Aloitimme talvilomamme perjantaina. Siis töiden jälkeen, mutta kaikkihan tietävät, että loman ensimmäinen päivä on perjantai töiden jälkeen. Niin vain on.
Loman toisena päivänä puoliso lähti Messilään lautailemaan. Messilästä meillä onkin lämpimiä muistoja: kerran, kun olimme nuoria, kauniita, hoikkia ja vastarakastuneita, puoliso (tuolloin vasta poikaystävä) lähti Messilään ja palasi sieltä kera murtuneen selkänikaman.
Mutta nyt kaikki olisi toisin. Auto starttasi ennen yhdeksää aamulla, mistä syystä puolisoni joutui keittämään aamukahvinsa itse. Minä jäin tyttären kanssa viettämään rentoa lomapäivää: hoidimme 685 asiaa kaupungilla, söimme kalaa ja ranskiksia ja koristelimme virpomisoksat (joiden koristelu tänä vuonna oli mieheni hommaa, kuten huomaatte).
Ja toden totta, kaikki olikin toisin. Tällä kertaa mies palasi lautailureissultaan murtuneen olkaluun kanssa. Ihan eri juttu!
Eikä siinä vielä kaikki! Meillä on hieno videokin tempusta, joka johti kahteen reissuun Malmin sairaalapäivystykseen.
Ai miksi kahteen? No siksipä tietenkin, että lauantai-iltana Malmin sairaalapäivystys on juuri niin tukossa kuin kaikki sanovat, ja mieheni kärsivällisyys ... no, jos muotoilen asian vaikka seuraavasti: en ihan ymmärrä, miksi minua pidetään perheen kärsimättömimpänä osapuolena.
Mutta sunnuntaina hän tietenkin pääsi ulos pikavauhtia, juuri kun oli määrä viedä jälkikasvu suklaankerjuureissulle.
Tilanne on jollain kierolla tavalla silti optimaalinen. Kerrankin voimme viettää sellaista lomaa, jonka minä haluan. Siis lomaa, jolloin ei tehdä mitään.
Loman toisena päivänä puoliso lähti Messilään lautailemaan. Messilästä meillä onkin lämpimiä muistoja: kerran, kun olimme nuoria, kauniita, hoikkia ja vastarakastuneita, puoliso (tuolloin vasta poikaystävä) lähti Messilään ja palasi sieltä kera murtuneen selkänikaman.
Mutta nyt kaikki olisi toisin. Auto starttasi ennen yhdeksää aamulla, mistä syystä puolisoni joutui keittämään aamukahvinsa itse. Minä jäin tyttären kanssa viettämään rentoa lomapäivää: hoidimme 685 asiaa kaupungilla, söimme kalaa ja ranskiksia ja koristelimme virpomisoksat (joiden koristelu tänä vuonna oli mieheni hommaa, kuten huomaatte).
Ja toden totta, kaikki olikin toisin. Tällä kertaa mies palasi lautailureissultaan murtuneen olkaluun kanssa. Ihan eri juttu!
Eikä siinä vielä kaikki! Meillä on hieno videokin tempusta, joka johti kahteen reissuun Malmin sairaalapäivystykseen.
Ai miksi kahteen? No siksipä tietenkin, että lauantai-iltana Malmin sairaalapäivystys on juuri niin tukossa kuin kaikki sanovat, ja mieheni kärsivällisyys ... no, jos muotoilen asian vaikka seuraavasti: en ihan ymmärrä, miksi minua pidetään perheen kärsimättömimpänä osapuolena.
Mutta sunnuntaina hän tietenkin pääsi ulos pikavauhtia, juuri kun oli määrä viedä jälkikasvu suklaankerjuureissulle.
Tilanne on jollain kierolla tavalla silti optimaalinen. Kerrankin voimme viettää sellaista lomaa, jonka minä haluan. Siis lomaa, jolloin ei tehdä mitään.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.