Kuten tuli ehkä aiemminkin mainittua, en juuri tykännyt synnyttämisestä.
Mutta yhdestä jutusta tykkäsin tosi paljon. Naistenklinikka, sydän tähän. Jos jossain on synnytettävä, teen sen Naistenklinikalla jatkossakin*. Oikeassa oli Mari, joka keväällä valintaani kommentoi sanomalla, että Naistenklinikka on hyvä paikka insinöörin synnyttää - itse menen vielä pidemmälle ja suosittelen muillekin.
Meillä ei synnytyksen osalta kaikki mennyt ihan niin kuin elokuvissa, mutta olo oli silti koko ajan turvallinen - koin ja koen yhä, että koko perhe sai parhaan mahdollisen hoidon. Lopputuloksen valossa näin sitäpaitsi kävi: kaikki ovat hengissä ja synnytystapahtumasta nopeasti toipuneita.
Itse synnytyksen aikana niin kätilöt (kaikki kolme) kuin lääkäri olivat mukavia ja asiantuntevia. En ollut suunnitellut muuta kuin etten välttämättä haluaisi epiduraalia (minusta on vaikea suunnitella asiaa, josta en mitään tiedä), mutta juurikin kivunlievityksen suhteen oli oikeastaan aika helpottavaa seurata ammatti-ihmisten ajatuksia ja suosituksia. Yleisesti ottaen ne olivatkin joko erittäin toimivia tai ainakin veivät huomion hetkeksi muualle (niin, siitä sängyltä tosiaan kannatti nousta ylös. Who knew?) Ja kun kätilö sitten ehdotti, että nyt voisi kuitenkin olla hyvä hetki epiduraalille, olin koko sydämestäni samaa mieltä - ja mahtava idea se olikin.
Lapsivuodeosastolla meni vähintään yhtä hyvin - osaston kätilöistä oli valtavasti apua ja iloa imetyksen ja muun lastenhoidon opettelussa, tukea öisin kun nuori Ahmed Ahne vienosti (RÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ) pyysi lisää ruokaa, ja äidin toipumisessa askarruttaneissa kysymyksissä. Koska hengasin osastolla puolet ajasta ilman vauvaa ja ramppasin alhaalla vastasyntyneiden valvontaosastolla, oli kyllä ihan elintärkeää, että molempien osastojen henkilökunta oli niin äärimmäisen ihanaa.
Vaikka tuskin maltoin odottaa, että pääsen laitoksesta ulos perheeni kanssa, itku meinasi silti tulla kun sanoin heippa. Mutta minä nyt olenkin vähän tällainen.
* Juu, lisää lapsia ei tule ennen kuin mestan remppa on valmis.
Heihoi, kuulinkin että perheenne on kasvamassa, lämpöiset onnittelut koko porukalle!
ReplyDeletekiitos! koko porukka kiittää, eritoten nuori suursyömäri (en nyt viittaa itseeni tässä.)
ReplyDeleteKivaa kuulla, että Naistenklinikalla meni mainiosti. Itselläni on ollut siellä käyntiä tämän vuoden puolella, viimeisimpänä parin viikon takainen leikkausoperaatio. Olin osastolla 30 ja myös siellä oli aivan mainiota henkilökuntaa. Olen jaksanut ylistää Nklinikkaa kaikille vastaantulijoille! Jos sinne tulee vuosien saatossa muuta käyntiä (ihan mille osastolle tahansa), niin menen kyllä luottavaisin mielen :)
ReplyDeleteSama vika! Jäi jotenkin ihan oikeasti aika haikea fiilis, mietin välillä vieläkin, että voisinko vain mennä sinne hengailemaan kun ovat niin kivoja siellä. Mutta ehkäpä hekin haluaisivat tehdä työtään :D
ReplyDeleteAaa, kuulen käyntikerran tuotoksen kutsuvan vaativasti. Huh.
Täältäkin kehuja naistenklinikalle. Tuon meidän jälkikasvun kiskoivat maailmaan kolme kätilöä ja kaksi lekuria, silloin olin kovin iloinen, että olin juurikin siellä synnyttämässä.
ReplyDeletejep. ehdottomasti - meillä oli vain kaksi kätilöä ja lääkäri, mutta tarvitsimme myös lastenklinikan palveluita, missä vaiheessa oli luojan lykky, että se oli siinä vieressä.
ReplyDeletesen lisäksi siellä henkilökunta oli muutenkin koko ajan niin mahtavan kivaa ja rohkaisevaa, että vieläkin tulee vain hyvä mieli kun ajattelenkin asiaa.
Oi, lämpimät onnittelut teille vauvan johdosta! nimim. minä taas tykkäsin synnyttämisestä niin että se olisi toiveammattini ;)
ReplyDeleteMerituuli Sipulasta
kiitos :D oliko tuo synnytysjuttu sarkasmia? olen epäkunnossa tältä osin :D
ReplyDeletetyttö on jotenkin niin suloinen, että mun pitää jo aktiivisesti muistutella itseäni synnyttämisen kamaluudesta, etten syöksy suinpäin hankkimaan seuraavaa :D
Siihen kai se lasten hankkiminen perustuukin. Muistelen erään ystäväsi sanoneen, että kun lasten hankkiminen on ihanaa ja vauvat on ihania, niin se ikävä osa siinä välissä sitten unohtuu :P
ReplyDelete