Nythän on niin, että eduskuntavaalien tulos oli meille punavihreän kuplan asukkaille keskimäärin suuri järkytys. Niin itsellenikin.
Itse vaalikampanjoinnin - ja ehkä tämän edeltäneen nelivuotiskauden - aikana menetin kuitenkin jotakuinkin uskoni edustukselliseen demokratiaan. En suinkaan vain siksi, että Perussuomalaiset, vaan enimmäkseen siksi, että paikkaansa puolustavat edustajanlurjukset ovat ilmeisesti täysin kyvyttömiä tekemään mitään vaikeita, kipeitä tai edes vähän kirpaisevia päätöksiä (mistä syystä ilmastonmuutokseenkin on ilmeisesti kätevintä suhtautua tunkemalla pää pensaaseen ja toivomalla, ettei pensas myrskytuulessa repeydy juuriltaan, eipä); mutta toki osaltaan myös siksi, etten noin lähtökohtaisesti usko jonkin asian vastustamiseen perustuvien poliittisten tavoitteiden kelpaavaan yhteiskunnan rakennustöihin. Mistä syystä on surullista nähdä sellaisten rehottavan voikukkien lailla, mutta ei yhtä kauniina.
Oikeasti hyvin tästä kirjoitti Frank Martela.
Olenkin tässä iltapuhteinani (jo joidenkin vuosien ajan) rakennellut kilpailevaa yhteiskuntajärjestelmää, jossa kansanedustajuus olisi tavoitellun palkkion sijaan kiusallinen velvoite - vähän kuin brittiläinen valamiehistönakki**. Systeemissäni on tosin edelleen enemmän reikiä kuin turkiskuoriaisen kaluamassa pitsihuivissa, joten jätän sen esittelyn tuonnemmaksi, ja toivon, ettei kukaan koskaan palaa tähän aiheeseen blogin elinkaaren aikana.
NO MUTTA ASIAAN. Vaalituloksessa minulla oli kaksi ilonaihettakin:
Eiköhän siinä sitä riemua sitten ollutkin. Nyt ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kuten Pietarinkadun Oilers aikanaan osuvasti kiteytti elämän vaali- ja lätkämurheet.
Päätän vaalikatsaukseni täältä tähän.
* Ystäväni Anna pyysi viiltävää vaalianalyysia. Sanoin, että ei tästä materiaalista ehkä viiltäväksi asti riitä. Anna oli valmis tulemaan vastaan ja tilasi pistävän. Lopputulos ... no ...
** Tiedänkin tästä kaiken, sillä ystäväni oli kerran osa brittiläistä jurya ja kertoi kokemuksestaa ohimennen curryn äärellä noin kolme minuuttia kestävässä, lasten alinomaa keskeyttämässä anekdootissa.
Itse vaalikampanjoinnin - ja ehkä tämän edeltäneen nelivuotiskauden - aikana menetin kuitenkin jotakuinkin uskoni edustukselliseen demokratiaan. En suinkaan vain siksi, että Perussuomalaiset, vaan enimmäkseen siksi, että paikkaansa puolustavat edustajanlurjukset ovat ilmeisesti täysin kyvyttömiä tekemään mitään vaikeita, kipeitä tai edes vähän kirpaisevia päätöksiä (mistä syystä ilmastonmuutokseenkin on ilmeisesti kätevintä suhtautua tunkemalla pää pensaaseen ja toivomalla, ettei pensas myrskytuulessa repeydy juuriltaan, eipä); mutta toki osaltaan myös siksi, etten noin lähtökohtaisesti usko jonkin asian vastustamiseen perustuvien poliittisten tavoitteiden kelpaavaan yhteiskunnan rakennustöihin. Mistä syystä on surullista nähdä sellaisten rehottavan voikukkien lailla, mutta ei yhtä kauniina.
Oikeasti hyvin tästä kirjoitti Frank Martela.
Olenkin tässä iltapuhteinani (jo joidenkin vuosien ajan) rakennellut kilpailevaa yhteiskuntajärjestelmää, jossa kansanedustajuus olisi tavoitellun palkkion sijaan kiusallinen velvoite - vähän kuin brittiläinen valamiehistönakki**. Systeemissäni on tosin edelleen enemmän reikiä kuin turkiskuoriaisen kaluamassa pitsihuivissa, joten jätän sen esittelyn tuonnemmaksi, ja toivon, ettei kukaan koskaan palaa tähän aiheeseen blogin elinkaaren aikana.
NO MUTTA ASIAAN. Vaalituloksessa minulla oli kaksi ilonaihettakin:
- Vihreät saivat lisäpaikkoja, jipii me punaviherkuplalaiset
- Vaikka sydäntäni särkee vasemmiston hiipuminen, olen silti oikeastaan iloinen siitä, ettei nuoren naisjohtajan vaihto vanhan liiton äijäjohtajaan ollutkaan onnea avaimet käteen -periaatteella SDP:lle.
Eiköhän siinä sitä riemua sitten ollutkin. Nyt ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kuten Pietarinkadun Oilers aikanaan osuvasti kiteytti elämän vaali- ja lätkämurheet.
Päätän vaalikatsaukseni täältä tähän.
* Ystäväni Anna pyysi viiltävää vaalianalyysia. Sanoin, että ei tästä materiaalista ehkä viiltäväksi asti riitä. Anna oli valmis tulemaan vastaan ja tilasi pistävän. Lopputulos ... no ...
** Tiedänkin tästä kaiken, sillä ystäväni oli kerran osa brittiläistä jurya ja kertoi kokemuksestaa ohimennen curryn äärellä noin kolme minuuttia kestävässä, lasten alinomaa keskeyttämässä anekdootissa.
Huoh. Joka vaaleissa viimeisen 10 vuoden ajan sama kaava: olen varma, että NYT on Suomen kansa tullut järkiinsä, ajatkin on juuri sellaiset että mitä tässä muuta edes VOISI äänestää kuin sitä punavihreää laitaa, ja sit kuitenkin...
ReplyDeleteMulla on kysymyshaaste sulle blogissani! :) http://puheliasmoppi.blogspot.fi/2015/04/11-kysymysta-11-vastausta-11-kysymysta.html
Meidän ikäero näkyy ehkä siinä, että mä oon jo lakannut toivomasta :D
DeleteKysymyshaaste jee! Teen sen tuotapikaa, tulin siitä niin hyvälle tuulelle!
Mulla on aika kahtiajakautuneet fiilikset tuloksesta, toisaalta oon että voi perse, toisaalta että jee, mun ehdokas siellä napottaa. Milläköhän vanhat jäärät sais potkittua helvettiin päätöksenteosta, ja uutta verta tilalle? Toki sinne meni muutama fiksu vihervassari, mut jotenkin tuntuu, että noinkohan riittää. Muutenkin oli niin epätoivoista löytää joku jota äänestää, että alkaa usko loppua länsimaiseen yhteiskuntaan. Veikkaan että mikä tahansa turkiskuoriaisen kaluama pitsihuivi alkais olla parempi vaihtoehto. :D tosin, tuskin ihmisiä voi pakottaa (meidän) hyvisten puolelle. Tulee vaan mieleen se simpsonien jakso, missä Flanders hallitsi maailmaa ja kaikki muutettiin Flanders-muottiin.
ReplyDeleteNo mutta piru vie! Sun ehdokas meni läpi! Mä en muista koska mulle olis viimeksi käynyt noin.
DeleteEn mäkään oikein jaksa uskoa, että ne muutamat fiksut vihervassarit kesää tekee - lähinnä toivon, että niiden muiden pitää perehtyä asioihin, joista päättävät, ja he löytävät itsestään mustavalkoisen sijasta myös harmaan sävyjä.
Kiitos uskostasi yhteiskuntamalliini :D Ehkä jotenkin kuvaavaa on, että jos Flanders ei eittämättä olisi äärikonservatiivi, tuo esittämäsikin malli kuulostaisi paremmalta kuin nykyinen :D
Nyt alkaa olla kyllä aikamoinen kaupunkilaishiiri vs. maalaishiiri -meininki kotimaan politiikassa. Vaikka itse kuulunkin selvästi vihreään eiks-nyt-vaan-kaikki-voitais-elää-sovussa-ja-suojella-myös-vähän-luontoa -vasemmistoon, maaseudulla tekemieni yhteistyöprojektien ja susirajalta olevien sukulaisten perusteella osasin odottaa vaalien lopputulokselta jotain tällaista. Populismi jyrää ruuhka-Suomen ulkopuolella, kun monen puolueen johto unohtaa puhutella niitä, joiden poliittiset ongelmat eivät olekaan luokkaa pikaratikka vai pisararata.
ReplyDeleteVaan onneksi (ja epäonneksi) on tuo eduskuntakausi niin lyhyt, ettei siinä ihan hirveän montaa muutosta perustuslakiin ehdi saada mikään puolue aikaan. Jätän uutiset lukematta ja toivon parasta.
Valamiesjärjestelmä on muuten jännä. Itse kun menin kerran miehelle selostamaan, kuinka se olisikin jännää, sain pitkän vuodatuksen siitä, kuinka voi vuosiksi jäädä nalkkiin istumaan oikeudessa lähes ilmaiseksi, kun jonkun taliaivon oikeusjuttu venyy ja venyy. Sitten kertoi omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan anekdootin, mitä kannattaa asianajajien haastattelussa sanoa, jotta onnistuneesti tulee pois potkituksi ennen oikeudenkäynnin alkamista.
On kyllä tosi sääli, että homma näin jakautuu. Ei sen varmaan niin tarvitsisi mennä; mutta oikeassa olet. Hyvin erilaistahan se on siellä maaseudulla, aina kun sinne nokkani työnnän. Kehitys siellä on niin ankeaa, että tavallaan ymmärränkin. Mutta vain tavallaan.
DeleteOllaan yhdessä sitten lukematta niitä uutisia!
Joo, mä uskon, että valamiesjärjestelmä on juuri jotain noin kamalaa - sen takia todella otinkin sen järjestelmäni pohjaksi :D Ajattelin, että jos on tosi eturyhmien asiaa ajava pakkoedustaja, se joutuu toiselle kaudelle mutta pienemmällä liksalla ja siltä otetaan netti pois :D
Ajattelin jo jossain vaiheessa, että ilmaisen koulutuksen vastineeksi olisi ihan kohtuullista vaatia kansalaisia ottamaan asioista oikeasti selvää ennen äänestämistä. Sillä väitän, että suurin osa suomalaisista ei vain ymmärrä, millaista tulevaisuutta Suomelle äänestävät. Ja se on ajatuksena mulle henkilökohtaisesti vaikeinta kestää.
ReplyDeleteJäinkin puolivakavissani miettimään puolueettoman äänestämisen tukipalvelun pystyttämistä Tallinnanaukiolle seuraavissa vaaleissa. Palvelussa haarukoitaisiin sopivaa puoluetta ja ehdokasta sen perusteella, mitä asioita äänestäjä pitää tärkeänä. Ja toisin kuin vaalikoneessa, tässä palvelussa kerrottaisiin myös erilaisten näkemysten ja linjausten vaikutuksista ja toteuttamiskelpoisuudesta, mikä samalla paljastaisi törkeimmät populistit.
Ja ehdottomasti ensimmäinen palvelussa esitettävä kysymys olisi: haluatko äänestää ensisijaisesti oman etusi vai Suomen edun puolesta? Ja toinen: toivotko äänestysratkaisusi johtavan lähiajan vai pitkän aikavälin hyötyyn? Kysymykset, joita vaalikone ei kysy, mutta joiden perusteella niin moni poliittinen ratkaisu tehdään.
Ja sitten kun Tallinanaukio olisi hoidettu, pitäisi päästä puhuttelemaan myös kansan syviä rivejä maakunnissa, jossa, näin väitän, ei myöskään laajasti ymmärretä, miten suurta haittaa kansantaloudelle on vaikkapa kaupunkikehittämisen jarruttamisella. (Oho. On niin kovin vaikeaa olla puolueeton.)
No toi ois kyllä todella, todella hieno konsepti. Ja kyllä, mä uskon myös siihen, että kovin moni ei ymmärrä ja vielä harvempi viitsii edes ajatella niin pitkälle.
DeleteMä ilmoittautuisin heti sun puolueettomaan tukipalveluun avustajaksi, paitsi, etten ole tippaakaan puolueeton esim. just tossa kaupunkikehitysasiassa: en missään nimessä usko, että maan etu on pitää se väkisin asutettuna. Ellei sitten maahanmuuttajien avulla, mistä onkin jo puhuttu.
Mä mietin tuota, että kenen puolesta äänestää: että eikö voisi olla myös äänestys niiden puolesta, joilla heikoimmin menee? Vai onko se väistämättä yksi yhteen Suomen edun kanssa?
Itse asiassa noi sun kysymykset on ihan hemmetin hyviä. Niitä pitäisi myös vaalikoneen kysyä, koska vaikka niihin ei ehkä osattais vastata, se saattaisi pakottaa äänestäjät miettimään.
Aivan olennainen huomio. Ei Suomen etu tietenkään tarkoita kaikille myös heikoimpien edun varjelemista, vaikka se itselle sitä tarkoittaisikin. Ajattelin tällä erottelulla ennen kaikkea suomalaiselle päätöksenteolle niin pyhää kolmikantaa, jossa vähintäänkin kaksi osapuolta, työmarkkinajärjestöt ja työnantajat, varsin harvoin ovat osoittaneet ajattelevansa myös yleisempää etua oman eli jäsentensä välittömän edun sijasta (poikkeuksena viimeisin eläkeratkaisu, josta voidaan kuitenkin nurista sen verran, että se tuli liian myöhään). Itse asiassa Suomen etu on todella monitulkintainen, kun sitä nyt miettii. Ja käy lopulta yksiin arvomaailman kanssa.
DeletePoistetaan siis 'Suomen etu' ja vaihdetaan tilalle 'heikoimpien etu'. Lisättäisiinkö kuitenkin vielä listalle 'kaikkien yhteinen etu'? Joku saattaisi kokea tämän enemmän omakseen. Vai onko sekin yhtä epämääräinen?
Kun saadaan kyssärit edattua, voidaan pistää ne Sipilälle, jonka listalla vastaavia kysymyksiä ei myöskään ollut. Vaikka ainakin oma uskoni ihmiseen olisi vahvistunut, jos sellaisia olisi listalla ollut.
Paitsi että kiirus tulee. Sipilä vaatii vastauksia omiin kyssäreihinsä jo tänään klo 14 mennessä!
DeleteOlen muuten ihan samaa mieltä siitä, että työntekijä- ja työnantajajärjestöt eivät jotenkin osaa katsoa - no, tekisi mieli sanoa, että nenäänsä pidemmälle, mutta epäilen, että joissain tapauksissa nenän kärkikin peittyy kummalliseen sumuun - kummallisessa välitöntä etua tavoittelevassa nokittelussaan.
DeleteMulle kelpaisi heikoimpien etu ja kaikkien yhteinen etu. Itsehän ehkä edustan arvomaailmaltani sitä sakkia, joka on valmis tinkimään sekä omastaan että etenkin toki rikkaimpien eduista heikoimpien asemaa auttaakseen. (Muiden eduistahan on sitä paitsi helppoa ja hauskaa tinkiäkin.)
Sääli vain, että taidettiin tosiaan myöhästyä. Mutta ensi kertaa varten on sitten homma valmiina!
Hahaa - päiväni on täydellinen! Kiitos tästä. <3
ReplyDeleteMä olen todellakin alkanut kyseenalaistamaan täydelliseen edustukselliseen demokratiaan. Miten kukaan voi olettaa, että yhteiskuntaa pystyttäisiin kehittämään neljän vuoden sykleissä, joissa ensimmäinen vuosi menee opetteluun, kaksi seuraavaa vuotta hillittömään päättömään säntäilyyn ja neljäs vuosi uudelleenvalinnan varmistamiseen (tai elämiseen kuplassa, jossa kuvittelee että ihmiset uskovat edustajan tehneen riittävän hyvää työtä). Ei yhteiskuntaa pystytä aidosti kehittämään näin lyhytkatseisesti.
Toisekseen, Hakkarainen. En halua parjata Hakkaraista, koska kaveri nyt vain on loppujen lopuksi aika surullinen tapaus, mutta haluan parjata ihmisiä jotka häntä (ja muita vastaavia) äänestivät. Ei politiikka ole mielipiteiden (tai typeryyksien) laukomista. Se on pitkäjänteistä (kröhöm, taisin edellisessä kohdassa todeta ettei se ole tällä hetkellä edes sitä) vaikutustyötä, jossa todelliset tulokset tehdään jossain ihan muualla kuin istuntosalissa. Jos edustaja ei kykene tähän työhön on hänen lisäarvonsa ja hyötynsä äänestäjilleen nolla. Toistan: NOLLA. Voitaisiinko siis asettaa edes jotain ennakkovaatimuksia ehdokkaille? Pretty please?
Singaporessa asuessa on tullut todella pohdittua, josko valistunut diktatuuri sittenkin voisi olla harkitsemisen arvoinen muoto. Okei, on tuurista kiinni millainen diktaattori astuu valtaan, mutta täällä se on toiminut yllättävän hyvin. Ja kyllä täälläkin pseudo-demokratiaa harrastetaan, eikä meininki ole sentään Kiinan tai Pohjois-Korean tasolla.
Puuh.
Ole hyvä! Ja ihanaa, jos kuitenkin tökkäävästä edistyttiin pistävään :D
DeleteOlen ihan samaa mieltä sun kanssa tuosta syklisyydestä ja toisaalta hyvin huolissani siitä oman edun tavoittelusta, joka sitten myös varmistaa sen, ettei mitään epäsuosittuja päätöksiä vahingossakaan tehdä. Tietenkin tästä voi nähdä sen, että olen heivaamassa edustuksellisen demokratian yli laidan heti, kun kansa tekee "vääriä päätöksiä" - mutta kyse ei ole siitä. Vain siitä. Olen kyllä myös tosi huolissani siitä, miten julmaa arvomaailmaa monien kansanedustajien asenne heijastelee.
Minusta siis ehdottomasti pitäisi voida asettaa ennakkovaatimuksia ehdokkaille, ja ehkä myös hemmetti vieköön äänestäjille. Ei parlamentaarinen politiikka ole vitsi, eikä sitä tule sellaisena kohdellakaan.
Musta Singapore on itse asiassa ihan todella kiinnostava yhteiskunnallinen esimerkki siitä, miten asiat voisi myös järjestää. Toivon, että siellä jatkuu hyvällä mallilla - en nyt tässä otaksu, että valistunut diktatuuri on ongelmatonta, mutta minusta olisi ok, että maata vetäisi joku, joka ei ole törppö.
Ai niin, turhaa vaatimattomuutta, tämä oli vähintäänkin pistävä analyysi.
ReplyDelete