Tästä tulee varmaan neuvolassa sanomista, mutta meillä ei nukuta öisin, vaikka käskivät. Kolmen-neljän maissa aamuyöllä sängyssä ruokailu muuttuu niin tahmaiseksi ja takkuiseksi, että nousen suosiolla imettämään sohvalle.
Toistaiseksi olen jaksanut tätä rytmiä päiväunien avulla ihan hyvin - yllättävänkin hyvin, luulin etukäteen muuttuvani raunioksi - mutta poden toki jo nyt syyllisyyttä siitä, ettei lapsemme vuokseni tule koskaan oppimaan ihmismäistä päivärytmiä.
Ihmisruumis on melko nerokas keksintö kaikenkaikkiaan. On hämmästyttävää, miten hormonit saavat katkonaisetkin unet tuntumaan pienen vauvan kanssa aika riittäviltä.
ReplyDeletetosi on! ja onneksi esim. päiväunet imettäessä on neuvolankin mielestä erittäin ok juttu. ja päiväunet, ne ovatkin lähestulkoon lempiharrastukseni :D
ReplyDelete