28 April, 2013

Minä, ekotykinruokaa

Eikö olisi aika kaunista kirjoittaa otsikoksi "Minä, ekosoturi"?

Minusta olisi. Mutten voi. Bleue haastoi miettimään omia ekoilutottumuksiaan, ja pienen pohdinnan jälkeen selvisi, että olen vihertävä lähinnä vatsataudissa, vaikka mielelläni muuta kuvittelisinkin.

Kuten Täti-ihminen, minäkään en luullakseni tee montaakaan asiaa ensisijaisesti ekologisista syistä. Kaksi tärkeintä motivaattoriani ovat laiskuus ja itaruus. Tässä järjestyksessä. Täten voin kuluttaa rahaa tehdäkseni elämästäni helpompaa. En kuitenkaan kuluta rahaa huvikseni, koska se on raskasta, eikä lainkaan huvituksellista.

Olen myös synkeän vakuuttunut myös siitä, että pienillä arjen ekoteoilla ei lopulta ole kauheasti merkitystä. Älkää ymmärtäkö väärin, se ei ole syy jättää jotain tekemättä - toivoisin kuitenkin, että sen lisäksi, että minä täällä näprään, myös esim. teollisuus ja poliitikot kasaisivat itsensä ja loisivat pakotteita a) itselleen ja b) meille muille. Kuuletteko poliitikot, tarvitsen keppiä!

Harva asia on myöskään täysin itsestäänselvä. Koiran hankkiminen on toisaalta ihan ääliöteko, sillä hurtta syö kauheasti lihapitoisia ruokia. Toisaalta se voi vähentää kulutusta, sillä sen ulkoiluttaminen ei onnistu ostareissa: putiikkien pitäjät katsovat tosi kalsasti lattialleen kakkaavaa nelitassua. Muutenkin karvahanuri vie kallisarvoista kulutusaikaa, ja hyvä niin.

Jos meillä jossain menee kohtuullisesti, niin ruoan suhteen. Henkilökohtainen lihansyönninvähentämisprojektini on sujunut hienosti: en ole täyskasvissyöjä, mutta mitä enemmän kasvisruokaa syö, sitä vähemmän tekee lihaa mieli. Harvoin lihaa siis ruoaksi laitankaan.

Toisaalta, olennaisemmin, emme juuri heitä ruokaa roskiin. Olen tässä lähes rasittavan puolella oleva kyttääjä. Lapsen sapuskoista osa tosin siirtyy suoraan sinne biojäteastiaan (minä en niitä syö, koska äiti opetti, ettei keittiöpossuksi pidä ruveta, eikä koirakaan syö, sillä huolimatta halustaan ruveta keittiöpossuksi se on allerginen lähes kaikelle.)

Muutoin epäilen, että olemme aika lailla keskivertoja: on se juuttaan kosla, lennämme satunnaisesti lomalle (lentäminen sopiikin minulle erinomaisesti, sillä se on sekä rasittavaa että kallista) ja ostamme väistämättä jokaisen konsolisukupolven kaikki edustajat.

Kosmetiikkaa, etenkin vartalonhoitotuotteita tai mitään rasvoja, käytän sentään todella vähän, enkä niitä ostakaan. Enää. Olen kyllä joskus kuvitellut, että naamarasvan syyttävä tuijotus peilikaapista saa minut käyttämään sitä. Ahaha. Ja vauvaharsojenkin luovalla käytöllä haluaisin tässä vähän keulia. Se on voinut vähentää talouspaperin kulutustamme viisikin prosenttia.

Yksi juttu kuitenkin, vaikka tavallaan tämä oivallus tulee ehkä vähän myöhään, kun olen jo ostanut tuhatkunta kirjaa (sen lisäksi siis, että olen rakastunut kirjastoon). Tavaran määrän suhteen hyvä pyrkimys voisi olla, että jälkeläiseni joutuu aikaan heittämään mahdollisimman vähän roinaa pois. Jatkuva rojun akkumulointi voi ehkä olla asia, josta yltäkylläisyyteen tottuneet todella voivat, ehkä ensimmäisenä sukupolvena, pyristellä pois. Aika hieno tilaisuus, jos minulta kysytte.

12 comments:

  1. Olet oikeassa: meitä pitää pakottaa! Ja vähän palkita myös. Kuten Bleuenkin kommenttiketjussa jo havainnoitiin, on paljon kivempi ekoilla jos sen säästää omissa euroissa.

    ReplyDelete
  2. Vähän latisti tämä kyllä nyt :D. Mutta tottahan toki, maapallo tuhoutuu jollakin tasolla, vaikka ne isot pyörätkin pyörisivät. En silti halua luovuttaa, vaikka oman ja lasten karman nimissä.
    Lemmikkieläimethän jättivät kuinka monen auton verran jälkiä, en muista. Hyvä kun sinä muistit.
    Jos näitä liikaa pohtii niin jää sängyn pohjalle, mieluummin elän itse pienessä toivossa ja elän ihmisiksi kuten yritän tehdä muissakin moraaliselta arvoltaan arvostamissani asioissa. Niissäkin paskaa sataa niskaan päivittäin.

    ReplyDelete
  3. Kyllä, keppiä kaivattaisiin, mutta mä en tiedä, miten ketään saisi sitä edustuksellisessa demokratiassa heiluttamaan. Argh, miksi mä tätäkin tulin ajatelleeksi, nyt rupesi taas masentamaan. Mutta hei, hyvä teksti, tykkään kovasti tuosta otsikosta.

    ReplyDelete
  4. Mua nauratti tuo karvahanuri. :D

    Ihanaa Liina, kevensit syyllisyyden taakkaani, sillä olen näitä postauksia lukiessani joutunut myöntämään olevani varsin välinpitämätön ekoihminen. Eli epä-ekoihminen. En mikään kerskakuluttaja, mutta kuitenkin sellainen, jonka valinnat perustuvat ihan muuhun kuin ekologisuuteen. Ympäristön onni, että minäkin olen laiska, suhteellisen säästäväinen ja hyvin saamaton. En siis yleensä kulje ympäriinsä tuhlaamassa rahaa ja turmelemassa ympäristöä.

    ReplyDelete
  5. Ai että tää aina sattuu! Voin luetella monta asiaa, jotka kuulostavat ekologisilta valinnoilta, mutta eivät sitä todellakaan ole - eikä niillä maailmaa pelasteta. Lihaa ei syödä, mutta autolla ajetaan, juuri minnekään ei nykyään lennetä, koska lapsi, mitään turhaa ei osteta ja ostetaan kuitenkin koko ajan kaikkea. Käytän ihan hulluna wet wipesejä ja siitä on jatkuvasti huono omatunto.

    Tosiasia on, että olen varmaankin luovuttanut. Inhoan kerskakulutusta, mutta enpä haluais nähdä tilastoa siitä, kuinka paljon omat tekemiseni siitä eroavat muuta kuin tunteen tasolla. Mä kun en ole edes itara. Asiaa ei yhtään auta se, että mies puntaroi työkseen ilmastonmuutosta ja on siitä erittäin paljon eri mieltä kuin media keskimäärin. Jostain pitäis nyt saada synninpäästöä ja pian!

    ReplyDelete
  6. Täti-ihminen, näin se on! Kuvani ihmisyydestä on sekä hellä että nurja, ja se nurja puoli sanoo, että vaaditaan hirveästi henkilökohtaista paloa, jotta voisi jatkuvasti toimia omaa mukavuuttaan vastaan. Ja rutiineiden muuttaminen on todella vaikeaa.

    Bleue, anteeksi, ei ollut tarkoitus latistaa :D Enkä mä sitä sillä tavalla halunnut sanoakaan - toivoisin vain, ettei se olisi yksittäinen ihminen, jonka harteilla kaikki lepää, koska se ei riitä. Riittäne. En tiedä.

    Olen niin samaa mieltä sun kanssa kuitenkin siitä, että on toimittava. Sillä muuten ei ole ihminen vaan pelkkä rikkahippunen, vai miten se meni?

    Tästä postauksesta saattoi nyt kyllä tulla turhankin nuiva kuva omasta toiminnastani, kyllä mä näitä asioita paljonkin mietin - mutta sitten on arki, joka välillä kannustaa tekemään enemmän ja välillä lyttää tekemään vain sen, mikä on aivan välttämätöntä, jos sitäkään.

    Arvaa muuten, mikä on seuraava projektini? Juoda enemmän kraanavettä kuplaveden sijaan. Kuinka älytöntä on sekin, että olemme lipsuneet roudaamaan litratolkulla vissyä himaan viikossa?

    Leluteekki, sitäpä. Olen joskus kiukkuisimmillani luonnostellut mielessäni vaihtoehtoista edustuksellista demokratiaa: siihen kuuluivat kansanedustajat, jotka arvotaan (vähän kuin valamiesvelvollisuudet vaikkapa Briteissä) ja kansanedustajakauteen kuuluva ansiosidonnaista työttömyyskorvausta vastaava liksa sekä mahdollisuus istua toinen kausi jos ensimmäinen on hoidettu huonosti tai yleisen mielipiteen mukaan itsekeskeisesti. Ei varmaan ketään pelottaisi tehdä ikäviä päätöksiä, jos ne saattaisivat mahdollistaa kotiinpääsyn ykköskauden jälkeen.

    Kiitos otsikkokehuista, olin siihen itsekin vähän turhan tyytis :)

    LQ, eipä kestä :) Tosin kyllä minäkin kannustan asiaa pohdiskelemaan, olen sillä tavalla tylsä. Havaitsin vain, että ekologisuus harvemmin on primus motor missään toiminnassani, ja että onneksi nykyään toimintani tähtää pienimmän vastuksen alueelle tavalla, joka osuu kivasti yksiin esim. kulutusta pienentävän virtauksen kanssa.

    ReplyDelete
  7. Sikuriina, voisitko vaikka haastatella sun miestä sinne blogiisi - tyypillä kuulostaa olevan vaikka mitä kiinnostavaa sanottavaa!

    Mä taas esim. vältän autolla ajoa, koska a) tykkään hirveästi julkisista ja b) pelkään autolla ajamista. Lopputulos on oikeansuuntainen, syy on väärä.

    Ja wet wipesit, ne ovat omakin heikkouteni, käytän niitä varmaan vielä siinäkin vaiheessa kun lapsi on kakskyt. Ellei niitä ole verotettu hengiltä, jolloin voin virkata kestoversioita.

    ReplyDelete
  8. Siis hyvä, että kannustat pohdiskelemaan asiaa! Niin minäkin, teoriassa. Ja äitini on henkeen ja vereen ekoihminen. Itsellä vain arjen tuoksinassa asiat hupsahtavat hiukan toisenlaiseen prioriteettijärjestykseen. Olen kyllä ihan mielenkiinnolla lukenut itse kunkin eko-postailuita.

    Go Girls!

    ReplyDelete
  9. Heh, pistetäänpä harkintaan miehen haastatteleminen :) Sen verran olen sivukorvalla kuunnellut, että esim. nykyiset ns. vaihtoehtoiset energiamuodot joko saastuttavat aivan liikaa tai kuluttavat (!?) enemmän energiaa kuin tuottavat. Ja että yksilön tekemisillä ei juurikaan ole merkitystä.

    Mutta mä en voi elää ajatellen, että millään ei ole mitään merkitystä. Oon valmis vaikka mihin, mutta mukavuusalueeltani en poistu! Siinäpä se kiteytettynä, miksi kaikki hienot ajatukset romuttuu. Me asutaan ihan tietoisesti alueella, josta pääsee joka suuntaan kolmen eri lajikkeen julkisella. Töihin kuljetaan julkisilla ja sitä rataa. Ja kun sataa, mennään autolla kauppaan. Ja sitten kun alkaa pohtia, kuinka paljon se maailma pelastuu, jos kastun ja menen kävelleen, niin autohan siinä sitten voittaa...

    Mutta kuplavesikommentin otin haasteena :) Nim. riittääköhän edes litra vuorokaudessa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Odotan innolla sinun tekstiäsi, kun taustalta löytyy tuollaista ammattitietoakin :). Vesihaastetta kannustan kummallekin :)! Voihan kraanaveteen lirauttaa hieman sitruunaa mauksi. Itse juon veden vetenä, onni on hyvänmakuinen kraanavesi (tosin siihenkin tottuu muuttaessa).

      Tuli mieleen näin yleisesti, että lista ekokirjoista olisi myös kiva! Aikuisten- ja lastenkirjoista?!

      Delete
  10. Ai perhana, mä unohdin mun omasta listasta tuon ei ruokaa roskiin -periaatteen. Saan suurenmoista tyydytystä, jos saan tungettua vihanneslaatikkoon nahistuneen vihrän paprikan jossain muodossa lautaselle.

    ReplyDelete
  11. LQ, minäpä kirjoittelen tästä vähän lisää, koska epäilen, että asia ei ole aivan näin yksioikoinen! Eri aika, sama lepakkokanava.

    Sikuriina, no niin! Yhdessä kohti kuplatonta tulevaisuutta! Jee me! (Epäterveellistäkin se liiallinen sihijuoma kuulemma on, siis, liiallinen hiilihapollinen juoma.)

    Satu, sehän ON aivan ihana tunne. Parasta ikinä.

    Bleue, ollaan yhdessä täällä odottelemassa sitä Sikuriinan haastattelua :D Nyt se on tehtävä.

    Mies vei eilen sisarensa Ikeaan ja toi sieltä lasisen vesipullon jääkaappiin! Hän lukee ajatuksia, ihme tyyppi.

    ReplyDelete