01 April, 2013

Melko pitkä perjantai

Meillä päätettiin aloittaa tämäkin kirkkovuoden suurtapaus sairastamalla. Onneksi olin ihan kärppänä ja varasin lääkäriajan välittömästi oireiden ilmaannuttua.

Pari tuntia myöhemmin, lääkärin vastaanotolla, esitin asiamme:

"Emme ole varmoja, onko lapsellamme korvatulehdus vai vatsatauti."

Lääkäri näytti oikein ymmärtäväiseltä. Epäilemättä hänkin sekoittaa korvatulehduksen ja vatsataudin alinomaa.

Veikkaus osui korvatulehdukseen, joten pikaisen apteekkipyrähdyksen jälkeen suuntasimme mökille. Lapsi jäi sinne hoitoon, kun vastuuttomat vanhemmat porhalsivat Hämeenlinnan yöhön. (Jälkikäteen on sanottava, että jos olisin arvannut antibioottien tehoavan niin huonosti, emme olisi porhaltaneet, mutta tiedätte varmasti, mitä jälkiviisaudesta sanotaan? Toivottavasti ainakin. Minä olen joskus kuullut siitä sanottavan jotain, mutten enää muista mitä, joten olisi hyvä, jos te edes tietäisitte.)

Hämeenlinnan yössä soitti Pää kii, jonka nokkamies muuten juuri esiintyi ykkösen kiusallisessa talk show:ssa onnistuen nostamaan kiusaantuneisuusasteen ihan uusiin sfääreihin.

Niin, että siellä minä sitten riekuin, yöelämässä, arviolta kuudenkymmenen muun ihmisen kanssa, ainakin kahdeksansataa tuntia normaalin nukkumaanmenoaikani jälkeen ja olin ihan hyvällä tuulella. Tämä on kohtuullisen harvinaista, yleensä olen kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella, jos nukkumaanmenoajan jälkeen pitää lähteä talsimaan pakkasessa kohti jotain ravitsemusliikettä, mutta niin vain tapahtui ihme. Valitettavasti ihme tuntui pitkäperjantain henkeen tosi sopimattomalta, mutta onneksi (haha) Pää kii aloitti tukevasti lauantain puolella. Tai liekö tuo nyt lauantaihinkaan niin sopinut.

Tämä on joko Pää kii tekemässä sound checkia tai Hybrid Children (en minäkään tiennyt, että se on yhä olemassa).

Mies ei ollut aivan tyytyväinen konsertin antiin:

"Hirveä pettymys! Teemukin on ihan vesiselvä!"
"Meinaat, ettei ole kertaakaan tippunut lavalta?"
"NII! NII JUST!"

...mutta onneksi kirvelevää pettymystä lievitti se, että peräti kaksi ihmistä eli n. 3% asiakaskunnasta kävi kehumassa miehen eri ässää Kvelertak-paitaa, Kvelertak on joku norjalainen huutopunkpoppoo, älkää kysykö. Ilmeisen erinomainen rytmiryhmä.

Itse kyllä pidin. Yksinkertainen punk on mielenlaadulleni sopivaa, sikälikin, että keikka kesti 20 minuuttia (plus encore, joka ei kyllä näyttänyt kiinnostavan ketään. Ei edes bändiä.)

Aamulla tapahtui toinen ihme, kun nukuin puoli kymmeneen. MINÄ. Meillähän ei miehen mukaan ole ongelma se, että lapsi haluaa herätä kuudelta, vaan se, että vaimo haluaa.

7 comments:

  1. Kuulostaa erittäin hauskalta! 20 minuuttia on juuri sopiva keikan pituus.

    Katselin Teemua telkkarista ja vaikka esiintyminen olikin kiusallinen, oli onneksi häntä edeltävä esiintyjä vielä kiusallisempi, jolloin Teemu oli helpotus, ja häntä seuraava esiintyjä niin kiinnostava, että Teemu unohtui. Mietin siinä katsoessani, että n. 15 vuotta sitten olisin ollut ihan huumassa tästä henkilöstä, tai ainakin hänen musiikistaan, mutta aika on ajanut minun ja punkin ohitse. Se on vähän surullista kyllä.

    ReplyDelete
  2. Hihih, miehet ja niiden norjalaiset huutopunkpoppoo -paidat. En viitsi kysyä omaltani, saisiko siltäkin rispektiä Kvelertak -paidasta, koska se voisi arvata, että naureskelen sille. Sitä paitsi eihän se nyt vielä ole hereillä, kello ei ole yhdeksääkään: "No mutta miksi sä sitten heräät viikonloppunakin niin aikaisin?" Sans muuta.

    ReplyDelete
  3. Siina, eikö olekin? Aika harva keikkaelämys (pl. Bruce Springsteen) kantaa yli tuntia, ja 20 minuuttia on kaikin puolin oikein sopiva.

    Mun on jotenkin vaikea uskoa, että edellinen vieras olisi ollut vielä kiusallisempi, mutta eikös hän siihen Teemun haastattelun väliin marmattanutkin, että vielä yksikin vittu niin minä kävelen studiosta? Että ehkä on sitten uskottava vain.

    Mutta se vähän nauratti, että Nyberg kyselee sellaisia kysymyksiä kuten "Mikä sai sinut kirjoittamaan nämä sanat?" lyriikoista, joiden ehkä olisi tarkoitus olla aika helposti tulkittavia. Odottikohan hän todella syväanalyysia vastaukseksi? Haha :D

    Surullista voi olla sekin, että aika ei todellakaan ole ajanut minun ja punkin ohitse.

    Leluteekki, haha, teilläkin tunnetaan tämä ilmiö :D Mies toki väitti ajatelleensa, ensimmäisen kehujan lähestyessä, että no nyt tuli turpaan, mutta norjalaisen huutopunkin nimeen vannovat ovat lämminhenkistä ja solidaarista sakkia!

    Aikaisin heräämisen taivastelu on jotenkin erikoista kyllä, mullakin on niin tiukka vuorokausirytmi, että jos joka päivä herään vaikka kuudelta niin tuskin nukun viikonloppuna kymmeneen vaikka miten olisi mahdollisuus. Toiset meistä vain ovat ... erilaisia.

    Kohta pitänee kyllä herättää lapsi.

    ReplyDelete
  4. Oon itseasiassa kerran ollut lääkärin vastaanotolla avustamassa mahakipuista lasta. Lääkäri paineli mahaa ja sen päälle tarkisti korvat joista löytyi paha tulehdus molemmista. Ja edelleenkin ihmettelen kuinka lääkäri keksikin kattoa korvat ku toinen mahaa valitti...

    ReplyDelete
  5. Aa. Aika jännä, että ne todella voi olla yhteydessä jotenkin, muutenkin siis kuin että lapsi yskii niin, että oksentaa kaarella.

    Nostan hattua lääkäreille!

    ReplyDelete
  6. Minä käytin tänään kuopuksen lääkärissä, kun epäilin korvatulehdusta. Oireita kartoittaessa lääkäri kysyi, onko lapsi oksentanut. Vastasin hämmästyneenä ei, mutta en tajunnut kysyä miten niin. Ilmeisesti jokin yhteys on? (Kotona vauva oksensi lattialle kaikki hetkeä aiemmin syömänsä maidot. Ja se korvatulehduskin oli.)

    ReplyDelete
  7. Mä olisin kysynyt :D Kaikki lääkärit vihaa mua, kun tivaan aina kiinnostuneena kaikkea mahdollista ja aika venähtää eikä ne saa kirjoittaa sairaskertomusta rauhassa, kun minä pälätän. Olen kauhea. (Mutta uteliaisuuteni on usein tyydytetty!)

    Kai se oksennus liittyy jotenkin limaisuuteen, ja lääkärin mukaan saattaa olla oheisoire lähes mistä tahansa taudista (oh joy!), mutta en mäkään tiennyt, että siitä ihan erikseen kysyttäisiin! Aina oppii :D

    ReplyDelete