Vaihteeksi yövuorossa

Yritin yöllä selvittää, onko perheemme vallannut kuuhulluus, kun puoliso vaelsi levottomana sohvalle nukkumaan enkä itsekään saanut unen päästä kiinni. Mutta ei viime yönä käsittääkseni ainakaan täysikuu ollut.

Perheenjäsenet, joihin unettomuus ei tarttunut: tytär ja koira, jotka molemmat vetivät zetaa tyytyväisinä halki yön.

Unettoman yön seuraukset ovat tässä:

• Pitkäksi venähtäneet aamu-unet ja -pöpperöisyys
• Se, että unohtaa juoda kahvia - huolimatta siitä, että kuuntelee äänikirjaa sarjasta, jonka mahdollisesti toistuvin teema on kahvinjuonti
• Eilisessä erhevalmennuksessa opetelluista laululeikeistä se ainoa, joka jäi mieleen, todella jäi mieleen. LIMPSIN LAMPSIN JALKAPATIKALLA, PAATIKALLAAA JOO!
• Ei tee mieli syödä. Ei kyllä tee mieli nukkuakaan. Tekee mieli istua zombina tietokoneen edessä ja tuijottaa tyhjyyteen. Tai ehkä leikkiä laululeikkejä lapsen kanssa. Yhtä laululeikkiä. LIMPSIN LAMPSIN... okei. Mutta se on tyttärestäkin hauska leikki. Tai ehkä tytär nauraa minulle? 

Kerrankin onnistuin sen sijaan pysymään rauhallisena, vaikka unen puute tuppaa usein vähän hermostuttamaan. Väliäkös sillä jos ei nuku, jos ei kerran nukuta. Aina on laululeikit.

Matematiikkaa

Olen päässyt Girasolessa vaiheeseen, jossa puikolla on 640 silmukkaa. Kuussataanelkyt.

Jos tekisin lapasta, jonka puikoilla on yhteensä 32 silmukkaa, siinä ajassa jossa Girasolea tekee kaksi kerrosta, tekee lapasta reippaat 40 kerrosta. Ehkä enemmänkin, jos lapanen ei ole pitsiä, sillä Girasole on silkkaa pitsiä.

40 kerrosta on melkein kokonainen lapainen. Okei, ei ole, liioittelin, mutta oma tupa, oma lupa.

Jokainen päivä, jona saan neulottua kaksi kerrosta Girasolea, on todella hyvä päivä.

Levy, jota ilman ei tule joulu

Hyvä on, sellaisia on ehkä useampia, mutta listan ehdottomassa kärjessä on Tarja Merivirran Talvi, taivas, tähdet.

Jos ette ole kuulleetkaan tästä joulunaikojen turhan vähälle huomiolle jääneestä klassikosta, teillä kävi kuitenkin tuuri, sillä a) nyt kuulette ja b) olen jo monta joulukuuta kuunnellut sitä tarpeeksi pelastaakseni teidänkin joulunne. Voitte ohimennen mainita kiitoksenne joulupukille.

Levy on briljantti, Tarjan ääni on ihana, ja biisivalikoima mahtava. Kaikki eivät viittaa jouluun suoraan, mutta kaikista tulee hyvä, rauhallinen ja talvinen fiilis. Erityinen hatunnosto sille, että levyltä löytyvät raikkaat käännökset Have Yourself a Merry Little Christmas ja The Christmas Song -biiseistä puhaltavat eloa näihin puhkikulutettuihin sokeripulliin - kumpikin biiseistä kuulostaa suoraan sanottuna paremmalta Tarjan laulamana kuin ikinä tätä ennen. Levyllä on vaikka mitä muutakin ihanaa, mutta suosittelen tutkimaan ihan itse.

Levyn ilkikurisena lopetuksena on myös jenkkibiisejä. Hieman tunnelmaa rikkovat - mutta niin sopivasti rikkovat - Dolly Parton -biisit Aikaa ystävälle (I'll Be Home with Bells on) ja Tunnelmaa jouluun (A Christmas without You) piristävät tanssimaan kuusen ympärillä jo ennen kuin glögiä on terästetty. Ööö. En puhu kokemuksesta. Meillä on kuusi ollut aina nurkassa. Ihan oikeasti.

...okei. I'll get me coat.

Lapasten kaltaiset käsineet ja muuta sellaista

Nyt te tietenkin luulette, etten ole enää yrittänytkään neuloa mitään, mutta olette väärässä. Olen viettänyt aikaa Girasolen parissa. Siinä ohessa olen tuottanut välilapasia; yhdet itselle, yhdet miehelle, ja sitten vielä yhdet itselle. Viimeiset eivät ole ihan varsinaisesti lapaset, koska niissä ei ole kärkiä eikä peukaloa, mutta en voi sietää sellaisia sanoja kuten "kynsikkäät", joten olkoot ne siis lapasten kaltaiset käsineet.

Tein lapasten kaltaiset käsineet samasta langasta kuin Wurmin (ja siitä tein ne omat välilapasenikin. Kuten sanottua, en opi helposti. Ja värikonsistenssi on selvästi päivän sana.) Näiden päät rullasivat raivostuttavalla tavalla, joten tänään reippaasti vielä virkkasin niihin rullausta estävän reunuksen, jonka kaiken lisäksi päättelin heti. Nyt haen glögiä ja ojennan itselleni reippausmitalin.

Tai ehkä annan miehen esitellä vielä vaatimansa välilapaset, jotka on kettuterrierin ulkoiluttajalle sopivasti tehty tweed-langasta (mitä tämä roska tässä langassa on, kysyi mies.) Kas näin pääsevät lapaset oikeuksiinsa, mallin mielestä:

Just.

Haikala

Kolme kuukautta ja joitakin päiviä tyttäreni syntymän jälkeen koin tarpeelliseksi - näin lauantai-illan ratoksi - selvittää tyttäreni horoskooppimerkin.

"WOOO! Tyttökin on leijona! Kaikki parhaat tässä perheessä on leijonia."
"Mitkä parhaat. Ootko säkin leijona?" kysyi mieheni joka ymmärtää horoskoopeista vielä minuakin vähemmän.
Vastasin - melko omahyväisesti, jos rehelliseksi heittäydyn - että näin tietenkin on asian laita.
"Pyh", sanoi mieheni. "Minäpä olen haikala."

Sydän tähän.

Moda

Tykkään uudistuneesta Moda-lehdestä ihan sikana: ensinnäkin lehti näyttää niin hyvältä, että se on joka kuussa pakko ostaa jo siksi, ja kaiken lisäksi - tämä on vähintäänkin keskikokoinen ihme - lähes joka numerosta löytyy jopa useita kivoja ohjeita, jotka mielellään tekisi (eikä pelkästään paksuimmasta Novitan langasta toteutettuja huiveja ja rannekkeita, joiden valmistumiseen vaaditaan 6 silmukkaa ja yksi synapsi.)

Itse asiassa Moda on jopa niin kiva lehti, että harkitsin sen tilaamista. Valitettavasti...

...lehden tilaajat saavat rangaistuksena ikäviä kodintekstiilejä. Löysin myös toisen tarjouksen, jossa on jopa vaihtoehtoja: fleecetuotteiden sijaan saa valita pashminan tai lehtikorin väliltä. Mahdotonta sen sijaan on: tilata pelkkä lehti ilman oheisroskaa.

Moda, miksi vihaatte lukijoitanne näin?

Ps. Myös webisivunne haisevat.

Päivän jupina: paska diili

Satuin lukemaan uusinta Nytiä vasta nyt (pun not intended). Siellä oli juttu Citydealista kavereineen - ilmiö, jota olen kerran kokeiltuani pitänyt epäilyttävänä jo hyvän aikaa.

Satuin kerran ostamaan Citydealista tanssitunteja. Diili oli kyllä sinänsä hyvä, ja koska kyseinen tanssifirma varmaan piti tunnit joka tapauksessa, aletuntien kauppaaminen siinä toivossa, että jotakuta puraisisi tanssikärpänen, ei ollut varmaan idioottimaisinta ikinä. Toivon. Oli nimittäin kiusallista hakea niitä suunnilleen kahden euron tanssituntilipukkeita.

Ennen pitkää homma alkoi tuntua hieman epäilyttävältä sekä myyjän että ostajan kannalta. En muutenkaan juokse tarjousten perässä, mutta nyt siis tilasin niitä ihan omaan sähköpostiini. Kerran harkitsin ostavani illallisen ravintola Mange Sudiin. Sitten tajusin, että kiusaantuisin tarjouslipukkeen esittelystä niin, että koko ravintolailta luultavasti menisi pilalle kuitenkin - luulen olevani jotenkin puutteellinen ihminen tässä suhteessa.

(Ja eikös tästä sitäpaitsi tule mieleen hieman eräs vanhan kunnon Mad-lehden sarjakuvastrippi, jossa mies toteaa tv:tä katsovalle vaimolleen, että "Minä luulin, että inhoat mainostaukoja". "Niin", vastaa vaimo. "Mutta löysin vihdoinkin kanavan, jolla ei ole lainkaan mainostaukoja. Ostoskanavan!")

Niin tai näin, en vieläkään pysty ostamaan Citydealin tarjouksia - en, vaikka hiljattain tuli vastaan oikeasti houkutteleva tarjous lastentarvikeliikkeeseen. En voinut olla ajattelematta ketjuun kuulumattoman lastentarvikeliikkeen todennäköisesti korkeaa tilavuokraa, henkilöstökuluja tai sitä, että Öko-Tex -sertifioitujen imetys- ja äitiysvaatteiden (jotka Malesian sijaan on tehty Portugalissa, tukekaamme horjuvaa euroa) ehkä kuuluukin maksaa enemmän kuin Halvan ja Mauttoman Malesiavalmisteisten vastaavien.

Vielä pahemmalta tuntuu palvelutarjousten osalta. Viime kädessä nimittäin arvostan kovasti muiden tekemää työtä - jos joku käyttää jonkin palvelun tuottamiseen aikaansa ja luultavasti kohtuullisella vaivalla hankittua ammattitaitoaan, tuntuu vähintäänkin reilulta maksaa siitä käypä hinta. Jos en voi maksaa, en käytä palveluita, mutta en mitenkään kykene paikalle vaatimaan, että palveluntarjoaja tekee työnsä käytännössä tappiolla. En, vaikka uusien vakioasiakkaiden toivossa palveluaan polkumyyvä yrittäjä olisi itse ansaan astunutkin.