostaa vaikka puolen vuoden sisävaatteet. Elinaikakustannus per paita jää näin pieneksi.
- Itse tehty vaate voi myös pidentää elinaikaa tuottamalla suotuisan flow-elämyksen ja tavan meditoida. Langan keriminen voi kuitenkin lyhentää elämää vauhdilla vuosi / vyyhti.
- Kaikki PoPin alennusmyynneistä tekemäni oletukset perustuvat pelkkiin ennakkoluuloihin.
- "Jälleenmyyntiarvo" on mielikuvitusrahaa, kunnes vaate on oikeasti jälleenmyyty.
olin saman pashan edessä männäviikolla. onneks isäin saapui kyläilemään ja pelasti: toi mummolan vintiltä kolme vk-haalaria, joista kaksi oli mun 10,5-v esikoisen vanhoja (ja olleet sittemmin 2-3 lapsella).
ReplyDeleteErittäin havainnollistava kaavio! Meidät pelasti lainasäkki ja viimesyksyinen monikkoperheiden kirppari (suosittelen, kaikilta pöydiltä löytyy tavaraa vähintään tuplasti normikirppariin verrattuna, ja myyjät on vähintään tuplasti epätoivoisia saamaan kaiken myytyä).
ReplyDeleteOot mahtava! Just näin se menee! Ostin tänään lastenvaatekirppikseltä ennakoivasti esikoiselle kesämekon, mutta se oli selkeä huvitteluostos. Sen sijaan mitään oikeasti, kipeästi tarpeellista ei löytynyt. Lauantaina pyörsin kaikki periaatteeni ja muut jutut ja ostin kuopukselle lyhytikäiset halppis-kumpparit automarketista. Mutta pisti vaan vituttamaan niin pahasti kun esikoisen vanhat tippui sen jaloista.
ReplyDeleteJälleenmyyntiarvo schmälleenmyyntiarvo. Mua naurattaa aina kun sorrun johonkin törkykalliiseen (kuten Villervallan käytetty teepaita, kympin, vittu) tuo argumentti, koska perustelen sillä ostot sekä itselleni että miehelle. Toisaalta sit tein aika mukavan tilin siellä Vekarassa alkuvuodesta, kun sattui olemaan pari merkkituotetta mukana.
:D Nauran tota POPin alen symboliikkaa! Niin totta!
ReplyDeleteJostain syystä päädyn usein vielä lasten kanssa vaateostoksille, kuten viime viikolla noi vk-rynttyyt. Sit se on aina POP, koska junarata=viisi sekuntia ostosrauhaa. Olen myös huomannut, että myyjät ehkä vaistoavat lasten kanssa vaateostoksilla olevan urpon epätoivon, ja sen, että sitä maksaa ihan mitä vaan, että pääsee pois. Onkohan mulla vielä toivoa oppia sellaiseksi tyypiksi, joka ennakoisi seuraavien x kauden vaatteet aleista jo x-n kautta aiemmin? :P
Niin osuva kirjoitus taas kerran :). Lahjoituspussin kohteena olemisessa täytyy huomioida se aika, joka kuluu pussin sisällön perkaamiseen ja tarpeettomien kuteiden kierrätykseen ;).
ReplyDeleteHahhahhhahaha! Skanssin morsian kävelisi suoraan lähimpään Poppiin, ilman aleja. Paitsi viimeksi ostin kyllä MLL:n kirppikseltä nuoremmalle sen yhden haisunäätä-puvun, 15 €!
ReplyDeleteSit et valita kun joko vaatteet hajoo ekassa kaatumisessa, tai ne vie koko kuukauden liksan, tai on muuten vaan vääriä :D.
ReplyDeleteAhdistava aihe. Onneks Hulluilla Päivillä voi nykyään shoppailla netissä ja aion käydä siellä hoitamassa vain pakollisen kuravaateosuuden. Ja vähän kosmetiikkaa.
Hieno kaavio! Aion esitellä tämän puolisolle. Olin jo ihan epätoivossa tämän vk-asian kanssa, kun en halua sijoittaa asiaan aikaa ja rahaa ei ole. Lisäksi olin hukannut syksyisen haalarin. En voinut käsittää minne se oli voinut joutua kun ei se ollut lipaston päällä eikä eteisessä eikä lojunut missään muuallakaan näkösällä, yritin monta päivää kurkkia ympärilleni istuessani sohvalla. Sitten onneksi löysin sen vaatekomerosta. Kuka hullu laittaa vaatteita komeroon! Ja se sopi vielä! Eli tarvitaan vain kengät! Jibii!
ReplyDeleteMahtava kaavio!
ReplyDeleteTämä ei ehkä ole oikea tilanne leijua tällä asialla, mutta pakko on. Meillä kävi mahtava tuuri, kun anoppi hoiti tuon hankinnan meidän puolesta. Ei kulunut aikaa eikä rahaa, paitsi yhden puhelun verran, kun selvitettiin lapsen kokoa. Ja emme pyytäneet häntä ostamaan mitään, toimi täysin oma-alotteisesti.
Toisinaan anopoit on ihania :)
Meidän hellanlettasten päiväkodissa on tällä viikolla vanhojen vaatteiden päivät. Kaikkia pyydettiin tuomaan pieneksi jääneet vaatteet sinne maanantaina ja tiistaista torstaihin saa käydä salissa hakemassa naperolleen sopivia kuteita loppujen mennessä perjantaina Fidalle.
ReplyDeleteBrilliant.
Wandis, colour me envious. Säilytystilan ja vaatetuksen suhteen, molempien, kyllä.
ReplyDeleteLeluteekki, mitä mitä! Mistäs tämä monikkoperheiden kirppari löytyy? En ole lainkaan tuplaepätoivon hyväksikäyttämisen yläpuolella :D (Ja ajatella, että joskus kuvittelin, että kaksoset ois jotenkin "kätevä" juttu kun ei tarttis enää siitä lapsiluvusta keskustella. Enkä ollenkaan ajatellut kaksosuuden vanhemmille asettamaa haasteista suurinta. Säilytystilaa.)
Lupiini, joo, kyllähän vaatteilla joku käyttökelpoisuusaste pitää olla periaatteista huolimatta. Me ei syksyllä löydetty lapselle aivan sopivia minikumppareita (automarketista), mutta toisaalta, nyt ne on just hyvät.
Mä oon tosi otettu ja iloinen, jos joku saa oikeasti aikaiseksi myydä ne roippeet kirpparilla - silloin on tilinsä ansainnut. Minä en vain taisteluparini kanssa mahtunut sinne MLL:n kirpparille, joten ... nyt pelkään, etten ikinä saa mitään myytyä :D
VL, toivottavasti on totta, ettei PoP haasta mua oikeuteen kunnianloukkauksesta, jos nyt kaupallisella taholla voidaan sanoa kunniaa olevan :D
Minä olen jo luovuttanut sen ennakoivuuden suhteen, koska mulla ei ole mitään käsitystä lasten kasvuvauhdista. Siksi esim. ostimme kuravaatteet mukelolle syksyllä reippaassa koossa YSIKAKS (saa nauraa) ja ne mahtuu varmaan vielä ensi syksynkin.
Noh. Säästäähän sitä näinkin.
Tuosta poispääsystä maksamisesta tuli mieleen, kuinka isäpuoleni kerran maksoi ostokseni Ikeassa eikä suostunut vastaanottamaan rahaa: "Minä en maksanut sinun ostoksiasi, minä maksoin ulospääsymaksun Ikeasta."
Maria, kiitos :D Mä mietin tätä asiaa aamulla ja totesin, että vaatteiden pyykkäämiseen ja lajittelun lasken näköjään itse osaksi varsinaista vaaterumbaa (pesen kaikki lastenvaatteet ennen ensikäyttöä, uusia ulkovaatteita lukuunottamatta) ... Eikä ole tullut mieleenkään laittaa lahjoitusvaatteista jotain pois :D Olen täysin paatunut vanhempi, tyyliin "mitä kuluneempi, sitä pehmeämpi" :D
Taikinanaama, jos minä saisin päättää, kaikissa lapsen vaatteissa olisi skunkki! Tai pesukarhu.
Itse asiassa, saanhan minä päättää. En vain jaksa nähdä vaivaa sen eteen. Noh.
PeNa, takuulla valitan, koska minkään kokemukseni mukaan mikään määrä rahaa tai ostoksiin laitettua aikaa ei takaa laatua, sopivuutta tai mitään muutakaan. Kaikki on kiinni tähtien asennosta :D
Siis hetkinen, voiko Hulluilla päivillä shoppailla netissä? Onko lastenvaatteetkin netissä? NÄEN MAHDOLLISUUDEN!
Siina, kiitos! Toivottavasti puolisokin arvostaa. Tai ainakin ymmärtää vaatetusvastuullisen tuskaa.
Ihan mahtavasti kävi teillä tuon haalarin kanssa! Kyllä olisi meilläkin ollut vaatekomero aivan viimeinen paikka, josta etsiä. Tämä siis ilman sarkasmia. Oikeasti olisi ollut.
Kaisa, tuohan on ihan paras tilanne ja kyllä sillä saa välillä leijua. Minä sitten kyllä sanon, jos leijut liikaa :D Ja on meitäkin mun mutsi usein auttanut, melko paljonkin. Esimerkiksi ensi kesäksi on sandaalit odottamassa. Toivottavasti ovat sitten kesällä sopivat. Nyt näyttää siltä, että ovat sitten marraskuussa sopivat, mutta ehkä lapsi ottaa spurtin.
Unknown, ensinnäkin, mikä parhausnikki! Lakoan kunnioituksesta! Miksei mulla oo yhtä hieno nikki?
Ja toiseksi, mikä parhauskonsepti! Aion ehdottaa tätä omankin päiväkotimme vanhempaintoimikunnalle ... arvioituani ensin riskit sille, että joudun aloitteen esittäjänä järjestämään koko homman itse, en ole mikään järjestäjäihme.
...Hmmm, ja sitten sitä käy katsomassa hienojen nikkien profiilia ja siellä on tutunnäköisiä naamoja.
ReplyDeleteSay no more.
ReplyDeleteÄitini onneksi ilmoitti haluavansa ostaa jälkikasvunsa jälkikasvulle keväthaalarin. Nyt vain en osaa tietää/ennustaa kokoa. Enkä löydä väriä.
PoPista: eivätkö ne j***l***a tajua, että välikauden ilo on vähenevät vaatekerrokset?!? En todellakaan halua ostaa joka vuodenajalle kerroksia 1,2 ja 3, vaikka hengittäisivät lapsen puolesta. Jos ovat itsepukeutuvia, niin sitten ehkä voisin harkita. Yksi haalari, yksi tarkoitus, monta hikikarpaloa ja kireä-äänistä lastenlaulua vähemmän.
No niin, tutustuin aiheeseen hiukan paremmin. Ei kai sellaista yleishaalaria olekaan. Sellaista, joka tekisi autuaaksi. Sujahtava malli, minuutissa matkaan -malli.
ReplyDeleteItsepukeva olisi MAHTAVA. Siitä maksaisin vaikka mitä.
ReplyDeleteTää kokoasia on ihan hepreaa mulle. Tekee vielä vaikeammaksi se, että vain hätätilanteessa eli kenkäkauppaan otan lapsen sovittamaan.
Lupiini puhui jotain jostain Ticketin fleecevuoratuista kuravaatteista, jotka myös ehkä kuulostavat siltä, että voisin maksaa aika paljon rahaa niistä, mutta luultavasti tämä helpottaa vasta sitten kun lapsi kasvaa niin paljon, että sanoo yäk kun näkee kuralätäkön.
Koon ennakointi. Juuri ystävälle valitin, että voisiko vauvan mukana tulla sellainen yksilöllinen kasvutaulukko (säästyisi muuten neuvolasaarnoiltakin). Kun tässä pitäisi nyt tietää, että meinaako lapsi ottaa kasvuspurtin tämän välikauden aikana vai jälkeen, vai meneekö sama haalarsson vielä seuraavankin välikauden yli. Että jos lähimpänä sopivan ostaa, niin spurttaako tuo jonain päivänä yksien vaunupäikkäreiden aikana itsensä ulos siitä haalarista?
ReplyDeleteKengät. Siinäpä seuraava koetinkivi. Aloitan mielikuvaharjoittelun nyt.
...jännää se, miten kovaa lapsi pystyy huutamaan tutin yhä pysyessä suussa, kun kenkäkauppias vain lähestyykin hänen jalkaansa. Taitolaji.
ReplyDeleteTää kaavio on loistava! Perusta yritys, joka tekee kaavioita. Lyöttäydyt Himasen porukkaan, ei tartte kohta Popissa pihtailla!
ReplyDeleteOlen miettinyt, että jaksaisinko naukua tästä aiheesta pidemmän kaavan mukaan vai en. Mulla vähän aikaa riitti intoa vk-ostosteluun, ostelin jotain kirppareilta ja jotain uutena, mutta sitten ekoissa kuralätäkkösessioissa totesin, että osa kamoista, joiden piti olla syksyn jäljiltä käyttökelpoisia eivät olleetkaan, ja taas *ttu niitä kurarukkasia ja kumppareita haalimaan. Argh!
Kiitos! Huoliskohan Himanen mut ilmestymään kanssaan? Voisin kuvittaa hänen, tuota, tutkimuksensa.
ReplyDeleteMinusta meillä kaikilla pitäisi olla varaa palkata sisäkkö. Edes välikausien ajaksi.