Yritin yöllä selvittää, onko perheemme vallannut kuuhulluus, kun puoliso vaelsi levottomana sohvalle nukkumaan enkä itsekään saanut unen päästä kiinni. Mutta ei viime yönä käsittääkseni ainakaan täysikuu ollut.
Perheenjäsenet, joihin unettomuus ei tarttunut: tytär ja koira, jotka molemmat vetivät zetaa tyytyväisinä halki yön.
Unettoman yön seuraukset ovat tässä:
Perheenjäsenet, joihin unettomuus ei tarttunut: tytär ja koira, jotka molemmat vetivät zetaa tyytyväisinä halki yön.
Unettoman yön seuraukset ovat tässä:
- Pitkäksi venähtäneet aamu-unet ja -pöpperöisyys
- Se, että unohtaa juoda kahvia - huolimatta siitä, että kuuntelee äänikirjaa sarjasta, jonka mahdollisesti toistuvin teema on kahvinjuonti
- Eilisessä erhevalmennuksessa opetelluista laululeikeistä se ainoa, joka jäi mieleen, todella jäi mieleen. LIMPSIN LAMPSIN JALKAPATIKALLA, PAATIKALLAAA JOO!
- Ei tee mieli syödä. Ei kyllä tee mieli nukkuakaan. Tekee mieli istua zombina tietokoneen edessä ja tuijottaa tyhjyyteen. Tai ehkä leikkiä laululeikkejä lapsen kanssa. Yhtä laululeikkiä. LIMPSIN LAMPSIN... okei. Mutta se on tyttärestäkin hauska leikki. Tai ehkä tytär nauraa minulle?
Kerrankin onnistuin sen sijaan pysymään rauhallisena, vaikka unen puute tuppaa usein vähän hermostuttamaan. Väliäkös sillä jos ei nuku, jos ei kerran nukuta. Aina on laululeikit.
Hassu typo sai nauramaan ääneen: 'erhevalmennuksessa'. Toisille se saattaa olla sitäkin ;)
ReplyDeleteKirottu erhevalmennus, olisitte opetelleet meidän kanssa joululauluja suomenlinnassa. Mutta meilläkin on kyllä ollut levoton viikko. Viime yönä koin elämäni ensimmäisen aura- oireen migreeniä ennen, ja tökin puolison hereille sata kertaa koska tuhisi tai kuorsasi ja se herätti ja kun heräsin niin sattui. K. evakuoitui sohvalle joskus aamuyöllä, vaikkei siinä mahdukaan täysikokoinen ihminen nukkumaan...
ReplyDeleteEhkä se on kuutamo. :D
Liinan tuntien kyse ei ollut typosta vaan vaikeasta asiasta nimeltä huumori.
ReplyDeleteJjep, plouh on oikeassa - se ei ollut typo vaan jälleen yksi ja kiistämättä hieman kiusallinen osoitus siitä, että (kuten aviomieheni mielellään, kovaäänisesti ja käsi Raamatulla voi todistaa), a) kuvittelen olevani hauskempi kuin olen ja b) pidän teekkarihuumorista.
ReplyDeleteNyt toki haluaisin väittää, että se toimi - epäilen vain, että tämä tunnustus vei hommalta kaiken pohjan. Ymmärrän myös, jos kukaan ei halua enää lukea tätä blogia tämän jälkeen.
Nyyh.
Kew, olisimme niin mielellämme! Mutta nyt tiedämme, että päiväkotipaikkaa pitää hakea 4 kk ennen h-hetkeä.
Toivottavasti pää on jo parempi. Tiedän kyllä sen tunteen kun keskellä yötä kiroaa puoliskonsa alimpaan helvettiin koska se kehtaa hengittää niin kauhean säännöllisesti.
Naama oli eilen migreenin jäljiltä vähän kipeä, mutta onneksi meni aika vähällä kärsimisellä ohi.
ReplyDeleteMulla on teidän perheelle ilokseni äänite Suomenlinnan konsertista, saatte sitten tiistaina mukaan. :) On aika hyvä, vaikka itse sanonkin! Ja on tosiaan erhevalmennus ehkä maailman tärkein syy kuitenkin missata jotain konsertointia, että en mitenkään harmistunut. :)
(Nyt voin sitäpaitsi painostaa teidät 21.4. meidän juhlakonserttiin vanhalle, vai mitä!)
Ah, olisihan pitänyt tajuta että tahallisesta huumorista on nimenomaan kyse :) Ja on se hauska edelleen!
ReplyDeleteps. täällä toinen teekkarihuumoria arvostava!
pps. hyvin outoa reittiä kävi ilmi, että meillä on yhteinen tuttavantuttava :D
Ihanaa jos en karkottanut sua :D
ReplyDeleteMutta AAARGH, kuka se yhteinen tutuntuttu on? Olen miettinyt ja miettinyt enkä kestä enää yhtään unetonta yötä! :D
Tadah, laitoin super-sniikisti facebook-viestiä! :)
ReplyDeleteMä huomasin, olin vaikuttunut :D Sniikkaan sulle vastauksen takaisin hetikohta, tarkistan vaan, että tuo yksi vielä nukkuu :)
ReplyDelete