21 September, 2013

Perheestä ja syksyllä juoksemisesta

(En ole itse asiassa lukenut Jarmo Ihalaisen kirjaa Perheestä ja alastomana juoksemisesta, mutta sen nimi on minusta aivan loputtoman kiehtova. Haluaisin otsikoida jokaisen postauksen jollain variaatiolla. Ehkä pitäisi tutustua teokseenkin.)

Asiaan. Juoksukilometrejä on kertynyt tänä vuonna lähes viisi-ja-puolisataa ja siihen välitulokseen on oltava tyytyväinen. Juoksu maistuu viileämmällä ilmalla oikeastaan paremmin kuin kuumalla, joten syksyjuoksentelu on oikein mukavaa.


Pari ongelmaakin on kyllä tullut vastaan:

  1. Pukeutuminen. Juoksutrikoot ja pitkähihainen paita on otettu käyttöön, mutta kombinaationta ne ovat olleet tähän asti - ja taas tänään - aivan liian lämmin yhdistelmä. Jostain syystä kuitenkin sortseilla ja teepparilla juokseminen alkaa kainostuttaa. KAINOSTUTTAA! Ei tässä kainostella pitäisi, vaan juosta säänmukaisella varustuksella, mutta kun sen arvioiminen on niin vaikeaa.
  2. Pimeys. Niin, naurakaa vain, mutta olen jo harkinnut otsalampun ostamista. Olin jotenkin todella unohtanut, että vain noin puolet lähiseudun ulkoilualueesta on valaistua maastoa. Tämä tarkoittaa, että siellä on pimeää. Se taas tarkoittaa, että siellä ei näe - tilanne, joka modernille länsimaiselle ihmiselle on sietämätön. Minua ei pimeydessä pelota muu kuin se, että kompastun kuoppaan ja katkaisen jalkani, mutta valitettavasti se on nähdäkseni aivan realistinen pelko (toisin kuin esimerkiksi se, että joku jaksaisi istua pusikossa väijyskelemässä.) Otsalampun osalta taas pelkään näyttäväni aivan naurettavalta.
  3. Väsymys. Ennen kesälomaa lenkille lähtö illalla sujui ihan hyvin, mutta kesälomalta paluu muodostaa näemmä henkisen kynnyksen jonka myötä mikä tahansa sohvalta ylösnousemusta vaativa toiminto on liikaa - siitäkin huolimatta, etten usko olevani ainakaan väsyneempi kuin ennen lomia.
Tänään kävin juoksemassa Espoossa puolikkaan. Menikö hyvin? No kyllä ei mennyt. Paraniko aika? No kyllä se silti parani, lähes 12 minuuttia (oman kelloni mukaan, viralliset tulokset näyttävät vielä ns. bruttoaikaa eli lähtölaukauksen ja maaliintulon välistä aikaa. Nettoaika, kunhan se aikanaan saapuu, kertoo sitten lähtöviivan ja maaliviivan välisen ajan.)

Homma ei siis oikein sujunut - kävelin aika paljon 16 km eteenpäin, jalat olivat hyytelöä ja suuta kuivasi. Olin kokeillut uutta valmistautumismenetelmää, ja nyt, kun olen sen testannut, voin sanoa, etten suosittele. Asiallisen levon ja syömisen ohella päätin nimittäin juoksupäivän aamuna aloittaa pienen perheriidan, joka nopeasti eskaloitui valtavaksi perheriidaksi. Äärimmäisen typerä idea, eikä vain siksi, että se aiheutti nestehukkaa ja väsymystä.

(No, juoksun jälkeen homma sovittiin ja halattiin ja tilattiin pitsaa. Että ei huolta. Paitsi, että juoksuni meni huonosti. Nyt pitäisi jotenkin selittää miehelle, miksi myös Vantaan puolikas olisi ihan olennainen homma. Hänestä yksi puolikas per kuukausi on liikaa; pelkää käsittääkseni, että minusta tulee omituinen ja pakkomielteinen kyborgijuoksija. Sen osalta voi kyllä olla jo myöhäistä.)

Btw, Espoossa näin myös Naisten kymppi -toverini Paulan, ja sepä kyllä ilahdutti! Kuka olisi arvannut, että juoksemalla tapaa näin paljon kivoja ihmisiä. Ei kukaan. (Hiljaa siellä takana, et olisi arvannut, älä yritä.)

12 comments:

  1. Oli ihana nähdä sinua ja vielä parempaa, että kotona on taas rauha maassa :) Se jäi vähän painamaan mieltä, mutta nyt on taas täälläkin kaikki hyvin. Lukuunottamatta oikean jalan nilkkaa ja lonkkaa sekä vasemman jalan polvea... Joka toinen nivel kuitenkin toimii vielä, joten eteenpäin mennään ja maaliinkin pääsin n. 2,5 tunnissa ja se on kelpo suoritus! Milloin juostaan taas??

    ReplyDelete
  2. Ihalaisen tarinassa on kyllä paljon perheestä, mutta vähemmän alastomana juoksemisesta. Että sieltä niitä pukeutumisvinkkejä lenkille ei varmaan ainakaan kannata hakea.

    Onnea aikaparannuksesta! Joskus huonolta tuntuvakin voi antaa kohtuutuloksen, vaikka usein toki ei. Tuo puolikas kuukaudessa olisi muuten aika tahti - vuodessa jo pelkistä niistä tulisi 250km... Ja otsalampun käytön kehtausaspektista muuten sen verran, että tiedän ihmisen joka pisti kolmasluokkalaisensa lukemaan läksyjä auton takapenkillä otsalampun avulla harrastuskyyditysten ajan. Minusta se on aika noloa.

    ReplyDelete
  3. Äänestän: hanki otsalamppu. Mitä mainioin kapistus. Myös silloin, kun yrittää etsiä pilkkopimeästä ulkovarastosta jotain. Meille hankittiin eilen pimeässä hohtava koiran pallo, kaikkea sitä.

    ReplyDelete
  4. Mä olen lukenut sen ja tykkäsin :) lueluelue!

    ReplyDelete
  5. Kyynel on oikeassa, ei siinä niiiiin paljon sentään juosta....

    Mutta onnittelut sovinnosta ja suorituksesta ja syksystä! Olet totta vie juossut kunnioitettavan ahkerasti ja pitkiä matkoja. Ja kesä-heinäkuu, vau! Olisin kade mutta ei taida kannattaa, minun juoksemiseni asettuvat näemmä ei-kyborgiselle 6-12 km asteikoille. Yksi 15 km lenkki kesällä kertoi, että ekstriimimpää ei tästä kehosta irtoa, hih!



    ReplyDelete
  6. Onkohan ostalampun harkitseminen keski-ikäisyyden merkki? Mullakin kävi mielessä nimittäin... Mä kyllä pelkään jotenkin niitä puskia enemmän kuin kuoppia. Oon vissiin niin tottunut kompuroimaan. ;)

    12 minuutin parannus aikaan on huima! Ja mietinkin, oliko Paula siellä. Eikö jonkun muunkin pitänyt vielä olla siellä? (Ja nyt ei puhuta allekirjoittaneesta, joka tyystin unohti ilmoittautua sille tämänäpiväiselle rantakympille...) Ja riidat on fyysisesti väsyttäviä, ei ihme, että juoksu tuntui rankalta!

    ReplyDelete
  7. Onnea ennätyksestä :)

    Mene ihmeessä Vantaalle, ei yksi kuukaudessa ole liikaa. Sitäpaitsi Vantaa on ainoa iso tapahtuma lähiympäristössä ennen ensi kevättä.

    (Mä laitoin sulle viestin FB:ssä, se meni varmaan sinne muut-kansioon.)

    ReplyDelete
  8. Paula, jotain juoksutapahtumaa tarttis kyllä nyt keksiä! HCR on vielä niiiin kaukana. Onko siellä teidän huudeilla mitään tulossa?

    Kiitos kun kuuntelit angstiani ja anteeksi, jos se jäi sinua painamaan. Ja hei, ihanaa, että sentään joka toinen nivel vielä toimii - sullahan oli ihan megahyvä aika! Miten muulle posselle kävi?

    Kyynel, check - Ihalaisen kirjan kimppuun siis muista syistä.

    Kai mun aika parani niin paljon siksi, että ensimmäisen puolimaratonin aika oli aika huono :D No, nyt vaan haluaisin juosta sellaisen puolikkaan että tuntuisi hyvältä se juokseminen. Mutta missä, missä?

    Kiitos onnitteluista ja tuota ... eeh ... pitääkö tuo nyt ottaa kannustuksena otsalampun ostoon? :D

    Linnea :D Pimeässä hohtava pallo! Mutta ei meillä ole ulkovarastoa. Toivottavasti ei tulekaan. Jos ostan otsalampun, joudun ostamaan myös kommandopipon, ettei kukaan tunnista. Paitsi, että tietenkin tunnistatte jos vastaan tulee kommandopipoinen otsalamppuääliö, koska KUKA MUUKAAN SE VOISI OLLA.

    Kukkavarvas, hyvä, menee harkintaan :D

    Booksy, selvä pyy (re: kirja) ja kiitos! Kyllähän sitä ihan huomaamatta kilometreja kertyi - vaikka nyt toki ärsyttää, ettei missään kuussa yli sataa, huomaatko, tällainen on ihmisen mieli.

    Kyllä minusta pitää juosta sillä tavalla, että kivalta tuntuu, eikä hullunkiilto silmissä :)

    VL, jos sä ostat, mäkin ehkä kehtaan. Mutta toisaalta eikös otsalamppu tee susta helpommin näkyvän puskaväijyskelijöille?

    Tiedätkö, jotenkin ihanaa kun joku muukin sanoo, että riitely väsyttää ihan fyysisesti. Se oli KAMALAA!

    Fffifi, kiitos! Menen oitis tutkimaan viestikansiotani, jee, postia idolilta!

    Kyllä se Vantaa kutkuttelisi, mutta jostain syystä puoliso on kovin vastahankainen, mikä ihme sitäkin vaivaa, kerrankos sitä nyt juoksijakyborgin kanssa on naimisiin erehtynyt. Mutta niin - mua suorastaan vähän pelottaa talvi ilman yhtään juoksutapahtumaa. Koukussa ollaan.

    ReplyDelete
  9. Senkin maanmainio Liina! Mäkin olen tässä vähän juoksennellut, ja just viime kerralla mietin, että sulta pitäisi kysyä, miten lenkille pitää pukeutua ja miten pimeässä juostaan. Juoksutrikoot (voi kyllä), treenipaita ja puuvillatrikoinen pitkähihainen ei toimi, koska pitkähihainen hiostaa; entäs pipo vai ei, juoksutakki vai ei, ja entäs kun tulee vielä kylmempi! Hanskat?!

    Meillä päin osa lenkkipoluista on kokonaan valaisemattomia, viimeksi eksyin sellaiselle puolihämärissä ja pingoin menemään kuin aropupu silkasta pelosta. Hyvät sykkeet oli.

    Kiitos siis tästä!

    Jäin enää kaipaamaan vähän yksityiskohtaisempaa riitelyn anatomiaa. Arvelen nimittäin, että vain meillä huudetaan lapsen kuullen (mm. juurikin eilen), ja että lapsiparka tulee varmasti kasvamaan pahasti kieroon tästä syystä.

    Venni

    ReplyDelete
  10. Venni, jee juoksentelulle!

    Mä sanoisin tällä perusteella jo ehdottoman ein kaikelle puuvillaiselle. Pitkähihainen juoksupaita tai sitten joku tuulta pitävä juoksutakki voisi olla kylmemmälle ilmalle hyvä. Tässä on kuitenkin sellainen ongelma, että "kylmä ilma" on henkilökohtainen käsite ja oikea pukeutuminen löytyy, nyyh, lähinnä kokeilemalla.

    Case pipo: Minä en yleensä pidä pipoa ellei oikeasti ole pakkasta, mutta rakas puolisoni kiskoo pipon korville, jos ulkona lämpötila laskee alle +10°C. Hanskoja pidän mukana varmuuden vuoksi, tai ehkä siksi, että taskuille voi tulla kylmä.

    Mitä tähän riitelyn anatomiaan tulee, ette todellakaan ole ainoita ja nyt mun tekisi hieman mieli nyyhkyttää kiitollisuudesta kun mekään ei ehkä siis olla. Kiitos <3 (Meidän lapset voi mennä ryhmäterapiaan sitten, tullee halvemmaksi meille vanhemmille.)

    Mulla on ollut jälleen kirppariajatuksia. Joko sä kävit?

    ReplyDelete
  11. Hmm, täytyy miettiä uudestaan sitä otsalamppua. Toisaalta ehkä se myös häikäisee puskassa väijyjät, niin ettei ne näe mitään? ;)

    Ja ainoa pariskunta, jonka tiedän ei-riitelevän lasten nähden, on mun omat vanhemmat. Ja se on oikeesti ihan perseestä, saa ihan väärän ihmissuhdemallin. Että kannustan kyllä ilmaisemaan asiat niin rakentavasti kuin pystyy ja sopimaan jälkeenpäin.

    ReplyDelete
  12. Tai sit vaan juokset niin nopeasti niiden ohi, ettei ne saa sua kiinni. Pimeässä se voi olla yllättävänkin helppoa - alat vaan kuvitella mörköjä ja jo löytyy vauhti.

    Riitelyssä on sellainen ongelma, että sitä aika harva kai tekee rakentavasti. Olisiko se edes riitelyä, jos se olisi rakentavaa ja asiallista keskustelua :D

    ReplyDelete

Note: Only a member of this blog may post a comment.