15 September, 2011

Koira ja vauva

Moni on kysynyt, miten koira on suhtautunut vauvaan. Tämähän oli aihe, jota esimerkiksi kesäkuussa itkin* yhden kokonaisen viikonlopun: mitä, jos koira suhtautuu huonosti vauvaan ja koirasta pitää luopua?

No, ihan hyvin on mennyt. Koira tajusi aika nopeasti, että nuo ruokaa pihtaavat kaksijalkaiset suhtautuvat tähän kääröön hieman eri tavalla kuin aiemmin tavattuihin. Hieman se hyppi vauvaa päin alkuun, mutta on jo käytännössä lopettanut sen, ja yrittää nyt lähinnä päästä nuuskimaan ja nuolemaan toisen päätä - hätätilassa myös jalat käyvät.

Kerran lattialle tosin tipahti hieman rintamaitoa, joka koira korjasi parempiin suihin ja istui sitten kaksi päivää lattialla jalkojeni juuressa kun imetin ja tärisi. Viesti oli selvä: "Koska on minun vuoroni?"

Tässä koira on jo antanut periksi imetysvuoron suhteen ja väijyy tuttia tai rintakumia, kumman nyt ensin tassuihinsa saakaan.
Huomatkaa muuten koiran siisti trimmi. Olen tyytyväinen. Enää puuttuvat emännän tweed-vaatteet** - kettuterrieri on nähdäkseni englantilaisen maalaisaristokraatin koiran perikuva ja luullakseni vähintä, mitä voin tehdä, on pukeutua itsekin asianmukaisesti.

* Kirjaimellisesti. Ulvoin. Niagara olisi punastunut kateudesta.
** Yritys on kova. Ostin jumalaista tweed-lankaa tehdäkseni siitä lapaset, ja kotona päätin, että teenkin siitä miehelleni lapaset. No, ainakin toinen meistä näyttää kohta ketkuterrierin arvolle sopivalta.

2 comments:

  1. Hieno kuulla, että teillä on mennyt hyvin! Itse jännään (mahdollisen) vauvan lisäksi koirani suhtautumista miehen 1- ja 3-vuotiaisiin lapsiin. 3-vuotias ehkä jo jotain tottelee, mutta mitenköhän 1-vuotiaan tarttuminen häntään ja korviin estetään? Hui-hui...

    ReplyDelete
  2. haa, koira-asiaa! aina kiinnostavaa. meidänkin hurtta on oikein mielistynyt lapsiin - se mielellään yrittää alistaa niitä, ovat niin sopivan kokoisia siihen. taaperoikäisten kanssa tosiaan saa olla aika tarkkana.

    ja kaikilta vauvoilta se on tähän asti yrittänyt syödä vaipat yltä.

    mutta jotenkin se sitten oman vauvan kanssa oli eri juttu ja toivon, että teillä käy samoin - vaikka miehesi lapset eivät ole sinun, niin ehkä niitä kohdellaan kärsivällisemmin?

    toi lapsen koulutus koiran käsittelijäksi on kyllä jännä juttu. muksuista usein näkee välittömästi, ketkä ovat tottuneita ja ketkä eivät...

    ReplyDelete

Note: Only a member of this blog may post a comment.