Olen ajatellut painattaa teepparin otsikon tekstillä. Kimppatilaukseen saa osallistua.
Enimmäkseenhän toki menee mainiosti, olen iloinen kuin porsas mudassa. Maanantaina sain kuitenkin pääsykoetekstin ääressä kohtauksen, jonka mies nimesi maaliskuun romahdukseksi. Ei kait siinä kummempia, alkaahan tämä tahti väsyttää. Mietin jo, että sitten kun näistä pääsykokeista selviän, en varmana enää ikinä. Se, että pääsykokeiden toivoo menevän lähinnä ohi toki povaa erinomaista menestystä, pitänee ostaa jo skumpat valmiiksi tulostenjulkaisupäivää ajatellen.
Lapsi on sitä paitsi päättänyt, että nyt on hyvä hetki koetella toisen vanhemman kärsivällisyyttä, ja minä olen tässäkin se toinen. Ja sanottakoon, että kun taannoin väitin kärsivällisyyttäni enkelimäiseksi, minä ... no ... valehtelin.
Äsken vein koiran ulos ja aurinkoinen mielialani otti täyskäännöksen nähtyään, että ulkotiloissa vallitsee säätila nimeltä "kymmenen lisäsenttiä lunta". Ajattelin, että jos sää olisi joku tyyppi, minä kyllä löisin. Että tavallaan ehkä kiva, ettei ole, niin ei tarvitse väkivaltaiseksi ruveta.
Haluan ajatella, että koiranulkoiluttaja on nyt vähän väsynyt, eikä lumisateesta olisi normaalitiloissa seurannut likipitäen maaliskuun toista romahdusta.
Aiempi aurinkoinen mielialani kumpusi mm. siitä, että pääsin seuraamaan lapsen ja lapsen isän telkkarileikkiä. Ensin mukelo laittoi telkkarin päälle kaukosäätimestä, joka on hänen leikkeihinsä suotu. "Hyvää iltaa uutisista", sanoi mieheni laatikon läpinäkyvän muovikannen takaa. "Tänään pääaiheitamme on muun muassa se, että lapsen pitäisi mennä iltapesulle." "Nyt tulee sitten Pikku Kakkonen", sanoi lapsi vaihtaen hädissään kanavaa.
No nyt taas naurattaa.
Päivällä näin vauvan. Tai sanotaan nyt ihan, että vauvvvvan! Olen optimaalisessa vauvojenihastelutilassa.
Ennen omaa vauvaa toisten lapsiin tuli suhtauduttua vähän vaikeasti. Ei muka jotenkin voinut näyttää, että saattaisi itsekin olla joskus kiinnostunut lisääntymään. Sitten, kun rupesin harrastamaan keskenmenoja (joku voisi sanoa, että kaksi ei ole vielä harrastus, mutta tein sentään vertailevaa tutkimusta ja kaikkea) vauvat olivat vähän kitkerä paikka, ja paksuillessakin mietin lähinnä, että meillehän ei varmastikaan tuollaista tule, sillä jokin menee kuitenkin pieleen.
Mutta nyt, kun on jo onnistuneesti tuottanut maailmaan jälkikasvua, eikä ole mitään ambitioita lisälisääntymisen suhteen, voi tosi onnellisena ihastella pikkuruisia jalkoja ja huitovia käsiä.
Toivottavasti kaikki muut saavat paljon vauvoja, joita voin ihailla! Te kaikki muut siellä. Kiitos.
Enimmäkseenhän toki menee mainiosti, olen iloinen kuin porsas mudassa. Maanantaina sain kuitenkin pääsykoetekstin ääressä kohtauksen, jonka mies nimesi maaliskuun romahdukseksi. Ei kait siinä kummempia, alkaahan tämä tahti väsyttää. Mietin jo, että sitten kun näistä pääsykokeista selviän, en varmana enää ikinä. Se, että pääsykokeiden toivoo menevän lähinnä ohi toki povaa erinomaista menestystä, pitänee ostaa jo skumpat valmiiksi tulostenjulkaisupäivää ajatellen.
Lapsi on sitä paitsi päättänyt, että nyt on hyvä hetki koetella toisen vanhemman kärsivällisyyttä, ja minä olen tässäkin se toinen. Ja sanottakoon, että kun taannoin väitin kärsivällisyyttäni enkelimäiseksi, minä ... no ... valehtelin.
Äsken vein koiran ulos ja aurinkoinen mielialani otti täyskäännöksen nähtyään, että ulkotiloissa vallitsee säätila nimeltä "kymmenen lisäsenttiä lunta". Ajattelin, että jos sää olisi joku tyyppi, minä kyllä löisin. Että tavallaan ehkä kiva, ettei ole, niin ei tarvitse väkivaltaiseksi ruveta.
Haluan ajatella, että koiranulkoiluttaja on nyt vähän väsynyt, eikä lumisateesta olisi normaalitiloissa seurannut likipitäen maaliskuun toista romahdusta.
Aiempi aurinkoinen mielialani kumpusi mm. siitä, että pääsin seuraamaan lapsen ja lapsen isän telkkarileikkiä. Ensin mukelo laittoi telkkarin päälle kaukosäätimestä, joka on hänen leikkeihinsä suotu. "Hyvää iltaa uutisista", sanoi mieheni laatikon läpinäkyvän muovikannen takaa. "Tänään pääaiheitamme on muun muassa se, että lapsen pitäisi mennä iltapesulle." "Nyt tulee sitten Pikku Kakkonen", sanoi lapsi vaihtaen hädissään kanavaa.
No nyt taas naurattaa.
Päivällä näin vauvan. Tai sanotaan nyt ihan, että vauvvvvan! Olen optimaalisessa vauvojenihastelutilassa.
Ennen omaa vauvaa toisten lapsiin tuli suhtauduttua vähän vaikeasti. Ei muka jotenkin voinut näyttää, että saattaisi itsekin olla joskus kiinnostunut lisääntymään. Sitten, kun rupesin harrastamaan keskenmenoja (joku voisi sanoa, että kaksi ei ole vielä harrastus, mutta tein sentään vertailevaa tutkimusta ja kaikkea) vauvat olivat vähän kitkerä paikka, ja paksuillessakin mietin lähinnä, että meillehän ei varmastikaan tuollaista tule, sillä jokin menee kuitenkin pieleen.
Mutta nyt, kun on jo onnistuneesti tuottanut maailmaan jälkikasvua, eikä ole mitään ambitioita lisälisääntymisen suhteen, voi tosi onnellisena ihastella pikkuruisia jalkoja ja huitovia käsiä.
Toivottavasti kaikki muut saavat paljon vauvoja, joita voin ihailla! Te kaikki muut siellä. Kiitos.
Mäkin toivon, että muut saavat vauvoja. Mä voin mielellään hetken kanniskella ja nuuhkutella ja luovuttaa sitten takaisin omistajalleen.
ReplyDeleteYksi vauva coming up!
ReplyDeleteSaa väsyä. Mutta kannattaa muistaa, että väliaikaista on tuokin aherrus, ja unelmaahan sillä tavoitellaan. Niin että keskity lepäämään silloin, kun siihen on mahdollisuus, muuten sata lasissa vielä paria hassua viikkoa! Eiks?
(Just eilen annoin palautetta yhdelle läheiselle, palautteen pääsisältö oli: ihan aina ei tartte neuvoa. Kröhöm.)
Venni
Anu, juuri tuolla tavalla minäkin ajattelen! Se on ihanaa, mutta ei just nyt oma juttu.
ReplyDeleteVenni, mahtista, saatan olla teillä vakkarivieras.
Oikeasti homma menee (valitettavasti) niin, että vielä pari hassua kuukautta. Se tuntuu nyt tosi pitkältä ajalta, kun tässä on sellainenkin typeryys, että juuri nyt töissä tuntuu ihan kivalta. Niin kivalta, että mietin, haluanko tätä tosissani - maaliskuun romahdus oli juuri sitä, että mitä jos teen tämän turhaan, mitä jos en haluakaan tarpeeksi mutten vain uskalla antaa periksi?
Mutta olet oikeassa, sikälikin, että romahtamisen jälkeen tuntui paremmalta ja motivoituneemmalta ja siltä, että vielä vähän, jaksaa jaksaa :)
Tervetuloa vaan!
ReplyDeleteMutta kuukaudetkin koostuu viikoista, eikö?
Venni
Ma voisin osallistua t-paidan kimppatilaukseen o/ Taa kuukausi on ollut taas sellaista, etta tommoinen paita vois olla ihan ystavallinen ele kanssaihmisia kohtaan, noin niinkuin varoittavana vihjeena :-) Tulisi edes pian kesa *huokaus*
ReplyDeleteTsemppia paasykoeurakkaan, itsekin mietin viikoittain mita sita haluaisia elamassaa tehda, mutta en kylla ole edes tuossa paasykoevaiheessa, etta tavallaanhan sinulla on jo joku suunta olemassa josta valita kylla vai ei. En silti ymmarra miten voit keskittya paasykoemateriaaliin ja neuloa samalla :-) true multitasking.
Venni, tavallaan, mutta siinä tapauksessa termi "pari hassua" on markkinointihenkinen :D
ReplyDeleteRainDrop, selvä pyy! Pistän suunnitteluun. Siitä tulee kuitenkin luultavasti ruma :D
Valitettavasti pääsykokeisiin luku ja neulominen osuvat aika harvoin yksiin, fysiikkaa ja kemiaa lukiessa kun pitää laskea. Mutta huvikseen (ja biologiaa) lukiessa voi ihan hyvin neuloa :D Mutta joo, ymmärrän tuon epätietoisuuden. Tänä vuonna mikään ei oikeastaan tunnu niin selvältä kuin viime vuonna.