11 July, 2012

Hirviö sisällämme on kiltti ja leikkisä

Enkeli-Elisagatea seuratessani (popcornit messiin ja Facebook-ryhmää lukemaan) olen huomannut, että itsemurhan tehneen (luultavasti fiktiivisen) tytön glorifioinnin perustellaan tukijoukkojen keskuudessa vähentävän kiusaamista kahdella tavalla:
  1. Tukiryhmä kiusatuille niinku
  2. Kiusaajat huomaavat, millaista tuskaa saavat aikaan ja lopettavat, niinku*
Suhtaudun asiaan skeptisesti. Kiusatut, kuten koko tämän sopan aikana on monesti todettu, tuskin hyötyvät siitä, että heille esitellään itsemurhaa ratkaisumallina. Positiiviset It gets better -henkiset kamppikset lienevät parempi keino muistuttaa siitä, että suurin osa elämästä tapahtuu koulun jälkeen ja sinne olisi vain selvittävä. Luultavasti on myös tekniikoita, joilla suojella omaa minää niissäkin tilanteissa, joissa itse kiusaamiseen ei tunnuta saavan mitään kuria. Olennaista on uskoakseni kuitenkin se, että kiusaamisen uhrit selviävät mahdollisimman vähin vaurioin jatkamaan elämäänsä, sillä kiusaajien muuttumiseen en usko hetkeäkään.

Kiusaaminen on väärin, kuten kaikki tietävät, ja jos ihmisolento jossain (tutkitustikin, käsittääkseni) on hyvä, on se oikeassa oleminen. Ihmisellä on ilmeisesti hämmästyttävän hyvä kyky selittää musta valkoiseksi ja (eritoten) oman toiminnan eettisesti epäilyttävät piirteet joko a) täysin oikeutetuksi ("hän katsoi minua ikävästi") tai b) ei ollenkaan niin vakavaksi kuin alkuun näytti ("meillä oli kaikilla hauskaa"). Jos ei lähtökohtaisesti pidä edes mahdollisena sitä, että itse voisi olla se hirviö - no, mitä luulette, pysäyttääkö (oikeista tai keksityistä) itsemurhista lukeminen oikeasti miettimään? En minäkään usko.

Olenkin lähes varma, että yksikään kiusaaja ei pysähdy näiden juttujen edessä ajatellen, että ohhoh, kylläpäs olenkin ollut kammottava ihmisen irvikuva, nyt muutun. Luultavasti pahimmatkin kiusaajat koulukiusaamisen uhreista lukiessaan ajattelevat suurinpiirtein, että kylläpä se koulukiusaaminen on ihan kauheeta, miten ne lurjukset saattavat.


* Niinku-sanan käyttö esimerkeissä on osoitus eittämättä huonosta maustani ja tympääntymisestäni ryhmässä käytettyyn jokseenkin pinnalliseen argumentointiin, jossa tekojen oletetaan automaattisesti olevan oikein jos niiden tekijä tarkoittaa hyvää.

6 comments:

  1. Yksi asia, mikä mua on alkanut kiusaamaan erityisesti on se, miten puolustajat fb-ryhmässä kutsuvat kiusaajiksi about kaikkia jotka epäilevät Elisan olemassaoloa. Siinäpä nuorille hyvä esikuva: 1) rankasti kiusatut huomaavat olevansa samalla viivalla näiden totuuden etsijöiden kanssa 2) yleisesti kaikki saavat oppia, että lähdekritiikin osoittaminen onkin oikeastaan kiusaamista, joka taas on paha asia. Välittämisen Verkko FTW!

    ReplyDelete
  2. Eräässä kaverin FB-statuksessa olleessa keskustelussa Aalto-yliopistossa töissä oleva tutkija puoluesteli Enkeli-Elisaa hyvänä juttuna. Kun kerroin tämän mahdollisesti lisäävän nuorten itsemurhariskiä ja olevan asiantuntijoiden mukaan oikeastaan aika huono juttu, hän vastasi, että kyllä hän uskoo että tämä on kuitenkin tuottanut paljon enemmän hyvää, ja lisäsi loppuun: "Meidän kaikkien pitäisi oppia kunnioittamaan toistemme mielipiteitä."

    Ymmärrän vielä jotenkuten, että joku saattaa käyttää noin poskettoman huonoa argumentointia, mutta että tutkija...

    ReplyDelete
  3. Anna, erinomainen pointti.

    Ja kun asiaa vielä miettii, luultavasti kiusatut kaiken lisäksi kohtaavat juuri kuvatun kaltaista faktojen vähättelyä ja totuusrelativismia ihan oikeasti. Siinä mielessä kouluttava ryhmä kyllä. Ettei nyt kukaan erehtyisi vaikka luottamaan ihmisiin, jotka suureen ääneen vastustavat koulukiusaamista.

    ReplyDelete
  4. Ohoo, Jennin kommentti oli ehtinyt väliin! Joo, argumentaatio on selvästi vaikea asia.

    On varmasti niin, että pitäisi oppia kunnioittamaan toisten näkemyksiä, mutta on se nyt perkele, että tieteellinen tutkimustyö voidaan (TUTKIJAN) toimesta mitätöidä mielipiteenä. Mutta hei, ainakin tutkijatyypin usko on vahva. Tosi kiva.

    ReplyDelete
  5. Tutkija (ei ole tietoa minkä alan tutkija?) ei tarkoita että olisi noin yleisesti ottaen ihmisenä yhtään vähemmän perseestä kuin muut ihmiskunnan edustajatkaan - niillä voi olla aika tyhmiä mielipiteitä ja ne voivat olla jopa tolkuttoman huonoja jakamaan tutkimustensa tuloksia. Opin tämän erään pelitutkijan omahyväistä esitystä kuunnellessani, josta ei ihan oikeasti jäänyt oikein muuta takkiin kuin että tutkija on matkustellut ja asunut eksoottisissa paikoissa ja kuvittaa powerpointtinsa instagrammatuilla omakuvillaan (joiden sisältö pitää myös selittää puheen ohessa), ja että tutkija tietää ainaskin enemmän peligenrestä kun sä, ja oikeastaan paheksuu sitä miten vähän sä tiedät, muttei kuitenkaan viitsi kertoa. Vähän jäi vaan sellainen jännä mielikuva että jotain jännää on tapahtumassa, tai hitsi, ehkä jo tapahtunut.

    Oho, olis ehkä pitänyt tuosta avautua omaankin blogiin. Asiaan!

    Mä itse asiassa luin ne Enkeli-Elisa -päiväkirjat ennen tätä kohua, ja olin kyllä aika skeptinen niiden autenttisuudesta. Jokin niissä vain vaikutti aika falskilta ja köykäiseltä, vähän kuin tolkuttoman huonolta proosalta. Omat kokemukset esim. masennuksesta ehkä vähän jeesasivat siinä, vaikkei sairauden syyt olleetkaan kiusaamisessa.

    Epäilen, että tekijä kaipasi lähinnä omalle työlleen näkyvyyttä, mikä on vain yksi todella huono syy lisää mässäillä oikeasti kiusattujen ja itsetuhoisesti masentuneiden kustannuksella. Valitettavasti musta vaan tuntuu, että aiheella hurskastelun lisäksi ei takana ole sen kummempaa ja tarkempaa ajattelua, mikä vaan karnevalisoi tän koko jutun.

    ReplyDelete
  6. Kew, noin kai se on. Olisi vaan kiva, etteivät tutkijat sentään dissaisi tieteellistä prosessia - vaikka sitäkin on hyvä välillä kriittisesti tarkastella, ei se nyt silti mitään mutua ole.

    Mä en oikeastaan usko, että tekijällä oli kauhean huono tai itsekeskeinen motiivi, mutta menihän siinä kaikki sitten kuitenkin ihan vituiksi. Juuri muiden kustannuksella mässäilyksi, kuvottavaa.

    ReplyDelete

Note: Only a member of this blog may post a comment.