Onnenpäivä

Onnenpäivä on nimipäivä nimelle, josta opin tykkäämään myöhään, mutta sitäkin enemmän.

Onnenpäivä on sekin päivä kun tajuaa, ettei ole vanhan työnantajansa kesäjuhlilla.

Mutta ei ehkä se päivä kun äkillisessä makeanhimossa syö pakastimesta jätskiä, joka olisi ehkä pitänyt mieluummin laskea haudan lepoon, ja sitten voi huonosti. (Ja mikä hitto siinä on, ettei sitä jätskinloppua voinut laittaa roskiin vaan pakastimeen?)

Hämmentävä päivä on se, kun tajuaa, että aiemmista asenteistaan huolimatta voisi sittenkin tulevaisuudessa harkita olevansa synnytystapahtuman toinen osapuoli. Jopa niin, ettei haittaisi, vaikkei mentäisikään yliajalle. Tietävätkö ne siellä neuvolassa sittenkin, mistä puhuvat? Who knew.

Tai ehkä kaikki johtuu siitä, että päätin palkita itseni jos synnytystapahtumasta hengissä selviän. Mies saa vaieta talouteen saapuvan laukun edessä, jos haluaa varpajaisensa.