15 April, 2013

Putkeen menee

Hohoho.

No, nyt kun pakollinen hyvin huono sanaleikki on saatu alta pois, asiaan. Päädyimme eilen keskustelemaan lääkärin kanssa aiheesta "korvien putkitus", sillä korvatulehduksia on lapsella ollut tänä vuonna yksi per kuukausi.

(Koen hirveää halua vääntää tähän jonkun laskutehtävän. "Jos korvatulehdustiheys voidaan laskea kaavalla K = T / t, jossa T = tulehdusten määrä ja t = aika ...".)

Homma on sinänsä selvä. Jos korvatulehduksia on neljä puolen vuoden sisällä, putkia suositellaan, sillä jatkuvat antibioottikuurit eivät tee gutaa pienelle elimistölle.

Toisaalta homma on kaikkea muuta kuin selvä. Nojaan edelleen tietoon siitä, että jopa 75% korvatulehduksista voi parantua ilman antibioottikuuria. Jos me vanhemmat emme olisi varaamassa lääkäriaikaa nettipalvelusta 11 s kuluttua siitä, että kuumemittari sanoo "piu", ehkä lapsellamme ei olisi ollut neljää antibioottikuuria neljässä kuukaudessa? (Vai onko kyse siitä, että hänellä on tänä aikana ollut mahdollisesti esim. 12 korvatulehdusta, joista vain neljän vuoksi on päädytty lääkäriin, ja loput 67% ovat parantuneet itsekseen?) Edelleen, mistä sen itseparantuvan korvatulehduksen tunnistaa?

Käytännössä lääkärireissun siirtäminen ei tietenkään onnistu, sillä a) mies tarvitsee sairaslomatodistuksen ensimmäisestä lapsenhoitopäivästä alkaen, eikä minulla ole suurempia intohimoja olla ainoa sisar hento, valkoinen taloudessamme ja b) en ole likimainkaan tarpeeksi kylmähermoinen hengatakseni piskuisen kuumepotilaan kanssa himassa lääkäriä näkemättä. Sillähän voi olla vaikka verenmyrkytys tai paiserutto.

Tilastomatikasta huolimatta isoin ongelmani on anestesia. Se voi olla hauskaa ja tohtori Leo Spacemanin lämpimästi suosittelemaa, mutta riskitöntä se ei ole. Joulun alla sairaalapäivystyksessä nuori mieslääkäri rohkaisevasti kertoi ns. second opinionina, ettei ole pitkäkään aika siitä, kun joku (ymmärtääkseni perusterve) lapsi oli kuollut anestesiaan.

Tunnen mielenterveyteni murenevan pelkästä ajatuksesta.

Ehkä vain jättäydymme yhteiskunnan ulkopuolelle ja tilaamme ruoat netistä, kunnes lapsen korvatorvet lakkaavat tukkeutumasta flunssan yhteydessä. Kuullaan kymmenen vuoden päästä.

23 comments:

  1. Ihan mielenkiinnosta, ootteko saaneet millaista kipulääkettä siihen antibiootin kylkeen?

    ReplyDelete
  2. Meille taisi joku lääkäri joskus sanoa, että jos korva vain punoittaa, tai on kirkasta nestettä, niin kahtellaan, mutta jos on märkäistä eritettä, niin sitten tarvitsee antibiootit. En muista, että olisimme koskaan osuneet lääkäriin "kahtellaan" aikaan tai jos olemmekin, niin sitten on tod. näk. palattu hetken päästä uudestaan toteamaan se märkäinen korvatulehdus. Olisi tosiaan kiva tietää, miten se korvatulehdus pidetään siinä itsestäänparanevassa moodissa vai onko se jotenkin niin, että niillä lapsilla, joilla se paranee itsekseen, ei vielä oireile niin rajusti, ja täten paranee itsekseen. Ja toisaalta, jos niin on, niin mistä tuo 75% on saatu? Mystisiä nämä infektioasiat. :)

    Jospa kesä ja tauko tarhasta toisi ratkaisun korvakierteeseen, kesällä ei ehkä niin paljon ole flunssia liikenteessä? Meillä kyllä siis hyvät kokemukset putkituksesta, mutta päätöstä helpotti myös se, että esikoisen isällä oli lapsena sikana korvatulehduksia, joten oletettiin, että johtuu jotenkin korvan rakenteesta, korvat kun olivat ulkoisesti jotenkin samanlaiset. :D Ja siis lääkäri suositteli putkitusta, emme nyt pelkän kallonmuodon tai horoskooppimerkin perusteella siihen päätyneet. ;D

    ReplyDelete
  3. Muksuhan on saanut pneumokokkirokotteen, joka vähentää korvatulehduksia noin 30 prossaa? Saiskohan siihen laajennusosan... Mites d-vitamiini? Ksylitoli? Maitohappobakteerit?

    Anestesiaan kuoleminen lie sen verran harvinaista, notta sitä ei kannattane peljätä. Mut ehkä keskustelu hyvän korfalääkärin kans auttas. Suasittelen Ruusulan Pertti Mikähänsensukunimioilkaanta. Sii unohin äkkiä sukunimen :D Semmonen setämies.

    ReplyDelete
  4. Meillä on esikoisella muutaman kerran jätetty punoittavat tai hitusen tulehtuneet korvat odottamaan ja ovat parantuneet, mutta silloin ei kyllä lääkärissä oltukaan korvatulehdusta epäilemässä vaan ihan muuten vain. Jos on menty kuumeisen, nuhaisen ja itkuisen lapsen kanssa niin antibiootit on kyllä tullut joka kerta - onneksi ei kierteeksi asti. Itse sanoisin, että anestesia on kuitenkin niin pieni riski (siitäkin on varmaan prosentit olemassa), että se kannattaa ottaa, jotta pääsee antibiooteista (ja korvakivuista) eroon.

    ReplyDelete
  5. No joo. Miettisin varmaan noita samoja asioita, vaikka järki sanoisi, ettei kannata. Joka tapauksessa, ihan kauheita tuommoiset second opinionit! Pitäis lailla kieltää.
    Minäkin tässä pohdin, että söiköhän lapsi lopulta Etelässä turhaan viikon antibiootteja, jos se angiina olikin vain vauvarokko. Haluaisin välttää turhia antibiootteja sekä lapsella että itsellä. Mutta enpä kyllä minäkään halua jäädä kotiin odottelemaan sairaan lapsen kera.
    Kinkkistä!
    (Mutta jos jäätte kotieristyksiin, niin onneksi voi silti blogata! ;) )

    ReplyDelete
  6. Meillä oli sama tilanne keväällä 2 vuotta sitten ja silloin ainakin meidän lääkäri totesi, että turha tehdä putkitusta näin keväällä, kun flunssakausi alkaa olla ohitse ja aika usein korvatulehdukset vähenee tai jopa loppuu kesäkuukausien ajaksi. Huonolla tuurilla putket voivat olla jo irronneet syksyyn mennessä, kun uusi flunssakausi ja korvakierre taas alkaa. Niinpä unohdettiin putkitushomma kesäksi, joka selvitettiinkin ilman korvatulehduksia. Tosin heti elokuun ensimmäisestä flunssasta alkoi korvakierre ja syyskuussa oltiinkin sitten putkituksessa. Meillä tenava oli silloin himpusen vajaa 2 v. ja kaikki meni oikein hyvin. Nukutus taisi kestää 10-15 min., joten aika nopea toimitus tuo putkitus ainakin meillä oli.

    ReplyDelete
  7. No korvien putkitustahan ei tehdä täydessä anestesiassa vaan pienessä, kevyessä humautuksessa, joka on ihan eri asia kuin oikea leikkausnukutus. Joten ei huolta sen suhteen:)

    ReplyDelete
  8. Meillä muuten molempien korvakierteet loppui putkitukseen (junnumpi putkitettiin jo alle vuoden iässä).

    ReplyDelete
  9. Luulen, että ne 75 % on paatuneiden sairaanhoitajattarien lasten korvatulehduksia. Meidän äiti ei vienyt meitä lääkärille vasta kun sitten kun tajunta jo hämärtyi ja henki korisi. Noin hiukan kärjistäen... ;)

    En oikein tiedä, mitä uskallan sanoa, koska omia lapsia ei ole. Varmasti on kamalaa katsoa vierestä, kun toiseen koskee, mutta en kyllä oikein ymmärrä tuota lääkärien intoa määrätä antibioottejakaan. Mulla oli viime kesänä korvatulehdus, johon en saanut oikein mitään hoitoa (kävin lääkärillä, kun kuvittelin korvan olevan täynnä vettä), ja kyllä se taisi mennä ohi ajan myötä. Tietenkin pienen lapsen kohdalla on vaikea arvioida, koskeeko paljon, vai onko kyse vain epämukavuudesta (kuten omalla kohdallani siis).

    Toivottavasti pienen korvatulehduskierre hellittää pian!

    ReplyDelete
  10. Meillä putkitus auttoi kertalaakista ! Tytölle laitettiin putket 1,5 vuotiaana ja sen jälkeen ei ole tainnut olla montaakaan kertaa korvatulehdusta. Ensimmäinen korvatulehdus tytöllä oli 2 kk ikäisenä, jolloin lääkärikin ensin epäili voiko näin pienellä olla tulehdusta, mutta katsottuaan korvat antoi heti antibiootit. Sen jälkeen sitten 8 kk -1,5 v välillä useita korvatulehduksia kunnes putkitettiin.

    Olen sitä mieltä, että korvakipu on yksi kamalimmista kivuista mitä voi olla ! Mulla on itsellä ollut lapsena varmaan kymmeniä korvatulehduksia ja ei ne koskaan ole itsestään menneet ohi aina tarvittiin antibioottia tai jopa tärykalvon puhkaisu, jota nykyään ei kai juurikaan tehdä.
    Jos nyt flunssassa korva hiukan punottaa ei se ole mun mielestä kunnon korvatulehdus, mutta jos korva on kipeä on se hoidettava ja heti.


    ReplyDelete
  11. Annaa sivuten, luulen, että ne 75% korvatulehduksista on ollut meidän lapsilla, joita ei koskaan viety lääkäriin... Vasta kun esikoisen muun käynnin yhteydessä havaittiin molemmilla korvatulehdus, niitä havaittiinkin sitten joka kuu jälkitarkastuksella uusi... Oireettomia siis. Mutta märkiviä, eli pakko antibiootittaa - sanovat.

    Yhden korvasyksyn jälkeen tuubitettiin, ja sen jälkeen on tulehduksia ollut yksi. Ja tuubi on muutenkin kätevää: korvasta valuva mätä paljastaa tulehduksen (kun ne edelleen on täysin oireettomia ;)). Eli ehkä ei kannata dramatisoida asiaa yhtä paljon kuin minä taannoin. ;)

    ReplyDelete
  12. Kukkavarvas, Buranaa ja Panadolia. Joista jälkimmäistä olen näemmä annostellut turhan kintsusti. Typerä ruisku!

    VL, no siis todellakin täyttä mystiikkaa. Olen nyt päättänyt, että itseparanevat ovat niitä, jotka eivät nosta kuumetta. Kai meidänkin pitää nyt vain kiltisti mennä lääkärin pakeille ja keskustella homma läpi.

    Wandis, JES, mahtava ajatus tämä pneumokokkirokote! Otan ehdottomasti lääkärin kanssa puheeksi. Xylitolia voisi myös lisätä, vaikka muistan jostain nähneeni uutta tietoa siitä, että sen vaikutus korvatulehduksiin on luultua pienempi. Mutta mulle kelpaa myös placebo.

    Ja aion myös ensi tilassa varata ajan Pertti Setämieheltä :D

    Leluteekki, onhan se toki pieni riski, mutta huono lopputulos on vastaavasti paljon pahempi ... ei mennä siihen. Kyllä mekin ollaan silleen alustavasti kallistuttu sille putkituksen kannalle.

    LQ, meillä oli ihan vastaava turha angiinaan liittyvä antibioottikuuri jouluna. Eihän niille aina mitään voi, vaikka kyllä muakin harmitti ja korpesi.

    Voidaan blogata siihen asti, että nettiliittymää ei katkaista maksamattomien laskujen vuoksi :D

    Nannukka, JES JES! Kiitos! Just ehkä toivoinkin tietoa siitä, että osa lääkäreistä olisi tällä kannalla. Pitää keskustella tämäkin läpi lekurin kanssa. (Oletan myös, että vielä joskus todella tulee kesä.)

    Hyvä tietää myös nukutuksen kesto. Että kauanko pitää purra kynsiä irti.

    Stella, kiitos, tuokin lohdutti. Mun veli oli pienenä leikkausnukutuksessa, jossa meinasi käydä huonosti, joten suhtaudun näihin vähän hysteerisesti. Mutta järkipuhe ja hyvät kokemukset lohduttavat kauheasti. Humauksessa olen ollut itse aikuisiällä, ja tykkäsin kovasti, köh :D

    Anna, herttinen :D Kannattaa siis ehkä itsekin hankkia tutkinto, sitten tietää, koska käydä lääkärissä.

    Noin yleisesti ottaen munsta on kivaa, jos myös lapsettomat tohtivat joskus sanoa mielipiteensä asioista, ja täällä nyt ainakin saa. Olen itsekin miettinyt tuota lääkäreiden auliutta, mutta tavallaan ymmärrän sen: kun hätäinen vanhempi porhaltaa yksityisklinikalle ja törsää 80€ vartin lääkäritreffeihin kuumeinen lapsi kainalossaan, saa olla aika paatunut lekurikin varmaan, että käskee mennä kotiin vähän seuraamaan tilannetta - jos korvasta tulehdus löytyy.

    Kyllähän tämä kovasti helpottaisi, jos lapsi osaisi arvioida omaa oloaan jotenkin sanallisesti :D

    Rokkimamma, kiitos! Helpottaa kuulla, että se on monilla auttanut. Mä en muista itse olleeni korvatulehdusmuksu, joten korvakivun muisto on vähintään haalistunut tässä vuosien mittaan.

    Ja voihan se hoitamaton korvis kai vaikuttaa kuuloonkin, että sikäli se kyllä on hyvä hoitaa.

    Täti-ihminen, check. Hyvä, että selvisi, missä ne oireettomat ja itsekseen paranevat korvatulehdukset luuraa - luulin jo, että ovat myytti. (Vähän siihen tapaan, kuin kolme neljästä raskaudesta kuulemma keskeytyy jo ennen kuin nainen tietää olevansa raskaana. Että miten sitäkin on sitten tutkittu? Kysyn vaan.)

    Kuulostaa kaikin puolin herkulliselta tuo tuubi.

    ReplyDelete
  13. Moi. En muista, luitko blogiani silloin, kun meillä elettiin helvetillistä korvatulehduskierettä. Minä NIIN ymmärrän sinua tässä asiassa. Mutta halusin vain sanoa, että usein ne putket auttavat. Eivät tietenkään aina, mutta minä olen ikuisesti kiitollinen paitsi putkituksista myös toisen putkitusleikkauksen yhteydessä tehdystä kitarisojen poistamisesta. Siihen loppui se piina meidän perheestä. Meillä on ollut täysin korvatulehdukseton puolitoista vuotta, vaikka räkätauteja on ollut. Ja huonoimmillaan lapsi veti 7 antibioottikuuria kahdessa kuukaudessa. Muistan yhdenkin tapaninpäivän, kun jouduimme ajamaan maalta joulunvietosta kaupunkiin puhkomaan hätäapuna lapsen molemmat korvat, kun mikään muu ei enää auttanut. Korvatulehdus on äkäisenä hirveän kipeä. Minulla ei riittänyt kantti pitää kipeää lasta antibiootittomana. Lopulta olimme kaikki niin väsyneitä, etten muista oikeastaan pahimmilta talvikausilta mitään. Siksi sanoisin sinulle: putkita. Nyt kesää vasten ei varmaan kannata, mutta syksyllä ekan tullessa mieti vakavasti. Jos ei teillä auta, et menettänyt mitään. Mutta jos ne toimivat, elämänlaatusi paranee. Lisäksi kannattaa miettiä sitä, että jos lapsellasi on korvatulehduksen takia kuulonalenemaa, se saattaa vaikuttaa esim. puheen kehitykseen.

    ReplyDelete
  14. HII! Seuraavaksi tänne kommentoi ehkä Bruce Springsteen tai joku muu fanitukseni kohde! Anteeksi, pitää seota hieman!

    Seitsemän antibioottikuuria kahdessa kuukaudessa kuulostaa ihan hirveältä. Vaikea edes ajatella. Eikä minullakaan riitä kantti odotella kipeän lapsen kanssa: nyt sunnuntaina, kun kuume nousi, lapsen kivun näki silmistä ja kuuli ähinästä, vaikkei hän mitään osannutkaan sanoa.

    Kiitos, tästä oli ehdottomasti hyötyä.

    ReplyDelete
  15. Mä uskon ihan vilpittömästi että osa korvatulehduksista varmastikin paranee ilman antibiootteja ja että niitä vähän turhan hövelisti määrätään. MUTTA kipulääkitys on se mikä siinä on silloin kaiken a ja o ja sen kanssa helposti hintsuillaan. Se on musta jotenkin ihan hassua miten helposti niitä antibiootteja nakellaan mutta sitten jonkun hiton panadolin kanssa "pitää nyt selvittää ja varmistaa vielä lastenlääkäriltä". Ja hyvin harvoin tuntuvat edes mainitsevan tuosta panadol&burana-yhdistelmästä Aaeerrrgghh.
    Mä myönnän ihan autuaasti olevani niitä paatuneita sairaanhoitajia jotka vie lapsensa lääkäriin vasta "henkikoreissa" mutta vatsavuoroisesti en kyllä sitten yhtään ymmärrä sitä "resepti kouraan ja ulos"-touhua. Eikä se korvatulehdus todellakaan ainoa homma ole minkä kanssa ne kipulääkitykset on mun mielestä ihan keturallaan. Ja sekin on musta hassua että tämä homma ei ole kehittynyt mihinkään tässä välissä, kun mä olen ollut poissa pikkulapsi-kuvioista. Sama homma oli silloin reilu 10-vuotta sittenkin.

    Yhden korvatulehduksen joskus 11-vuotiaana sairastaneena muistan että se painekipu oli ihan kamalaa. Antibiootithan vaikuttaa vasta parin päivän päästä, kipulääkkeet taas about heti. Tottakai putkitus mielummin kuin jatkuva antibioottikierre. Elä sie Liina liikoja huoli, kyllä ne asiat suttaantuu :)

    ReplyDelete
  16. Kiitos :)

    Oon samoilla linjoilla sun kanssa tästä särkylääkeasiasta. Mä oon todella reipas kipulääkitsijä, en näe mitään syytä sille, että lapsella pitäisi olla *kipuja*. Jos on kuumetta ja joka paikkaa jomottaa, todellakaan ei jäädä jossain särkylääkekammossa hengailemaan, että josko se tästä pyhällä hengellä helpottaisi. Kivuton lapsi saa esim. nukuttua paljon paremmin kuin kipuileva, ja lepo tekee sairaalle hyvää (vaikka olisi vain flunssapotilas.)

    Nyt mua harmittaa se, että olen näköjään tulkinnut Panadol-ruiskua jotenkin väärin, lapsi on saanut sitä liian vähän tyyliin aina. Typerä äiti sillä raukalla. Onneksi ollaan kahden särkylääkkeen sykleillä menty, että yöksi on tullut ihan asianmukaisia troppeja!

    ReplyDelete
  17. Mähän mesosin tämän pienimmän kanssa siitä kun siinä panadol-paketissa lukee että ei alle kolmikuisille mutta yli 4 kiloisille tämän ja tämän verran. Mä mielummin kipulääkitsen "vähän turhaan ja kaikenvaralta" kuin kanssa kitsastelen ja mietin, mutta en kyllä todellakaan ala liikuttamaan lääkäriin yhtään ketään vain sentakia että saan siunauksen kipulääkkeen käytölle. Okei tietysti on se toinenkin ääripää joka saattaa saada vahinkoa aikaiseksi mutta silti hieman ärsi se "viekää lääkäriin"-ohjeistus. Kun kyse on vain panadolista??!! Ja mun mielestä vanhempien pitääkin viedä kaikenvaralta ja turhaan lääkäriin jos on itsellä avuton olo muttakun musta tuntuu just että lekureillakaan ei ole se kipulääkitsiminen hanskassa vaan sitä antibioottia isketään vaan...

    Ja se panadol-ruiskun mitoitus onkin ihan arsesta, se oli ennen musta selkeämpi. Empä olisi uskonut että tässäkin pääsee romantisoimaan kuinka "ennen oli kaikki paremmin". Muuten parasetamolia löytyy pureskeltavanakin versiona, Pamol nimisenä. Että jos tuntuu että muksu osaisi pureskella (se on sellasta aika sulavaa mallia eli kummoista jyrsimistä ei tarvitse tehdä) niin sitä kannattaa kokeilla jos annostus ja ikä osuu, pääsee ruiskuista eroon.

    ReplyDelete
  18. Vielä noista kipulääkkeistä...

    Meilläkin on aina annettu kipulääkettä ja heti. Onneksi yksi lastenlääkäri aikanaan neuvoi antamaan yhtäaikaa Buranaa ja Panadolia. Tätä keinoa käyttävät kuulemma sairaalassa esim. kovan kuumeen alentamiseen. Muistelen myös, että olen jostain lukenut, että Suomessa lasten kipua lääkitään yleisesti liian vähän.

    Niin ja vielä tuosta puheen kehityksestä, meillä ainakin selvästi vaikutti putkittaminen puheen kehitykseen. Eli kun putket laitettiin alkoi puhekin kehittyä huimaa vauhtia.

    Niin ja annostuksista... olen todennut, että hätätilanteessa melkein tuplamäärän voi antaa siitä mikä on paketin ilmoittama annostus. Kysyin tätä yhdeltä lääkäriltä juuri vähän aikaa sitten kun itse jouduin syömään kipulääkkeitä käden murtumisen takia. Panadolin annostus paketissa 500 mg 3 krt/ vrk, lääkäri sanoimulle kysyttyäni asiaa, että voit otaaa 1000 mg 4 krt/vrk.

    ReplyDelete
  19. Mä kans, kun on tästä aiheesta sekä omakohtaista että omalapsikohtaista kokemusta!

    Kipulääkkeistä: pyydä lääkäriä kirjoittamaan Pronaxen-resepti. Se on pitkävaikutteinen lääke, jonka päälle voi antaa panadolia. Ja varmaan vaihtoehtoisesti Buranaa (ibuprofeiinia) jos siitä tykkää, meillä lääke mahdollisesti aiheutti allergisen reaktion. Varmuutta ei saatu, mutta ei oo tehnyt mieli kokeilla uudestaan, kun Panadol toimii. Pronaxenin vaikutusaika on 12 tuntia, joten se ainakin meillä on rauhoittanut yöt hyvin.

    Korvakierteestä: Esikoisella oli (perintönä?) isänsä ja äitinsä taipumus korvatulehduksiin. Oltiin mukana rokotetutkimuksessa, jossa poika sai just sen pneumokokkirokotteen. Sillä ei meillä ollut vaikutusta, mutta toisaalta saman rokotteen saanut pikkuveli näyttäisi selvinneen ilman kierrettä (1 v 10 kk:n iässä sairastanut yhden korvatulehduksen vaikka räkätauteja sitten varmaan isoveljen ansiosta senkin edestä). Esikoinen sairasti 1 v 3 kk - 2 v 6 kk välillä noin miljoona korvatulehdusta, mm. muistan yhdenkin kesäkuussa kun lapsi huusi ja mä kärvistelin supistuksissa pikkuveljen tehdessä hidasta maailmaantuloaan. Oi niitä aikoja.

    Mehiläisessä meillä sattui kyllä useinkin sellainen lääkäri, joka oli sitä mieltä, että jos tulehdus ei ole kovin paha, voi odottaa muutaman päivän ja katsoa, meniskö se itsestään ohi. Sellaista tsägää ei kyllä käynyt, ja aika pian sit haettiin ne antibiootitkin, koska homma alkoi tuntua kidutukselta lapsen kannalta.

    Tammikuussa 2012 sitten päädyttiin putkitukseen, kun tulehduksia oli ollut 10 kk:n sisällä kahdeksan (heinä- ja elokuussa niiltä säästyttiin). Toimenpide oli nopea ja tuskaton. Anestesian riskeihin en osaa ottaa muuta kantaa kuin että otaksun, että lapsella on suurempi riski (joka sekin on toki pieni) menehtyä vaikka tavalliseen influenssaan kuin nukutukseen. Täältä: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo80347&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero (terve mikä url) voi lukea lisää lapsista ja anestesiasta, jos et oo jo lukenut.

    Kaikista kamalinta siinä hommassa oli mulle se, että lapsi nukutettiin sylissä. Siis se on tietysti lapsen kannalta hyvä asia, mutta minusta tuntui jotenkin väkivaltaiselta, miten äkkiä lapsi urvahti uneen, kun maski laitettiin naamalle. Mutta itse toimenpide oli muutaman minuutin mittainen ja lapsi heräsi nopeasti, ja mikä tärkeintä, tulehdus- ja antibioottikierre loppui siihen. Putket pysyivät paikallaan noin 9 kk, ja nyt korvakäytävät ovat ilmeisesti sen verran kasvaneet, että tänä talvena flunssat eivät ole enää johtaneet korvatulehduksiin.

    Tällä kokemuksella harmittelen ainoastaan, ettei putkitusta tehty jo aikaisemmin, olis säästytty monelta itkulta, unettomalta yöltä ja lääkekuurilta. Toiselle lapselle olisin osannut sitä itsekin pyytää, mutta tämä yksilö näyttää selvinneen ilman tätä nimenomaista sukurasitetta.

    ReplyDelete
  20. Hei, oli pakko tulla vielä lisäämään, että meillähän tenavan puheenkehitys otti kauhean harppauksen putkituksen jälkeen, joka viittasi selkesti siihen, että jatkuvat korvatulehdukset olivat vaikuttaneet kuuloonkiin. Putket pysyivät korvissa n. puoli vuotta syksystä 2011 (tenava tuolloin vajaa 2 v.) kevääseen 2012 ja tuona aikana meillä oli yksi ainoa korvatulehdus, jonka siis huomasi heti korvasta valuvan märkäisen eritteen vuoksi.

    Mutta vaikka meillä kokemukset putkituksesta olivat varsin positiiviset, niin en silti huutanut hurraata, kun lääkäri alkoi puhumaan uusintaputkituksesta ja kitarisojen leikkauksesta viime syksynä. Tenava oli selvinnyt putkien lähdön jälkeen koko loppukevään ja kesänkin ilman korvatulehduksia. Syksyn aikana tuli kuitenkin 2 tulehdusta ja lääkäri oli heti sitä mieltä, että tästä se korvakierre taas alkaa. Kun vielä edellisestä putkituksesta oli niin hyvät hoitovasteet, niin ei muuta kuin laitetaanhan uudet putket korviin ja kitarisat pois kaupan päälle! Itsestäni se oli vähän liioiteltua, etenkin kun kitarisojen poisto ei tapahdukaan kevyessä nukutuksessa, joten jäimme miettimään asiaa. Lisäksi olin vasta lukenut lehtijutun, jossa korvalääkäri totesi korvatulehdusten vähenevän usein selkeästi 3 ikävuoden alkaessa.

    Tenava ylitti tuon maagisen 3 vuoden rajapyykin lokakuussa ja noiden syksyisten korvatulehdusten jälkeen ei ole meillä tarvinut syödä antibiootteja koko talvena, jes! Flunssia on kyllä sairastettu, mutta niistäkän ei ole seurannut korvatulehdusta kuten aina ennen. Ja nythän tosiaan mennään hitaasti mutta varmasti kohti kesää, joten eiköhän tuo flunssakausi ala pikkuhiljaa jo helpottaa. Toinen putkitus olisi siis ollut - ainakin näillä näkymin - meillä täysin turha, mutta onneksi joku sisäinen vaistoni heräsi ja tenava sai pitää kitarisansa. ;)

    ReplyDelete
  21. Kukkavarvas, tosi on. Enkä mä välttämättä yli kolmekuista lähtisi lääkäriin keskellä yötä roudaamaan jos näyttää siltä, että kuume on taltutettavissa särkylääkkeellä. (Tietysti erikseen on sitten oikeasti huolestuttavat tilanteet.)

    Pamolia kyllä voisi kokeilla, annoin nyt uusimman antibioottikuurin yhteydessä maitohapot pureksittavassa muodossa, ja niistä aiheutui suurta mieliharmia kun niitä sai vain yhden! Kiitos vinkistä!

    Rokkimamma, tämä puheasia osui nyt aika lähelle, kun kovasti odottelen, että muksu alkaisi puhua enemmän ja selvemmin.

    Mekin käytetään Buranaa ja Panadolia yhtä aikaa, tai sillä tavalla rinnakkain, että jos Buranaa ennen päiväunia niin sitten Panadolia iltapäivästä (jos on kova kuume) ja Buranaa taas yöksi.

    Hups, pitääkin testata! Mä oon kuullut Pronaxenista kyllä, mutta muistelen, että sen kanssa oli sitten ehkä Burana kielletty. Mutta tuollainen pitkä vaikutusaika kuulostaa hyvältä kyllä.

    Ja kiitos sekä kokemuksista että linkistä, mä ehdottomasti haluan tietää asiasta kaiken (olen juuri sellainen potilas ja potilaan vanhempi, joka on lukenut Duodecimin nettisivut läpi ennen vastaanotolle saapumistaan.)

    Tuo sylinukutus kuulostaa sekä kauhealta että hyvältä. Mieluummin mä lasta pidän silloin sylissä, vaikka varmasti on hirveää nähdä, miten toiselta menee taju kankaalle.

    Nannukka, meilläkin oli syksyllä turhan innokas lääkäri, joka alkoi ennustella putkia kahden korvatulehduksen jälkeen. Tähän ehkä juontaa mun epäluulo aihetta kohtaan.

    Ja siis mitä mitä, mä oon jopa kuvitellut, että nykyään ei kitarisoja niin usein edes poistella kuin omassa lapsuudessani. (Omalta kohdaltani muistan kitarisaleikkauksen ihan positiivisena kokemuksena, mutta en mä sitä omalle lapselleni haluaisi ellei todella olisi PAKKO :D)

    Kuulostaa siltä, että oot ollut todella herkkänä teidän tilanteelle ja osannut tehdä just oikean ratkaisun, ihan mahtavaa :) Ehkä minäkin pyrin lykkäämään sitä putkitusta kesän yli ... paitsi, että oli se puheasia, hmmmm. No, konsultaation voisi hoitaa alta pois pikimmiten.

    ReplyDelete
  22. Suosittelen myös ehdottomasti Pronaxenia lääkkeeksi ja sitten pyytämään kurkistamaan kita ja nielurisatilannetta, meillä putkitus liimakorvissa vaihtui kita-ja nielurisojen poistoon (jossa toki oli myös nukutus ja pitkählö toipumisaika) mutta ei putkien tuomia ongelmia, eikä YHTÄÄn korvatulehdusta risojen poistojen jälkeen, aikaa nyt vuosi. Toisella oli myös putkitusuhka juur keväällä ja päädyttiin katsomaan syksyyn asti, kesä teki tehtävänsä ja syksyllä alkoi helpottaa. Minä olen systemaattisesti vähentänyt maitotuotteet minimiin, en tiedä onko sillä tieteellistä näyttöä (kalsiumin VOI saada muualtakin...), paljon klsylitaloa, probiootteja. Korvien tilannetta käydään seuraamassa jos ne tulehtuvat päivittäin hoitsulla, alkuun lääkitään kipulääkkeellä vasta yleensä jos alkaa mennä oikein pahaksi aloitetaan antibiotit, meillä on noin puolet korvatulehduksista aina parantunut ilman ab. En tiedä onko näistä vinkeistä apua, kerroin nyt meidän tilanteesta...

    ReplyDelete
  23. Kaikki kiinnostaa, kiitos hurjasti!

    Etenkin tuo korvatulehduksen kipulääkitseminen kuulostaa ihan potentiaaliselta sekin. Voi, olisinpa lääkäri, voisin tutkia mukelon korvat ITSE.

    Aika hurjaa muuten, että risojen poisto auttoi noin radikaalisti! Täytyy selvästi ottaa tämä risa-asia puheeksi myös - vaikka risaleikkauksen anestesia taitaa olla sitä tuhdimpaa mallia, hmph.

    ReplyDelete