Seuraa Ostoshaasteen ykköskvartaalin raportointi. (Pitäisikö ottaa käyttöön myös kvartaalin tuloksen ennakointi ja tulosvaroitukset?)
Tämä meni huonommin kuin kuvittelin. Ekologinen kuluttajuus on selvästi jotain, mitä tapahtuu muille ihmisille.
Tammikuu meni kohtuullisesti:
- 2 sukkahousut
- 6 alushousut
- sukat
- luullakseni myös rintaliivit, mutta niitä ei näy muistilistalla
Sukkahousut ostin hautajaisiin. Ensin ostin ohuet, ja sitten muistin, että hautajaisissa pitää usein seistä ulkona, tässä tapauksessa seistä ulkona keskellä talvea Kainuussa, ja satsasin vallan 80 denierin sukkahousuihin. Hehe. Nehän ne vasta lämmittivätkin.
Alushousut olivat osa aika ajoin eteen tulevaa alusvaatekaapin uusintaa. Tällä periaatteella ostin myös uudet pislit. Olin imetyksestä lähtien hengaillut yksissä kelvollisissa, ja muutamissa pesurundin ajaksi välttävissä. Olen tosi tarkka siitä, että rintaliivini ja alushousuni ovat ns. samaa paria. Molempien pitää olla geneerisiä ja mustia.
Helmikuu meni vielä paremmin. En ostanut mitään.
Maaliskuu räjäytti pankin:
- 2 aluspaitakäyttöistä teepparia
- alushame
- farkut
- juoksupaita
- kotihousut
- 2 erittäin neonväristä toppia
Alusvaatekäyttöiset asiat ostin, koska äiti ompeli minulle kaksi mekkoa. Ajattelin, että niissä pitää olla alusvaatetusta. Hame osoittautui ääliöostokseksi, paidoista voi olla iloa. Raitapaidan ostin jotenkin siinä sivussa. Juuri tästä syystä ei ikinä pitäisi käydä vaatekaupassa.
Farkut ovat setin ainoa eettis-ekologinen ostos, ja kivakin vielä. Farmareiden valmistaja on Kuyichi, joka luullakseni väittää olevansa halpakidutusvapaa brändi. Olin jo henkisesti antanut periksi koko farkkuasiassa, mutta sattui kuitenkin käymään niin, että Nudgessa sattui olemaan tällaista uutta kevään mallia, joka (toisin kuin maailman kaikki muut farkut) sopi allekirjoittaneen vertikaalisesti (ja horisontaalisesti) haasteiselle kropalle. Toisin sanoen lahje ei jatku kymmentä senttiä varpaista eteenpäin. Olen rakastunut.
Juoksupaita oli hyvä ostos, yhden käytön perusteella. Sen ja farkut piffasin itselleni munasolun luovutuksesta tulleella palkkiolla.
Kotihousut tilasin Halvan ja Mauttoman verkkokaupasta, koska menin johonkin ostospsykoosiin, ja koska edelliset kotihousut menivät rikki. Kuljin repaleiset lahkeet lepattaen kunnes jouduin myöntämään, etteivät risat byysat suojaa jalkojani katseilta tai vedolta, minkä sen jälkeen olin henkisesti haavoittuvassa tilassa. Ostospsykoosia syytän myös kahdesta erittäin neonvärisestä topista, jotka klikuttelin ostoskoriin kuin mikäkin amaootta*. Juuri tästä syystä ei ikinä pitäisi käydä verkkokaupassa.
Mitä olisi voinut jättää ostamatta?
Melkein kaiken alusvaatteita ja paksumpia sukkahousuja lukuunottamatta. Aidosti hyviltä tuntuvat ostokset sen sijaan olivat raitapaita, farkut, juoksupaita ja kotihousut. Ennustan kaikille pitkää ikää vaatekaapissani; raitapaita lienee se vaate, joka ensinnä alennetaan kotipaidaksi, mutta on niillekin tarvetta.
Missä voisi tai olisi pitänyt skarpata?
Laatuun ja eettisyyteen liittyvissä kysymyksissä olisin kyllä voinut skarpata. Laadun osalta puolustaudun sillä, että sitä ei välttämättä saa, vaikka miten latoo pätäkkää tiskiin**, mutta eettisen puolen osalta puolustusasianajajanikin näytti vihamieliseltä ja sanoi minun olevan omillani.
Se, missä välittömästi pitää ottaa ryhtiliike on kaupoissa juoksemisen lopettaminen alkuunsa, etenkin juoksukamppeiden osalta. Shoppailuun jää helposti koukkuun etenkin, jos siitä saa oikeasti palkinnon eikä vain morkkista. Niinpä tänä keväänä juoksuvarustus täydentyy korkeintaan uusilla kengillä.
* Tarjoan kaljat ekalle, joka keksii, mistä sarjakuvasta termi "amaootta" on.
** Acne. Voi jumalauta, Acne.
Tämä meni huonommin kuin kuvittelin. Ekologinen kuluttajuus on selvästi jotain, mitä tapahtuu muille ihmisille.
Tammikuu meni kohtuullisesti:
- 2 sukkahousut
- 6 alushousut
- sukat
- luullakseni myös rintaliivit, mutta niitä ei näy muistilistalla
Sukkahousut ostin hautajaisiin. Ensin ostin ohuet, ja sitten muistin, että hautajaisissa pitää usein seistä ulkona, tässä tapauksessa seistä ulkona keskellä talvea Kainuussa, ja satsasin vallan 80 denierin sukkahousuihin. Hehe. Nehän ne vasta lämmittivätkin.
Alushousut olivat osa aika ajoin eteen tulevaa alusvaatekaapin uusintaa. Tällä periaatteella ostin myös uudet pislit. Olin imetyksestä lähtien hengaillut yksissä kelvollisissa, ja muutamissa pesurundin ajaksi välttävissä. Olen tosi tarkka siitä, että rintaliivini ja alushousuni ovat ns. samaa paria. Molempien pitää olla geneerisiä ja mustia.
Helmikuu meni vielä paremmin. En ostanut mitään.
Maaliskuu räjäytti pankin:
- 2 aluspaitakäyttöistä teepparia
- alushame
- farkut
- juoksupaita
- kotihousut
- 2 erittäin neonväristä toppia
Alusvaatekäyttöiset asiat ostin, koska äiti ompeli minulle kaksi mekkoa. Ajattelin, että niissä pitää olla alusvaatetusta. Hame osoittautui ääliöostokseksi, paidoista voi olla iloa. Raitapaidan ostin jotenkin siinä sivussa. Juuri tästä syystä ei ikinä pitäisi käydä vaatekaupassa.
Farkut ovat setin ainoa eettis-ekologinen ostos, ja kivakin vielä. Farmareiden valmistaja on Kuyichi, joka luullakseni väittää olevansa halpakidutusvapaa brändi. Olin jo henkisesti antanut periksi koko farkkuasiassa, mutta sattui kuitenkin käymään niin, että Nudgessa sattui olemaan tällaista uutta kevään mallia, joka (toisin kuin maailman kaikki muut farkut) sopi allekirjoittaneen vertikaalisesti (ja horisontaalisesti) haasteiselle kropalle. Toisin sanoen lahje ei jatku kymmentä senttiä varpaista eteenpäin. Olen rakastunut.
Juoksupaita oli hyvä ostos, yhden käytön perusteella. Sen ja farkut piffasin itselleni munasolun luovutuksesta tulleella palkkiolla.
Kotihousut tilasin Halvan ja Mauttoman verkkokaupasta, koska menin johonkin ostospsykoosiin, ja koska edelliset kotihousut menivät rikki. Kuljin repaleiset lahkeet lepattaen kunnes jouduin myöntämään, etteivät risat byysat suojaa jalkojani katseilta tai vedolta, minkä sen jälkeen olin henkisesti haavoittuvassa tilassa. Ostospsykoosia syytän myös kahdesta erittäin neonvärisestä topista, jotka klikuttelin ostoskoriin kuin mikäkin amaootta*. Juuri tästä syystä ei ikinä pitäisi käydä verkkokaupassa.
Mitä olisi voinut jättää ostamatta?
Melkein kaiken alusvaatteita ja paksumpia sukkahousuja lukuunottamatta. Aidosti hyviltä tuntuvat ostokset sen sijaan olivat raitapaita, farkut, juoksupaita ja kotihousut. Ennustan kaikille pitkää ikää vaatekaapissani; raitapaita lienee se vaate, joka ensinnä alennetaan kotipaidaksi, mutta on niillekin tarvetta.
Missä voisi tai olisi pitänyt skarpata?
Laatuun ja eettisyyteen liittyvissä kysymyksissä olisin kyllä voinut skarpata. Laadun osalta puolustaudun sillä, että sitä ei välttämättä saa, vaikka miten latoo pätäkkää tiskiin**, mutta eettisen puolen osalta puolustusasianajajanikin näytti vihamieliseltä ja sanoi minun olevan omillani.
Se, missä välittömästi pitää ottaa ryhtiliike on kaupoissa juoksemisen lopettaminen alkuunsa, etenkin juoksukamppeiden osalta. Shoppailuun jää helposti koukkuun etenkin, jos siitä saa oikeasti palkinnon eikä vain morkkista. Niinpä tänä keväänä juoksuvarustus täydentyy korkeintaan uusilla kengillä.
* Tarjoan kaljat ekalle, joka keksii, mistä sarjakuvasta termi "amaootta" on.
** Acne. Voi jumalauta, Acne.
Mä kuolen näistä.
ReplyDeleteToi shoppailu, siis vaatteiden, niin omien kuin lasten, on se guilty pleasure.
Ja se on nyt karannut ihan käsistä, koska kevät, ei-imetys-elämä ja sit urheiluinnon tuoma yltiöpäinen itsevarmuus, mikä kompensoituu kauheina paljastavina hutihankintoina.
Treenikamoja on varsinkin tullut hankittua. Ehkä niiden perusteella saa itsensä pakotettua salille. Tarttis vielä ne kengät.
Ja kauppalakko ei auta, koska netti.
Kenen puoleen voi kääntyä? Wandiksen lista oli vielä aika lyhyt. Täti-ihmisellä on muita murheita kuin mun shoppailumania. Joku, auttakaa!?!?
(Tulin tänne ripittäytymään, sorry!).
Mä ajattelin, että en vastaa koko haasteeseen, koska se olisi liian helppoa mun omalta osalta (saldo: 5 sukat ja 3 sukkikset - viimeksi olen niitä ostanut vuonna 2010), mutta liian morkkista aiheuttavaa lastenvaatteiden osalta (vaikka en ostakaan uutena melkein mitään, mutta se onkin vain mainio tekosyy ostaa sitten sitäkin enemmän).
ReplyDeleteKiitos farkkuvinkistä, olisi tosiaan kiva löytää sellaiset, joita ei tarvitse kääntää sitä kymmentä senttiä. Ennen ihmettelin, kenelle niitä ylipitkiä edes valmistetaan, kunnes näin mitä kokoa anoppini käyttää. 27/32. Just.
kaikki sun hauskat sarjakuva-aiheiset anekdoottisi liittyvät lucky lukeen. :)
ReplyDeleteKuyichin farkut on oikeesti ihan parhaita. Mulla on yhdet (koska en ole jaksanut raahautua keskustaan sovittelemaan enempiä) ja ne on ihan valehtelematta laadukkaimmat farkut, mitä olen omistanut.
ReplyDeletePeNa, hee, voidaan järjestää yhteisripittäytyminen! Tarvetta olisi näköjään itselläkin moiselle.
ReplyDeleteEn halua enkä kyllä millään mandaatilla voikaan tuomita muiden shoppailua. (Salaa kyllä välillä paheksun joitakin muotibloggaajia, mutta väliäkö sillä, eivät he täällä käy.) Olennaista on varmaan se, että on itse sinut oman ostelunsa kanssa. Paitsi ne em. muotibloggaajat, jotka varmaan ovat sinut, ärsyttää sellainen.
Kaikkeen impulssiosteluun kyllä toimii yleensä se, että päättää palata asiaan seuraavana päivänä. Jos ei sitten jaksa, tai esim. muista, mitä sattuikaan haluamaan, viesti on selvä :D (Mä aika usein en muista.)
Ja hei, nauti urheiluinnon muassaan tuomasta kropasta! Siitä pitää olla iloinen :D
Leluteekki, ääh, sä oot mun uusi idoli ja lisäksi tulin tosi kateelliseksi!
Mä oon joskus ihan laihimmillani saanut ostettua pituuden puolesta sopivat farkut, mutta en halua yrittääkään paluuta painoindeksiin 20. Saa jäädä farkut käyttämättä, jos ei sopivaa mallia löydy. Ihme kyllä nyt löytyi, toivottavasti toimivat sullakin!
Rakkain kummitätini, ei pidä paikkaansa, osa liittyy Asterixiin :D Mutta tällä kyllä tienattiin kalja, koska mennään?
VL, on ne kyllä ihanat! Ihanat!
ReplyDeletePesin ne juuri, ja niiden pesulapussa luki "Denim geeks never wash". Ajattelin, että kyllä muuten denimnördetkin pesee, jos kakara oksentaa niiden farmareille. Mutta ne tuntuu, jos mahdollista, pesun jälkeen paremmilta vain :)
Muistelen lukeneeni jostain, että farkkuja ei pidä pestä ekaan puoleen vuoteen, ja kun ne sitten pesee, ne on kuluneet täydellisiksi. Tämä mielessä en ole pessyt uusia farkkujani nyt kolmeen kuukauteen. Muistelen myös, että farkkuja kannattaa säilyttää pakastimessa, mikä kuulostaa loogiselta, koska jos niitä ei ikinä pese niin nehän saattaisivat kävellä itsenäisesti ulos elleivät ole umpijäässä. Tai sitten olen nähnyt jotain hyvin outoa farkku-unta ja kuljen turhaan likaisissa housuissa.
ReplyDeleteAi niin, ja minusta ostoshaaste ei näytä kovin huolestuttavalta. Älä ole niin ankara itsellesi, sinä.
ReplyDeleteKuulostaa hyvältä ohjeelta, olisin ilman muuta noudattanut sitä, jos lapseni ei olisi katsonut parhaaksi spytätä vain kaksi viikkoa vanhoille farkuille (muun muassa. Vain hiukset ja alushousut säästyivät, enkä ole hiuksistakaan aivan varma, jos niissä oli oksennusta, en halua tietää). Sitä en kyllä tiedä, miten perustelen miehelle vaatekaapin vaihdon arkkupakastimeen :D Vaikka logiikkasi onkin aukotonta.
ReplyDeleteOlen mielestäni kuullut nuo samat, nyt kun sanoit, joten kyse tuskin on oudosta farkku-unesta. Tai ehkä olemme vain jakaneet oudon unemme!
Ja ... kiitos :)
Ehdottomasti pitää antaa tulosvaroitukset (minäkin voisin oppia mitä se tarkoittaa)! Mutta ei kai tässä nyt mitään synninpäästöjä tai ripittäytymisiä tarvita - saati kuka on ostanut vähiten -kilpailua. On vain (minusta) tosi mielenkiintoista miten kukin näitä asioita pohtii.
ReplyDeleteJa mä en edes listaa alusvaatteita - häveliäisyyssyistä. Tavallaan sillä ei ole toki väliä, koska en osta niitä, ainakaan tarpeeksi usein. Usein on tilanne, että häpeämään joutuisi jos kuolisi ja patologian laitoksella näkisivät alusvaatteeni.
Mä pistin kerran Espanjan-vaihtarivuotena farkut pakkaseen yöksi kun niissä oli purkkaa. Epäilen, että villejä puheita hulluista suomalaisista liikkuu alueella yhä. "Suomessa on niin kylmä, että täällä Espanjassa säilyttävät housunsakin pakkasessa."
Voi Liina. Jos laitat tänne olut-haasteita, olisi vähintään kohteliasta lukijoiden älykkyyttä kohtaan* valita pähkinä, jonka vastaus ei löydy googlen esimmäisestä hakutuloksesta.
ReplyDelete* Oikeasti olen vain katkera siitä, että asun "väärällä" aikavyöhykkeellä ja oluet menevät sivu suun nukkuessani. Oh well.
Täti-ihminen, totta kai se on kilpailu. Eikö? Siinä lukee "haaste" :D
ReplyDeleteTuota, joo, ei varmaan tarvita ripittäytymistä, etenkin jos on itse ihan sinut sen kanssa, mitä tuli ostaneeksi. Valitettavasti en taida tällä hetkellä aivan olla. Absurdia, että ne etukäteen "järkeviksi" mieltämäni ostokset eivät välttämättä sitä olleet, mutta farkkuihin (joille sinänsä ei ollut mitään aitoa tarvetta, farkkujen puutetta en laske tarpeeksi jos kaapissa on kuitenkin jotkut housut), ihastuin täysin.
Ja juuri tuosta syystä kaikkien alusvaatteiden tulee olla geneerisiä ja mustia - ja niitä pitää olla paljon. Ettei sitten teho-osastolla nolota.
Anna, luotan toki lukijoideni integriteettiin niin paljon, etteivät he alentuisi käyttämään Googlea vaan nojaisivat lapsuudessa hankittuun vankkaan sarjakuvaperuskuntoonsa :D Mutta älä sure, koska asut eri aikavyöhykkeellä, olut saattaisi olla käytännössä hankala järjestää muutenkin. Voin jo visioida, miten seuraavalla piipahduksellasi ehtisimme juuri ja juuri kietaista yhdet aseman Minuuttibaarissa.