Raahasin tänään lapsen ja ei-kovin-innostuneen aviomiehen tutkimaan keskustakirjaston arkkitehtikilpailun satoa. Vielä ehtii, jos kiinnostaa!
Aviomiehen epäinnostus johtui siitä, että kilpailuehdotukset olivat esillä Jätkäsaaren Bunkkerissa. Jätkäsaari (kuten mies tiesi mutta minä en) näyttää tällä hetkellä sotatantereelta ja - koska sinne ja sieltä pois matkustetaan risteilykansan kanssa samoilla busseilla - taistelemaan siellä saattaa joutuakin. Bunkkerista emme tienneet etukäteen mitään, mutta jälkikäteen on sanottava, että olisin toivonut kaikessa tiedotuksessa lukevan kissankokoisin kirjaimin seuraavaa:
VAIN OMIN JALOIN KULKEVILLE - PAIKKA ERITTÄIN ESTEELLINEN!
Emme todellakaan olleet ainoat idiootit, jotka yrittivät paikalle rattaiden kanssa. Itse kannoimme tyttären kolmanteen kerrokseen, kaksi muuta kohtuullisen lyhyenä aikana näkemäämme ratasporukkaa (joista toinen koostui vaunuista ja yhdestä isästä, toisessa oli sentään kaksi aikuista mukana) kantoivat rattaat ylös. Jos olisin saapunut paikalle pyörätuolilla, olisi saattanut ns. vituttaa.
No, koska sylissä oli noin 9 kg lasta ja kilpailuehdotuksia puolestaan oli noin 540 kpl, emme perehtyneet töihin kovin huolella. On sanottava, että joku top 50 olisi ollut mielekkäämpi, sillä tuosta massasta ei noussut esiin oikein mikään. Jopa alien-siirtokunnalta näyttävä Faberge Eggs tuntui tylsältä, sillä se oli jossain viidensadan isommalla puolella ja me aloitimme ykkösestä.
Osaa töistä oli selvästi mietitty hieman käytännöllisyyden kannalta, huomautti mieheni, ja nehän olivat tolkuttoman tylsiä. Villit ideat taas herättivät ohimennen riemua, mutta vaikuttivat yhtä todennäköisiltä kuin allekirjoittaneen vuoden mittainen kirjanostolakko.
Kiinnitin huomiota seuraaviin juttuihin:
Aviomiehen epäinnostus johtui siitä, että kilpailuehdotukset olivat esillä Jätkäsaaren Bunkkerissa. Jätkäsaari (kuten mies tiesi mutta minä en) näyttää tällä hetkellä sotatantereelta ja - koska sinne ja sieltä pois matkustetaan risteilykansan kanssa samoilla busseilla - taistelemaan siellä saattaa joutuakin. Bunkkerista emme tienneet etukäteen mitään, mutta jälkikäteen on sanottava, että olisin toivonut kaikessa tiedotuksessa lukevan kissankokoisin kirjaimin seuraavaa:
VAIN OMIN JALOIN KULKEVILLE - PAIKKA ERITTÄIN ESTEELLINEN!
Emme todellakaan olleet ainoat idiootit, jotka yrittivät paikalle rattaiden kanssa. Itse kannoimme tyttären kolmanteen kerrokseen, kaksi muuta kohtuullisen lyhyenä aikana näkemäämme ratasporukkaa (joista toinen koostui vaunuista ja yhdestä isästä, toisessa oli sentään kaksi aikuista mukana) kantoivat rattaat ylös. Jos olisin saapunut paikalle pyörätuolilla, olisi saattanut ns. vituttaa.
 |
| Sotatantereella on bunkkeri. Tietty. |
Osaa töistä oli selvästi mietitty hieman käytännöllisyyden kannalta, huomautti mieheni, ja nehän olivat tolkuttoman tylsiä. Villit ideat taas herättivät ohimennen riemua, mutta vaikuttivat yhtä todennäköisiltä kuin allekirjoittaneen vuoden mittainen kirjanostolakko.
Kiinnitin huomiota seuraaviin juttuihin:
- Itse pidin ehdotuksista, joissa oli käytetty puuta pintamateriaalina, poislukien Kirkkovene, josta en pitänyt. Mistään betoni- tai lasivirityksistä en sen sijaan innostunut.
- Monissa havainnekuvissa oli talvi, osassa jopa satoi räntää. Fiksu valinta, sillä kesällähän kaikki näyttää kivalta. Todellinen testi alkaa marraskuussa.
- Useassa havainnekuvassa oli visioitu sisätilaakin. Moni suunnittelijoista ei ilmeisesti ole koskaan käynyt kirjastossa sisällä - tilaa oli kyllä tuhlattu neljä kerrosta korkeisiin aulatiloihin, mutta kirjoja (tai muuta aineistoa) oli vähänlaisesti näkyvillä. Funktionaalisuutta kehiin!
- Monesta ehdotuksesta oli vaikea nopeasti nähdä, millaisesta pytingistä on kyse. Raati varmaan katsoo työt tarkemmin kuin me, mutta voisin kuvitella, ettei selkeästä visualisoinnista olisi tässäkään haittaa. Kumma homma, että arkkitehdit, joiden kaikkien (äitini antaman esimerkin perusteella) uskon tulevan huonovointisiksi ahtaudesta ja tunkkaisuudesta, tekevät niin epäinspiroivia esityksiä.