Luin tuossa Leena Krohnin Daturaa. Siinä Krohn ensin kirjoittaa (niin hauskasti, että tulee itku) erään lehden kylkeen perustetun postimyynnin uusimmasta tuotteesta: rokkaavasta kalasta, joka liiketunnistimen avulla alkaa hoilata Don't Be Cruelia aina jonkun lähestyessä. Sitten Krohn kirjoittaa kalan tuotantoprosessista, ja eiköhän taas meinaa itku tulla, mutta eri syistä tällä kertaa.
(Erinomainen kirja muuten, suosittelen.)
Maailmassa on tosi paljon asioita, joita ei mitenkään voi ymmärtää, ja sitten on turha roina. Enkä minä sillä, että se olisi maailman pahuuksista pahin, eihän se tietenkään ole, mutta jotain ihan vastustamattoman vistoa siinä on. Ehkä se, että turha roina tavallaan teeskentelee olevansa kivaa ja harmitonta.
Ja sitten kotiin ilmaantuu joku krääsälelu, joka menee rikki alta aikayksikön, eikä voi olla miettimättä itku kurkussa, miten paljon luonnonvaroja ja inhimillistä työtä - luultavasti myös jonkun kiinalaisen konkreettista, inhimillistä kärsimystä - on uhrattu muovinkappaleeseen, jonka elinkaari kesti 16 minuuttia 38 sekuntia ja jonka jäännös ei ikinä häviä maapallolta.
No, useinhan on niin, että toisen hyödyke on toisen turhake, mutta väitän kyllä, että maailmassa tuotetaan ihan hirveästi sellaista, mitä ei koskaan pitäisi tuottaa. Typeriä, rikkimeneviä leluja. Ilotulitteita. Lehtien kylkiäistuotteita. Alumiiniin pakattuja kahvikapseleita. Vesiviljelylaitteita.
Sääntelyn purkamisen sijaan myönnän kaipaavani oikeastaan enemmän sääntelyä. Haluaisin sellaisen lautakunnan, jonka tehtävä olisi vain tutkia täällä valmistettavia ja maahan tuotavia tavaroita ja lätkäistä niille jyrkkä haittavero sen mukaan, miten typeriä ja haitallisia ne ovat ympäristölle.
Lehtitaloille erityisterveisiä, että suunnittelin teille tällaisen lisäosan webitilauslomakkeisiinne, saatte vapaasti käyttää:
Haittaveroilla kerätty raha pitäisi lyhentämättömänä suunnata ympäristönsuojeluun, vaihtoehtoisten energiamuotojen ja uusien materiaalien tutkimushankkeisiin ja lukutaidon kohentamiseen.
(Erinomainen kirja muuten, suosittelen.)
Maailmassa on tosi paljon asioita, joita ei mitenkään voi ymmärtää, ja sitten on turha roina. Enkä minä sillä, että se olisi maailman pahuuksista pahin, eihän se tietenkään ole, mutta jotain ihan vastustamattoman vistoa siinä on. Ehkä se, että turha roina tavallaan teeskentelee olevansa kivaa ja harmitonta.
Ja sitten kotiin ilmaantuu joku krääsälelu, joka menee rikki alta aikayksikön, eikä voi olla miettimättä itku kurkussa, miten paljon luonnonvaroja ja inhimillistä työtä - luultavasti myös jonkun kiinalaisen konkreettista, inhimillistä kärsimystä - on uhrattu muovinkappaleeseen, jonka elinkaari kesti 16 minuuttia 38 sekuntia ja jonka jäännös ei ikinä häviä maapallolta.
No, useinhan on niin, että toisen hyödyke on toisen turhake, mutta väitän kyllä, että maailmassa tuotetaan ihan hirveästi sellaista, mitä ei koskaan pitäisi tuottaa. Typeriä, rikkimeneviä leluja. Ilotulitteita. Lehtien kylkiäistuotteita. Alumiiniin pakattuja kahvikapseleita. Vesiviljelylaitteita.
Sääntelyn purkamisen sijaan myönnän kaipaavani oikeastaan enemmän sääntelyä. Haluaisin sellaisen lautakunnan, jonka tehtävä olisi vain tutkia täällä valmistettavia ja maahan tuotavia tavaroita ja lätkäistä niille jyrkkä haittavero sen mukaan, miten typeriä ja haitallisia ne ovat ympäristölle.
Lehtitaloille erityisterveisiä, että suunnittelin teille tällaisen lisäosan webitilauslomakkeisiinne, saatte vapaasti käyttää:
 |
| Tätä sanotaan "pudotusvalikoksi", rakkaat lehtitalot. "Valikko" viittaa siihen, että siitä voi tehdä valinnan. |
ja sinä hetkenä anarkisti ymmärsi byrokratian tarpeen.. suojella meitä itseltämme. Ihmiset myyvät toisilleen asioita, joita ei tarvita. Alennusten, kylkiäisten tarkoitus on tuoda onnistumisen tunne saalistajalle. Aika köyhää, että saalistusvietti ei ole evaluution saatossa kadonnut meiltä. Markkinointilainsäädäntöä muuttaisin verottamisen sijaan, mutta olen siis samaa mieltä.
ReplyDeleteHeidi
Olen yrittänyt nyt joitakin tunteja tulkita, tarkoititko, että minä olen anarkisti, vai että sinä olet :D (Vailla mitään erityistä arvotusta, tarkoitan, en osaa pitää loukkauksena tai kohteliaisuutena.)
DeleteMutta kyllä, olen samaa mieltä. Meitä pitäisi suojella itseltämme, etenkin koska olemme lajina ehkä vielä lyhytnäköisempiä kuin yksilöinä. Jos se nyt on mahdollista.
Eihän sanakikkailuja voi lukea muuten kuin nauraen. Olen filosofiselta kannalta anarkisti eli minulle vapaus ja mahdollisuus olla oma itseni ovat tärkeitä arvoja. Sana voi olla joillekin negatiivinen, kaottisuutta ja valtion vastustamista. No vastustan minä itseriittoista byrokratiaa nimeämättä erityisiä valtionlaitoksia.
DeleteNo jos voi niin ainakaan ei kannata :D
DeleteMjoo. Jännä kun minullekin nuo ovat tärkeitä arvoja, mutten ole tullut ajatelleeksi, että se voisi olla anarkismia. Byrokratia byrokratian vuoksi on kauhea asia, mutta olen joskus kuullut (tämä on siis ns. varmatieto), että mikä tahansa organisaatio tuottaa seitsemän olemassaolovuoden jälkeen enemmän byrokratiaa kuin oikeaa asiaa. Yritän olla ajattelematta asiaa kovin paljon.
Amen. (Vaikken mitään uskontokuntaa edustakaan. No, you get my point.)
ReplyDeleteSen tein :D
DeleteOih. Niin samaa mieltä kanssasi. Olen muuten maksanut kerran ripsarista enemmän ilman kylkiäisenä tulevaa meikkipussia. Myyjä piti mua varmaan ihan kahjona.
ReplyDeleteMua kyllä ahdistaa ihan vain kirppareilla kiertely. Niin paljon kamaa jota kukaan ei koskaan halua. Sen kun yhdistää kaatopaikkavisiittiin niin jopas aukeaa mittakaava omien silmien eteen. Kaatiksella pitäis muuten kaikkien käydä.
Ja Leena Krohnista kans. Samaa mieltä. Tota en oo lukenut. Pitääkin lainata.
Tästä tuli mieleen, että kannettavien CD-soitinten aikaan olin ostamassa sellaista. Kylkiäisenä tuli kassi, susiruma, tarpeetonta varmaan sanoakaan - ja vaikka olis ollut hienokin, en olisi halunnut isolla Sonyn logolla varustettua kassia.
Delete"En ota tota kassia", ilmoitin. Mukana ollut toveri järkyttyi: "Mutta ilmainen kassi!"
Kysyin, haluaako toverini sen sitten. Taisi vielä ottaa, mutta luulen, ettei ikinä käyttänyt.
Mua ahdistaa kirppareissa sama homma. Kaatopaikalla olen kerran itsekin käynyt, silleen ihan kulkemassa enkä vain viemässä tavaraa vanhempien kanssa. Peloittavaa on.
Aamen. Allekirjoitan. Tehdään kansalaisadressi? :)
ReplyDeleteTehdään vain! Etenkin jos koet olevasi organisoijatyyppiä, mä en todella sellainen ole :D
DeletePitkälti samaa mieltä - jepjepjep!
ReplyDeleteBtw, tiedätkö paljonko yksi googlehaku thuhoaa maapalloa? ;)
No mutta enpä tiedä. Sinä ehkä tiedät?
DeleteEn tiedä sitäkään, tarkoititko rinnastaa googlehaut ja turhan muoviroinan, mutta mun turhan tavaran asteikolla internet on huomattavasti vähemmän turha kuin kertakäyttöiset lelut.
Ei, en tarkoittanut rinnastaa. :) Kevennys lähinnä.
DeleteSitä ei vain tule ajatelleeksi kaikkea. Tässä mielestäni hyvä postaus aiheesta: http://kemikaalicocktail.blogspot.fi/2008/06/googlettamisen-ympristkuormitus.html
"Kuulutko niihin ihmisiin, jotka etsivät haluamansa Googlella, vaikka tietäsivät suorankin www-osoitteen? Työkaverini totesi tänään, että hän hankkiutuu esimerkiksi Kemikaalicocktailiin aina Googlen kautta, kun se on niin kätevää. Itseasiassa Kemikaalicocktailin lukijoista suurin osa löytää tiensä sivuilleni muualta kuin Blogilistan kautta, vaikka Blogilista nimenomaan olisi kätevä!
Vinkkinä: kun merkkaat Blogilistaan lemppariblogisi, vaikkapa Kemikaalicocktailin, ropsahtaa sinulle tieto sähköpostiin aina, kun olen päivittänyt sivuani, eikä tarvitse käydä randomina kurkkimassa... Ja Blogilistan käyttäminen ainakin Googleen verrattuna on siis myös ekoteko!
Se, miksi turhaa googlettamista tulisi vältää, on ihan hullu juttu! Yksi ainoa googletus vie yhtä paljon sähköä kuin tunnin verran palava energiansäästölamppu! Sen sijaan, jos kirjoitat urlin suoraan, esmerkiksi www.yle.fi, säästät huimasti sähköä (siis googlettamiseen verrattuna). Googlettamisessa serverit ympäri maailmaa aktivoituvat ja hakevat tietoa kuluttaen sähköä sen tunnin energiasähkölampun verran. Opin tämän hullun yksityiskohdan elämästä tänään WWFn Helka Julkuselta. Täytyy sanoa, että en ole ikinä tullut ajatelleeksi, että se miten etsin nettisivun käsiini, olisi mitenkään merkityksellistä. Onneksi me toimittajat emme googleta juuri koskaan. Ahdistus. Työni=googlettamista!!"
... ja kappas :D nyt huomasin, että olet tuolla heti ensimmäisenä kommentoijana!
DeleteAhaa. Tämän mukaan se vie saman verran energiaa kuin 17 sekuntia palava hehkulamppu: http://techland.time.com/2011/09/09/6-things-youd-never-guess-about-googles-energy-use/
DeleteNoin lähtökohtaisesti en ole uskonut mitään Shinglerin suusta tulevaa sen jälkeen, kun hän väitti natriumglutamaattia hermomyrkyksi.
:D
DeleteMutta tuo kirja voisi tosiaan olla mielenkiintoinen. Kiitti vinkistä!
Ps. Mielelläni lukisin teidän lastenleluja ja -vaatteita käsittelevänpostauksen! :)
Mä kävin itekin kattomassa, mitä olin kommentoinut :D Oi niitä aikoja. Pidin Kempparista aluksi ihan tosi paljon.
DeleteMutta jos asia huolettaa, kannattaa ehkä laittaa valot pois aina, kun googlaa, noin niinku kompensaatioksi. Itse asiassa, kun istun mieluiten pimeässä toimistossa, se kertoo vain intohimoisesta suhteestani maapalloon :D
Krohnin Datura on romaani, muistelen, että sä et ollut suuri romaanien lukija? Vaikka tosi hyvä se kyllä on.
Meillä on sekä vaatteita että leluja liikaa. Kärsin sellaisesta melko tyypillisestä länsimaisen ihmisen tuskasta tämän asian suhteen (ja itse asiassa iso osa postauksesta kumpuaa juuri siitä omasta syyllisyydestä ja harmista kun löydän ipanan huoneesta kaikkea ihan järkyttävää sälää.)
Liina, mä rakastuin suhun just (platonisesti) tuon Shingler-kommenttisi jälkeen.
DeletePeukku! :)
DeleteMuistat, Liina, oikein. Tosin tuo kuulostaa siltä että voisin lukeakin. Tarvitsen kirjaan jotain sisältöä (jota taas esim. ei minun makuun ole fantasia, scifi, jne kirjallisuudessa.) Ongelma on myös pitkälti siinä etten itse osaa etsiä luettavaa, mutta vinkkeinä tämmöset toimii hyvin. :)
Delete(Tuohon sähköön ja googlee: Ja siis minähän olen kahvilakossa ollut 16 vuotta yksinomaan eettisistä ja ekologisista syistä :D Yeah, right, ehkä se maku on isompi juttu.)
Ahhahaa, Wandis, mäkin rakastuin samasta syystä! Onneksi platonisesti voi olla polyamorinen. Mun yks ystävä sanoi jotenkin näin, että "harva asia yhdistää ihmisiä, kuin saman asian vihaaminen". Täytyy sanoa, että tunnen juuri samoin.
DeleteOoh, mäkin rakastan teitä platonisesti Wandis ja Lupiini ja vedänkö nyt mutkat suoriksi, jos sanon, että pilami :D
DeleteEtna, mutta toisaalta sun tekis ehkä hyvää lukea lähitulevaisuusvisioita, koska poliitikkona on ehkä hyvä nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuviakin? :D
:)
Delete"Mutta jos asia huolettaa, kannattaa ehkä laittaa valot pois aina, kun googlaa, noin niinku kompensaatioksi."
DeleteLiina. <3 Saanko tehdä tästä huoneentaulun?
Meille opetettiin vielä yliopistossa, että "small actions count". Ja sitten sitä uskottiin, että tää on nyt meidän omien tekojen varassa _ihan kaikki_. Vaikka esim. päästökehitykseen eniten vaikuttavat tekijät ovat ehdottomasti rakenteellisia. Kun asiaan on sittemmin vähän huolellisemmin perehtynyt, niin tänä päivänä luotan enempi siihen viisauteen, että ympäristöpolitiikassa parhaat ja vaikuttavimmat ohjauskeinot ovat euro ja poliisi eli markkinat ja sääntely.
Muovikrääsän kohdalla markkinoilla on ihan selvä vika. On jännä, etteivät edes öljyn hinnan heilahtelut, ainakaan näin kuluttajan tasolla, vaikuta muovin hintaan. Ja ehkä vielä "jännempi", ettei krääsässä näy työn hinta lainkaan. Veroilla vois vikaa korjata, jos markkinoille haluttais tämmönen "verovääristymä". Joku ei vissiin halua.
Googlesta vielä. Luulen, että sillä on intressiä vähentää serveriensä energiankulutusta. Ja varmaan omaa ympäristöpolitiikkaakin. Mut ehkä mä en nyt kuitenkaan googlaa sitä. :)
Jos ristipistoilla teet :D
DeleteMua kyllä vaivaa ihan hurjasti ajatus siitä, että kaikki olisi kuluttajan käsissä - vaikka kuluttajan valta on kuitenkin aika pieni, ja TOISAALTA yksittäisen kuluttajan ei mun mielestä pitäisi tai voi olettaa selvittävän asioiden vaikutustan pitkälle tulevaisuuteen. Meillä on poliitikot ja virkamiehet sitä varten, se on NIIDEN DUUNI.
Ja vähänkö tiivistit muovikriisin ongelman ihan ässästi! Mä en kans tajua, miten sen roinan hintaan ei vaikuta tasan mikään. Selvästi se hyödyttää kovasti jotakuta. Maapalloa kuitenkaan ei.
Mä uskon myös vahvasti, että energian kulutuksessa rikkaan yrityksen ehdoton intressi on leikata energiasta kaikki, minkä voi. Mä jopa googlasin. Netti on täynnä Googlen tuottamia selvityksiä ja raportteja aiheesta.
En ehkä voi tehdä ristipistotyötä. Ku en kerkii. Ku on katos tässä tämä neulominen kesken. Nii-in, neulominen!!
DeleteMut siihen yksilönvastuuseen piti vielä palata. Jäin lopulta vähän katumaan sanomisiani. Kun en mä kyllä sitäkään mieltä ole, ettei yksilöllä olis näissä pallonpelastushommissa mitään roolia. Eihän meillä vois olla päättäjiä tekemässä kestäviä ratkaisuja, jos sellaisia ei osattais arvostaa tai vaatia. Ja totta kai kuluttajan arvoilla ja mieltymyksillä on roolia kysynnän muodostumisessa markkinoilla, mikä taas ohjaa tarjontaa. On myönnettävä, että yksilöiden ympäristötietoisuus on lopulta avain moniin muutoksiin (ainakin demokraattisissa yhteiskunnissa).
Näin sosiologiaan vahvasti kallellaan olevana ajattelen kuitenkin, että ympäristötietoisuudella on vahva sosiaalinen ulottuvuutensa. Suurten muutosten aikaansaamiseksi tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua, joukkovoimaa, merkityksiä, inhimillistä kaikupohjaa. Päästötaseista saadaan ulos niin monta desimaalia kuin halutaan, mutta silti mallien takana on aina oletuksia eli valintoja, myös arvovalintoja. Ja kun laitetaan vastakkain esimerkiksi tiedonhankinnan ja ruoantuotannon merkitykset, yhtälö ei ole vain matemaattinen, ja pöydän ääreen on syytä kutsua myös filosofeja, ehkä yks sosiaalitieteilijäkin.
Tätä pohdittuani luulen, että tämänkin keskustelun mahdollistaja on korkea ympäristötietoisuuden taso. Täällä on selvästi kaikilla runsaasti tietoa esim. energiankulutuksen vaikutuksesta päästöihin, ja keskustelijoilla on valmiuksia myös punnita erilaisten vaihtoehtojen todellista vaikuttavuutta ympäristön kannalta. (Tai kyseenalaistaa se, onko natriumglutamaatti hermomyrkky. Sillä olishan se näin ollessaan myös jätevesikeissi.) Uskon siis, että ollaan varmasti kaikki valmiita, halukkaita ja myös kyvykkäitä kantamaan vastuuta, mutta sellaisilla teoilla, joilla on merkitystä. Ja tämä merkitys on yhdistelmä arvioituja vaikutuksia ja arvovalintoja, jotka muodostuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Pahoittelut tällaisesta jälkiviisastelusta keskustelun jo koko lailla hiivuttua. Mutta kiitos tämän keskustelun, muistin taas, ettei pitäis unohtaa harmaan sävyjä. Ei myöskään lankakaupassa. :)
Neulomiselle iso peukku.
DeleteJälkiviisastelu ja hyvä keskustelu on ehdottoman sallittu. Tykkään sellaisesta. Ja oikeassahan olet, sillä yksilöistä yhteisöt koostuvat. Haluaisin silti ajatella, että tämänkaltaisessa yhteiskunnassa olisi olennaista, että sitä yhteisöä käytettäisiin katsomaan pidemmälle - ettei mentäisi sen yksilön lyhytnäköisimmän kannan mukaan.
Ehkä se yksilön harteille asian sälyttäminen on musta kirous siksi, että monet yritykset vetoavat siihen silloin, kun haluavat itse luistaa vastuusta. Eräskin mieleenjäänyt nappikahvikoneen kaupparatsu sanoi, että lopultahan se on meistä vain kiinni (=firmasta, jossa tuolloin olin) miten haluamme jätteen kierrättää. EI OLE, KYLLÄ SE OLI NESTLEN RATKAISTAVA ASIA.
No, kohti parempaa huomista, toivon - näin ikuisena optimistina.
^^ Niin totta tuokin, että jos yhteiskunta on täynnä ihmisiä, joita ei kiinnosta tai joilla ei ole kykyä nähdä pidemmälle päätöksissä, niin eipä voi hirveästi olettaa, että sinne päättäviin elämiinkään sitten niitä pidemmälle katsovia päätyisi. :( Eli kaikkien tehtävä on sivistää, puhua, kirjoittaa, herätellä, saada päättäjiksi niitä, jotka näkevät, puhuvat, koittavat tehdä asioille jotain, pitävät tärkeänä sitä, että näistä puhutaan, ihmisten kulutus- ja äänestyspäätökset järkevöityvät jnejne..
DeleteSumma summarum: Meillä on väliä.
Mä luulen myös, että näissä asioissa kriittinen massa saavutetaan hitaasti ja ehkä vähän huomaamattakin. Toivottavasti se hetki on jotakuinkin käsillä.
DeleteMa oon (aika usein) miettinyt, etta Kiinassa on siis roppakaupalla tehtaita, joissa tehdaan pelkkaa kraasaa. Se on musta jotenkin tosi ahdistava ajatus. Ja oon joskus miettinyt, etta mita ne ihmiset siella miettii kun ne tekee niita kamalia mauttomia koriste-esineita tai muuta roinaa, milla kukaan ei tee mitaan, ihmetteleeko ne edes etta kuka tata p*skaa ostaa?. Olet niin oikeassa tuossa, etta tuommoiselle tavaralle pitaisi saada haittavero.
ReplyDeleteToinen vahan tata lahelta liippaava asia on taalla erittain yleiset "ota 1, saat toisen ilmaiseksi" tai "osta 3 kahden hinnalla" tarjoukset. Yrita siina sitten kassalla selittaa, etta en ma ihan oikeasti tarvitse kuin taman yhden nyt, kun toinen pilaantuu ennen kuin ehdin sen kayttaa, joten en varsinaisesti saasta mitaan, jos ostan kalliimmalla 3 kuin jos ostaisin vaih yhden jonka tarvitsen...huokaus.
Niin, juuri tuo! Että jonkun ihmisen työ on tehdä sellaista paskaa, ihan kamalaa, ja sitten sitä on pakko tehdä, että saa riisiä perheelle, ja entäs jos siinä alkaa vielä vahingossa arvostaa sitä paskaa, luulee, että se paska jonka hinta on halpa mutta silti tuntiliksaasi korkeampi on jotenkin tavoiteltavaa? Voi ihmiskunta.
DeleteMä myös usein selitän kassalla, että no kiva juttu, että saisin nyt kolme lastenvaatetta kahden hinnalla, mutta kun tarvitsen lapselleni yhden paidan, niin siinä kolmessa on kuitenkin kaksi liikaa. Vaikeaahan se on.
Mutta kuule! Lehtitalot ovat kuulleet ehkä jo tämän tuskan? Tilasin joskus marraskuussa Kodin Kuvalehden, jonka kylkiäiseksi tarjottiin jotain mahtavaa (eli turhaa krääsää) ja sanoin, että jos voit järjestää etten saa niitä niin olisin iloinen. Sitten olikin tullut mahdollisuus että kylkiäisten tilalle sain kuukauden jatkoaikaa lehteen. Olinpa iloinen tästä. Tänään juuri soittivat jatkoa tuohon edelliseen tilaukseen ja nyt ei edes puhunut kylkiäisistä vaan suoraan sanoi että saan kuukauden lisää tilausta. Kylläpä ilahduin!
ReplyDeleteOoh mitä nerokkuutta! Mä niin ottaisin tuollaisen tarjouksen! Paitsi, etten ota, koska tein päätöksen olla tilaamatta puhelimitse mitään, tai lehtiä ylipäänsä, mutta jos tilaisin. Itse asiassa, oiskohan Modakin jo päässyt tähän kelkkaan? WEBISSÄ?
DeletePuhut jälleen järjen sanoja!
ReplyDeleteNIIN samaa mieltä. Olen joskus saanut lehtimyyjän pasmat täysin sekaisin, kun olen yrittänyt selittää, että kyllä, voisin tilata tämän lehden mutta vain siinä tapauksessa, että voin tehdä sen ilman kylkiäiskrääsää.
ReplyDeleteNiin ja hyvin samaa mieltä myös Shingleristä. Minun kamelini selän katkaisi täysin lähdekritiikitön postaus veriryhmädieeteistä (!) joku vuosi takaperin. Ja vielä pitää itseään jonkin sortin tutkivana journalistina... Aikoinaan yksi lempiblogeistani, nykyään lähinnä ärsyynnyn.
Mullakin oli sama, että pidin ihan hirveästi Kempparista aluksi - ja sitten jotenkin siitä touhusta tuntui lähtevän kaikki järki. Se kai siihen ärtymiseen vaikuttaakin, että ensin tykkäsi ja ehkä odottikin paljon, ja sitten pettyi.
DeleteMusta välillä tuntuu, että tää kylkiäisten teho on katsottu niin varmaksi, ettei joitakin vuosia sitten ollut käytännössä mitään mahdollisuutta kieltäytyä kylkiäisistä. Että se lehtimyyjäkään ei ehkä voinut laittaa mihinkään tiedoksi, että ei rojua tänne. Järjetöntä. Onneksi nykyään on ilmeisesti paremmin.
En ole tuota Shingleriä tainnut lukeakaan kuin tyon yhden postauksen verran, johon joskus vuosia sitten tosiaan törmäsin. Näiden kommenteiden perusteella melkein tekisi mieli lukea ja selata lisääkin. Ei nimittäin tosiaan kuulosta kovin fiksulta..? veriryhmädieetti?
ReplyDeleteSelaa, lue ja tee omat johtopäätöksesi! Selkeästi sellainen toiset tykkää toiset ei -tapaus, jolla on hyviäkin juttuja, mutta valitettavasti myös niin paljon sellaista, jota en itse allekirjoita, etten itse enää lue edes luonteenkasvatusmielessä. (Eikä se luonne siitä edes mihinkään kasvanut.)
DeleteKoko ajan odotan, millon krääsävastaisuus muuttuisi vielä isommaksi jutuksi. En jaksais aina käydä filosofisia keskusteluja virkailijoiden kanssa siitä, miksi nyt juuri en halua tätä pankin läpinäkyvää possuavaimenperää.
ReplyDeleteMuakin vaivaa Kemppari-Noora. Joskus koukutuin, kun se tuntui paljastavan salaliittoja ynnä muita pahoja asioita maailmasta. Tiedän herkkyyteni propagandalle ja oon nyt yrittänyt suojella itseäni siltä, koska tollanen on pahinta, mihin kirjoittaja itsekin uskoo. Ehkä voisin saada saman infon luotettavammin ja helpommin jostain, mistä ei tarvitse suodattaa ensin pois meikkejä ja mainoksia.
Mua vaivaa ehkä tuo salaliittoasia, kun mä noin enimmäkseen en usko niihin. En siis usko, että esim. kemianteollisuus on pahantahtoista (jollaisena se usein tuntui Kempparissa esiintyvän, vaikka tämä nyt on mutua, voi olla, ettei Shingler yrittänyt mitään sellaista sanoa. Mä uskon siihen, että ihmiset ja korporaatiot on useammin ja todennäköisemmin välinpitämättömiä. Huonoja juttuja tehdään piittaamattomuudesta ja hyviä oikeastaan siitä samasta piittaamattomuudesta - jos siitä ei ole erityistä vaivaakaan.
DeleteMä en oikeastaan ees muista, milloin mulle olisi yritetty tyrkyttää mitään ilmaisroinaa, ja vähänkö olen siitä iloinen. Oi että.
(Siis vaikkapa pankissa.)
DeletePitäisköhän meidän vaihtaa pankkia. Kun käy tyhjentämässä lippaat saavat lapset muoviset avaimenperät ja puuvärit joilla ei pysty värittämään. Kun asioidaan laina-asioissa lähdetään sieltä kotiin pehmolelut kainalossa. Laskuttaisivat ennemmin vähemmän verkkopankin käytöstä tai jotain kuin syytäisivät roinaa lapsiperheille. Ja tästä tulikin mieleeni, että pehmolelut, mikä on niiden funktio?! Leikkiikö jonkun lapsi pehmoleluilla? Tarvitaanko niitä enemmän kuin yksi per lapsi? Niitä vaan tulee joka paikasta, ainakin meille. Kylkiäislahjaksi, ihan oikeaksi lahjaksi ja ties mistä. Meillä niillä ei todellakaan leikitä. Koskaan. Ikinä. Milloinkaan. Unikaveri otetaan ilmeisesti vanhempien vuosikausien tuputtamisen seurauksena kainaloon, mutta se siitä. Pehmolelujen tuotannon voisi ainakin vähentää murto-osaan nykyisestä. Pesuohjeiden mukaan niitä ei sais ees pestä. Mikä se sellainen lelu on lapselle? Noh, hyvin ne silti näyttää 60 astetta kestävän, mut silti.
DeleteLuultavasti sille pankille tulee halvemmaksi syytää teille kauheaa roinaa kuin laskuttaa vähemmän. Mikä on kauhea ja surullinen asia.
DeleteMeillä itse asiassa välillä leikitään pehmoleluilla. Tämä on ollut minustakin hyvin, hyvin yllättävää. Sääntö näyttää olevan, että mitä kamalampi pehmo minusta on, sitä rakkaampi se on. Niinpä lapseni rakkain pehmo onkin hirvittävä vaaleanpunainen Angry Bird. Sen sijaan tyylikäs ranskalainen nalle ei niin kiinnosta.
Pehmojen kohdalla olen ajatellut, että ken ei konepesua kestä kohtaa luonnonvalinnan.
Hitto, meillä sekä miehen vanhemmat, että mun äiti harrastaa näitä viiden minuutin lahjoja. Mun äiti on joskus tuonut lapselle sellaisen pikkuauton, johon pannaan ilmapallo katolle, se ilmapallo puhalletaan täyteen, päästetään irti ja auto menee lattialla noin metrin eteen päin. Hökötys taisi kestää pari päivää ehjänä, ja siitäkin toisen päivän se ilmapallo oli kadoksissa. Miehen vanhemmat taas ovat kunnostautuneet motskarijutuissa. Siis sellaisissa, jotka on oikeastaan on tarkoitettu vitriiniin (kenen? Lapsen? Aikuisen?) eikä leikkiin. Noin viisi minuuttia ja muoviromu on kahtena kappaleena.
ReplyDeletePahinta on, että lapsi tulee mun sukuun, eikä mitään saisi heittää pois. Siis mitään, ei edes niitä rikkimenneiden muovipaskalelujen jäänteitä, muovinpalasia, joiden alkuperää kukaan ei enää muista. Jos yritän salaa siivota kotia niistä, se kysyy: "äiti missä on se mun rakkain sininen muovinpala?"
Aaaargh! Minne voi valittaa? Miten sanoa ystävällisesti aikuisille ihmisille, että keksikää rakentavampia tapoja toteuttaa isovanhemmuuttanne?
Venni
No meillä vähän sama. Tytär ja serkkunsa ovat saaneet sellaisia vedettäviä leluja, kerrankin uimarit, jotka saattoi laittaa vatiin polskimaan. Toisesta meni vartissa se vetomekanismi rikki, toiselta irtosi heti jalka. Voi huokaus.
DeleteMä heitän nykyään asioita aika surutta roskiin. Ipana muistaa rakkaimmat roskansa jos näkee ne, mutta jos ne onnistuu hivuttamaan salaa ulos asunnosta, perään ei kysellä. Noin enimmäkseen. En vain haluaisi täyttää niillä kaatopaikkoja, jolloin helpointa toki olisi, että niitä ei olisi a) ostettu ja b) valmistettu.
Tämä oli niin hieno kirjoitus, että teki mieli linkata Facebookiin.
ReplyDeleteOlen huomannut, että mua alkaa nykyään aina ahdistaa kaupassa, ellei kyseessä ole pelkkä ruokakauppa, jossa vieraileminen on välttämätöntä. Oltiin viikonloppuna Kantsun Prismassa ja siellä oli kokonainen osasto täynnä alelaari-vaatteita, eurosta femmaan. Akryylihuiveja, akryylipipoja, huonosti istuvia paljettiboleroja, muovisia pörrösukkia, retkottavia tunikoita. Paskaa, paskaa, paskaa. Kierrätyskelvotonta himphamppua, joka päätyy kaatopaikalle.
Olen nykyään aktiivi näissä pääkaupunkiseudun vaatteidenvaihtotapahtumissa. Jotenkin raastavaa on havaita, että niissäkin kysyntä on pikaisen arvion mukaan noin 30% tarjonnan määrästä. Viimeksikin suurin osa tuoduista vaatteista, leluista ja liinavaatteista päätyivät jätesäkkeihin meidän auton takakonttiin (ja matkustivat siellä neljä päivää) ja sitä mukaa kierrätyskeskukseen. Ja sekin on loppusijoituspaikka parhaasta päästä. Mutta en tiedä, mitä sielläkään tehdään risoille leluille tai virahtaneille, kakkatahraisille vaatteille.
Ja noi alumiinikapselit: mä oon vähän jyrkkä, mutta mulla oikeasti menee maku ihmisistä, joilla on niitä. Se on vähän sama kuin menisi kotiin, jossa ei ole kirjahyllyä. Tulee sellainen "tämä oli tässä" -olo. Myönnän kyllä, että olen tosiaan liian jyrkkä. Koko helvetin kapselikone vaan kiteyttää sen, mikä tässä maailmassa on vialla.
Oih! Kiitos!
DeleteTiedän muuten tasan, mistä puhut. Alelaarivaatteet on tosiaan toinen paikka, jossa usein tekee mieli itkeä. Kukaan ei halua ostaa niitä edes uutena, saati sitten kierrätettynä. Just akryylivaatteet - KUKA NIITÄ HALUAA? Ne pitäis kieltää lailla. Kaupasta saa jätesäkkejä, joihin sonnustautua, jos tykkää pukeutua muoviin.
Olen ollut huomaavinani saman kirppisasioissa. Meillä on aktiivinen FB-kaupunginosakirppis, ja kyllä siellä jotenkin näkyy se, että tietyntyyppinen laadukas käyttövaate - etenkin hyväkuntoiset ulkoilureleet - kiertää, mutta paljon on sellaistakin, mitä kukaan ei halua. Kirppari jotenkin glorifioi liiallisen kulutuksen, kun voihan sen sit myydä - mutta kun kaikki haluavat eroon omasta ryönästään, eikä kukaan oikeastaan halua ostaa. Ihan kuin putkitukos joka vaan olisi siirtynyt kerrosta alemmas.
Mä tunnen ihmisiä, joilla on kapselimasiinat, ja pidän heistä kovasti, joten en voi tuomita koko sakkia, ja, no, ostinhan itsekin Zen Grown :D Ymmärrän sua silti. Itse laitteesta olen täsmälleen samaa mieltä: se kiteyttää kaiken, mikä on pielessä. Sen suunnittelijan pitäisi saada ympäri korvia.
Mä oon pohtinut sitä lastenvaatteiden antamisfilosofiaakin: osa saa viiden perheen vanhat kamat ja osa ei keltään mitään. Mitä kierrätystä Se on, että jollain on viisi samankokoista toppahaalaria ja silti se ostaa vielä uuden siihen lisäksi. Jotta tavaran kierrättäminen oikeasti olisi jonkun arvoista pitäisi sen kierrätetyn kaman poistaa tarve ostaa uusi. Ja näin ei useinkaan lasten kamojen suhteen ole. Kierrttämisellä ostetaan vaan hyvä ekologinen omatunto. Että menipä käyttöön. Haluaisin antaa meiltä jääneet hyväkuntoiset lastenvaatteet jollekin oikeasti tarvitsevalle enkä sukulaisille jotka ei niitä tarvitse.
DeleteOLEN IHAN SAMAA MIELTÄ. Mäkin haluaisin, että menevät oikeasti käyttöön, tarpeeseen - eivätkä että menevät reunustamaan ennestään jo aivan täysiä lastenvaatelaatikoita.
DeleteMutta kun asiaa ajattelee, hyvin pian tulee sellainen olo, että kukaan ei tarvitse niitä - poislukien pakolaiset Syyriassa, mutta heillepä vaatteita ei saa toimitettua.
Tästä mä oon vähän eri mieltä. Esim. me oltiin kaveriporukasta ja sisaruksista ekat jotka hankki lapsia. Ostimme käytännössä kaiken itse. Voi miten onnellinen olin kun sain jossain kohtaa jotain vaatteita tutuilta lainaan. Ei paljon *ei niin kiva kuosi* siinä kohtaa haitannut. Kun kyllä se vähän kirpaisee hommata kaikki se kama ja tarvike ja vaate itse. No joo, tulihan sitä vauvalahjaa tietty, mut silti. Aika harvoin vieläkään tulee mistään mitään käytettyä. Lelua tai muuta. Tosin, vaatteiden lahjoittamisongelma on osin poistunut kun ei isommalla lapsella niistä oikein enää jää edes kuopukselle pidettäväksi. Pois lukien juhlavaatteet tietty.
DeleteMut suurin ongelma on se, kun a) shoppailu ja tavaran ostaminen on ihan sosiaalisesti hyväksyttävä ajanviete (mitä teit viikon loppuna -shoppailin) ja b) ostetaan ihan vaan ostamisen ilosta. Kun nyt kerran shoppaillaan. Ihmisillehän myydään shoppailumatkojakin. Ööh, maksan tonnin että menen ostamaan lisää tavaraa vieraassa kaupungissa. Tää on jokseenkin outo kuvio, kun sitä rupeaa oikein miettimään. Enkä tarkoita tällä sitä ettenkö itsekin ostaisi turhia asioita (turha myös lienee eri tavalla määriteltävissä eri ihmisille) ja ettenkö tykkäisi välillä pyöriä kaupoissa. Mutta ilmiönä "shoppailu" on kyllä aika vinkeä. Harrastettiinko sitä esim. 90-luvulla? En oo ihan varma.
Me ostettiin myös suurin osa jutuista itse, joten esim. vauvan ensimmäisten kuukausien vaatekerran hain kirpparilta parillakympillä. En siis tarkoita, etteikö kierto tai lainaaminen olisi hyvä asia; oikeastaan vain tuntuu, että paras kierto tuntuu ainakin nettikirppiksillä liittyvän merkkiin. Että se, että on ehjä ja puhdas ja ihan sieväkin ei oikeastaan tarkoita mitään, kun merkki on H&M. Mikä ehkä osin tuntuu kielivän siitä, että on varaa valita.
DeleteJa joo, se on kauhea asia. Olen vieläkin jotenkin rikki siitä, että esim. sporttipalvelu HeiaHeiassa yksi aktiviteettimuoto on - KYLLÄ! - shoppailu. Voi nyt saatana.
Messuja koskee sama ongelma kuin shoppailumatkoja, harvoin viitsin niillekään mennä.
En missään olosuhteissa ole itse kovin fiksu ostoskelija, mutta jotenkaan en sentään kehtaa leukia rahan kulutuksellani. Kun musta se on lähinnä noloa.
(Saatoin ilmaista itseäni tosi huonosti tuossa aiemmin, anteeksi. Tai sitten olla vain tosi outoa mieltä. En oikein osaa enää sanoa.)
Delete