29 April, 2013

Vielä sananen motivaatiosta

Haluan tarkentaa eilistä postaustani. Tulin esittäneeksi tilanteen ehkä tarpeettoman ankeassa valossa. Siihen on syynsä:

  1. Olen ympäröinyt itseni ihmisillä, joilla on paitsi korkea ekologinen moraali myös kyky noudattaa sitä. En yllä samaan, joten pidän itseäni toivottomana.
  2. Ekoteot, muuttuessaan osaksi rutiineja, eivät ole enää ekotekoja vaan tekoja.
Muistin Siinan kommenttikentässä, että olen esimerkiksi lopettanut arkijuuston käytön, mikä ekologista kruunuani kirkastaa niin, että on se kumma, jos teillä on vielä näkökyky tallella. Mutta enhän minä sitä muista, kun kysytään ekotekojeni kauneimpia hetkiä. Miksi en? Ensinnäkään siksi, etten tiedä, kuinka paljon pienempi hiilijalanjälki valmiiksi liotetuilla kikherneillä juustoon nähden on, toivottavasti edes vähän. Toiseksi - ja olennaisemmin - siksi, etten tee sitä ensisijaisesti ympäristöystävällisistä syistä.

Viime keväänä päätin kokeilla juuston korvaamista hummuksella, sillä se määrä juustoa, jonka minä höyläsin leivän päälle, johti suoraan konkurssiin, maailman tuhoon, verisuonteni tukkeumaan alle 40-vuotiaana ja, tuota, ahtaisiin farkkuihin. Syyt olivat siis taloudellis-ekologis-terveydellis-turhamaiset.

Maistettuani viime kevään ensimmäistä hummussatsia siirryin motivaatioideni kanssa ihan toiseen leiriin. Kulinaristiseen.

En korvaa juustoa hummuksella ekologisista syistä, vaan siksi, että pidän hummuksesta enemmän kuin juustosta.

Autoilua koskee vastaava periaate. Vaikka meillä on auto, en aja sillä paljoakaan, sillä
  1. Pidän kävelystä (vihdoinkin rukouksiini on vastattu, sanoisi äiti)
  2. Minulla on askelmittari, ja jokainen otettu askel tarkoittaa suoraan sitä, että olen mahtavampi ihminen, puoliso ja etenkin leuhkija
  3. Pidän julkisesta liikenteestä, siellä voi lukea kirjaa
  4. Pelkään autolla ajamista.
Lopputulos on se, että maailma ehkä tältä pieneltä osaltaan pelastuu, mutta ei suinkaan ekologisten vaikuttimieni ansiosta, vaan siksi, että minusta sateessa kauppaan kävely on oikeasti mukavampi vaihtoehto.

Vastaavia esimerkkejä voisi ehkä keksiä enemmänkin, mutten osaa, koska arjessa tulee harvoin muistaneeksi, että HAHAA, tämän voisi tehdä luontoa kuormittavamminkin.

Nostan kyllä hattua kaikille, jotka jatkuvasti jaksavat valita itselleen vaikeamman, hankalamman tai mauttomamman toimintatavan vain ekologisista syistä. Onneksi ihminen on siitä hauska tyyppi, että muovautumista voi tapahtua vanhallakin iällä. Jos uuden rutiinin kanssa jaksaa pakertaa tarpeeksi kauan, siitä tuleekin helppoa ja miellyttävää. (Sen takia tietenkin kaikki kestovaippoja käyttävät katsovat kieroon kertisten kanssa puljaavia. Heillehän kestoilu oikeasti on helppoa.)

Siksi voisin ottaa Bleuen tekstistä itselleni haasteeksi miettiä vielä, missä asiassa voisin pyrkiä toimimaan niin, että ekologisista vaikuttimista tulisi lopulta rutiini. Ideoita?

14 comments:

  1. Sanot hyvin, että ekoteoista tulee vakiintuessaan vain tekoja. Kun sitten rupeaa oikein piehtaroimaan motiiveissaan, että "miksi toimin näin", niin ei sitä syytä välttämättä enää tavoita. Ja toisaalta: onko väliä lajitteleeko roskat pitääkseen jätemaksun pienenä tai naapurin kyyläävään katseen takia - kunhan tekee sen.

    Ja sitten taas toisaalta, auttaako (esimerkiksi minun harrastamani) julmettu *tiedostaminen* jos kuitenkin toimii sitä vastaan? Eli se, että Tiimarissa hokee itselleen, että onhan tämä nyt tällaista turhaa kun ostaa ilmapalloja ja saippuakuplia ja sitten silti ostaa niitä (kun pitäähän lapsille sentään...).

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mutta hyvähän se on omata huono omatunto aina jostakin edes vähän :D. No joo, sellaistahan se elämä on. En tiedä itse elämänaluetta missä yltäisin niihin ideaaleihin mitä tiedostan, lähdetään nyt vaikka äitiydestä. Mutta silti itse taas koen, että tiedostaminen on positiivinen ja jollakin mikrotasolla eteenpäin vievää ja estää ehkä suurimmilta väärinteoilta ja johtaa jopa korvaavaan tekoon..?

      Liina, mielestäni sinun ihanat ja ihailtavat ihmis- ja elämänarvosi välittyvät kyllä blogisi kautta monella tapaa :).

      Delete
  2. Mä luin tekstisi niin, että tiedostava ihminen tiedostaa myös sen, että asioita on hyvä pohtia, koska harva asia itsestään selvä - kuten totesitkin. Ei tullut kyyninen fiilis ollenkaan.

    Mä tein sen haastattelun :D Ei siitä hieno tullut, mutta postaan sen nyt kuitenkin lähipäivinä.

    ReplyDelete
  3. Tässä nimenomaan tarvittaisiin musta sitä keppiä, että ekoteoista tulisi ihan vain tekoja, joko siksi että ne on pakollisia tai siksi että se epäekologinen vaihtoehto on julmetun paljon kalliimpi. Me ei tosiaankaan jätetä Thaimaan-matkaa väliin siksi, että se on epäekologista, vaan siksi ettei tämän elämän puolella tule olemaan varaa lähteä sinne 5-henkisenä perheenä (no, ehkä myös siksi että mies inhoaa rantalomia ja mä inhoan aikaeroa).

    ReplyDelete
  4. Täti-ihminen, näin juuri! Ja tämä liittyy jotenkin kysymykseen motivaation merkityksestä. Jos lopputulos on hyvä, ehkä sillä ei ole niin väliä - mutta toisaalta, kuten tuossa lentomatkailuasian kohdalla, on parempia ja huonompia syitä lentää. Vaikeita kysymyksiä.

    Mutta mitenkäs niitä saippuakuplia, eikö vielä meidän lapsuudessa voinut tehdä itse saippuavettä ja puhaltaa pillillä? :D

    Bleue, ihan varmasti juuri noin. Välillä väsyttää tarkkailla tekemisiään näin julmetusti, mutten voi lopettaakaan, kun pelkään, että on joku iso juttu kuitenkin, jota en itse näe :D Joku hirveä tekopyhyyden tapa. Ja varmaan onkin.

    Mutta kyllä minustakin syyllisyys tiettyyn pisteeseen asti on ihan tervettä. Se saa toimimaan :)

    Ja kiitos, olipa todella kauniisti sanottu :')

    Sikuriina, kiitos! Mä olen ehkä näin vanhemmiten vähän uppoamassa harmaan eri sävyihin, mutta parhaansa sitä on silti pyrittävä tekemään ja jotenkin on suunta valittava :D

    Odotan haastattelua tosi innolla! Se on takuulla mahtava!

    Leluteekki, olen ihan samaa mieltä. Keppiä todellakin tarvittaisiin sekä yksilöille että yhteisöille.

    Mun on muuten helpompi olla lentämättä pitkiä lentoja kun kertaan kaikki niiden inhottavat puolet:

    - polvet hampaissa 8h
    - lapsi karjuu
    - aikaero
    - kentällä vietetty aika
    - kentältä pois pääsy
    - konkurssi
    - lentopelko

    ...kas, ei teekään enää mieli.

    ReplyDelete
  5. Arvaa muuten mitä, Liina: ei voi enää! Nimittäin tehdä saippuakupla-ainetta itse. Tiskiaineiden koostumus on muuttunut siten, että ei tule kunnon kuplia. Netistä löytyy toki reseptejä, mutta niihin tarvii glyserolia tai glyseriiniä tai jotain muita räjähteitä, joten en ole itse yrittänyt...

    Pointtina kutenkin että rasittavaa käydä tää turhuus-keskustelu itsensä kanssa joka ikisen pikutavaran äärellä, varsinkin kun aika usein sitten valitsee olla välittämättä. Mutta kai se sitten kuitenkin vähän sitä ostelua karsii.

    ReplyDelete
  6. No niin, mä tiesin, että ei voi olla kyse vain siitä että mä olen huono äiti joka ei saa saippuakupla-ainettakaan aikaiseksi! Kiitos tiedosta, Täti, arvaa kuinka monta vuotta tätä on yritetty! Ja juuri huomiseksi lupasin tehdä uutta (lattialle) tyhjentyneeseen pulloon. Noita glyseriinireseptejä mäkin olen nähnyt, mutta mä en tiedä, mistä sitä pitäisi ostaa, apteekistako? Ja se siis räjähtää, mahtavaa.

    ReplyDelete
  7. Tasta nyt ei varmaan tule mitaan jarjellista kommenttia, kun en nyt oikein saa ajatuksia kasaan, mutta yritan nyt silti:
    Tuo kun sanoit etta "Ekoteot, muuttuessaan osaksi rutiineja, eivät ole enää ekotekoja vaan tekoja." Mutta silloinhan se on kaikkein parasta, etta ekologisempi homma tulee jo automaattisesti selkaytimesta, ilman etta sita tarvitsee ajatella? Eihan se suinkaan tee ekologisesta teosta vahempiarvoista ettei sen perusteella voi kalastella hippipisteita?

    Mua jotenkin vaivaa naissa ekohommissa se, etta mielikuva niista on se etta kaikki on aina kauhean vaikeaa, vaivalloista tai erityishuomiota vaativaa jos se on ymparistolle hyvaksi tai sitten jos tekee jotain ymparistoystavallista ihan ilman etta tekee siita numeroa, se on jotenkin vahempiarvoista. Eihan se lopputulos ole sen huonompi vaikka motiivi olisi enemman itsekas kuin ymparistoystavallinen. Toivoisin etta useammat meista valitsisivat ekologisen vaihtoehdon ihan vaikka vaan siita syysta etta se on kivempaa/tuoksuu paremmalta/saastaa rahaa tms. kuin etta eivat valita ollenkaan.

    Ja tama ei siis ollut ollenkaan arvostelua sinun toimintatapojasi kohtaan, herasi vaan tallaisia ajatuksia tasta postauksesta. Ja pahoittelut pisteittein puuttumisesta a:n ja o:n paalta...

    ReplyDelete
  8. @Leluteekki: se räjähdeosuus oli puhdas läppä :D Kun en tosiaan myöskään tiedä mitä aine tarkalleen ottaen on... Alkoholia?

    ReplyDelete
  9. Anteeksi hidas vastailuni!

    Täti-ihminen, no niin, nyt on sitten virallisesti Kaikki Menetetty. Lapsuuden kesät ja kaikki. Pilalla.

    Tiedän kuitenkin, mitä tarkoitat turhuuskeskustelulla. Mutta ehkä se tosiaan hieman rajoittaa.

    Ja glyseroli lienee jonkun sorti alkoholi. Glyseriini ... oisko joku rasvahappo? :D Kas, olen lukenut kemiaa viime aikoina. En tarpeeksi, mutta vähän.

    Leluteekki, vähän on höperö olo itselläkin, en olisi edes tajunnut, ettei tuo ole mahdollista.

    RainDrop, totta kyllä - oikeastaan kaikki, mitä sanot. Kyse oli enemmän siitä, että pohdin ekoteon olemusta ylipäänsä, ja toisaalta siis sitäkin, miksen muista ikinä mitään, mitä teen ekologisista syistä - siksen muista, etten tavallaan tee mitään vain siksi. Tai no. :D

    Ja motiivilla voi olla sellainen merkitys, että se voi saada ihmisen toimimaan myös epäekologisesti. Jos jonain päivänä vaikka laiskuus ja ekologisuus eivät osoita samaan suuntaan, voi seurata muutos lopputuloksessa. Vaan kuinka usein sitäkään tapahtuu - tuskin kovin.

    Sikuriina muuten käsitteli aihetta ekoteko blogissaan - ytimekäs käsittely osana mainiota tekstiä.

    Minusta on muuten aika hauska pohtia tällaisia asioita, joissa ei oikein edes tunnu olevan oikeita tai vääriä vastauksia sinänsä, joten ei huolta :) Ja kyllä mun toimintatapojanikin saa arvostella :D

    Kirjoitaksä jostain kaukaa ulkomailta vai muutoin vain skandittomalla näppiksellä? Ei sillä, että skandittomuus haittaisi, mutta mulla on mielikuva susta jossain Nizzassa tai jotain, ja koen tarvetta kuulla, että se on ihan oikea mielikuva :D

    ReplyDelete
  10. Kiitos (taas) vastauksesta, tanne on niin kiva kommentoida kun aina saa kauhean hienon ja mietityn vastauksen :)

    Ja joo, kyllahan noita omia motiivejaan kannattaa aina miettia, monessakin asiassa. Ja totta sekin, etta jos ei ole sita ekologista motiivia niin laiskuus saa helposti ylivallan (sanakirjassa on varmaan laiskan kohdalla mun kuva...)

    No taytyy nyt tuhota tuota sun mielikuvaa sen verran, etta en kirjoita mistaan niin eksoottisen (ja aurinkoisen) kuuloisesta paikasta kuin Nizzasta, mutta ulkomailta kuitenkin, Englannista :)(jonka auringon maaran voinee paatella nimimerkista...)

    ReplyDelete
  11. Kiitos kiitoksista! Tänne tulee niin hyviä kommentteja, että ansaitsevat mietittyjä vastauksia! :)

    Sanakirjassa on laiskan kohdalla siis KAKSI kuvaa, toinen olen minä. Toisaalta onni on, että rutiineihin integroitu toimintatapa on yleensä se helpompi.

    Minähän olen muuten ihan hillitön Englanti-fani jostain syystä, jota en ihan ymmärrä itsekään, joten olen tuosta oikeastaan enemmän kade kuin Nizzasta ;)

    ReplyDelete
  12. Heh, mun taytyy ehka vedota ens kerralla tohon kun laiskottaa, etta kato taa on vaan tallainen "rutiineihin integroitu toimintatapa" :) Ihana.

    Ja joo, kylla makin oikeesti mieluummin taalla olen kun Nizzassa, kun mussa on vahan samaa fanityttoainesta. (Eika taalla oikeasti aina sada).

    ReplyDelete
  13. Ei niin, tiedän! Voih, mun hyvä ystävä asuu Cambridgen lähellä aivan, pääsispä pian taas visiitille. Ihana maa. Ihana.

    ReplyDelete