Harmaa syksy

Kuolasin Jared Floodin ohjetta Green autumn -lapasille aikani, mutten millään saanut sitä ahnaisiin näppeihini. Yritys oli kyllä kova: tilasin jopa Vogue Knitting -lehden sen numeron, jossa ohjeen piti olla - vain tajutakseni, etten vaan osaa. Sain ihan eri numeron.

Lannistuneena annoin periksi, kunnes kesällä tajusin, että jopa Vogue Knitting on siirtynyt nykyaikaan ja myy ohjeitaan sähköisinä kappaleina jippii. (Rowan, odotan samaa teiltä, kiitos. Hop hop.)

Niinpä päätin törsätä tähän Saffron Dyeworksin jumalaisen silkkisekoitelangan, josta olisi varmaan voinut tehdä myös huivin, jos:

1. Minulla olisi ollut jonkinlainen aavistus siitä, millaisen huivin
2. Lankaa keriessä ei olisi käynyt ns. mogadishu, joka johti hikisenä helteisenä ahdistavana päivänä massiiviseen itkupotkuraivariin* ja siihen, että osa langasta päätyi koristamaan roskista kun allekirjoittanut päätti tunnustaa tosiasiat, ts. tästä ei nyt tule mitään.

No, näitähän sitten paukutin enemmän tai vähemmän kiroten keskellä onneksi-ei-enää-niin-helteistä-kesää ja päätin, että muksu syntyy sitten kun nämä ovat valmiit. Ohje ei ollut kovin vaikea, mutta melkoisen työläs. Sitten kävi vähän niinkuin H. C. Andersenin sadussa Villijoutsenet, ja neiti saapui maailmaan, vaikka toisesta lapasesta puuttui peukku. Kieltäydyn kuitenkin näkemästä tässä mitään symbolisia yhteyksiä synnytyksen kanssa. 

Viimeistelin koko homman Naistenklinikalla (siellä, missä on ihmisen hyvä synnyttää) odotellessani, että saan tytön samalle osastolle, ja nyt vaan odottelen käyttökelejä tai sitä, että hukkaan lapaset, kumpi sitten ensinnä tapahtuukaan.

(Ostin muuten Prisman lastenosastolta skottiruudulliset lapaspidikkeet, mutta ne eivät kyllä ehkä sovi näiden lapasten arvolle, vai mitä sanotte?)

* Vetoaisin raskaushormoneihin mutku. Tuntuu huijaukselta. Olen kykenevä itkupotkuraivareihin normihormoneissakin.