Äitiysloma on opettavaista aikaa. Itse olen (kuten joulunpyhät todistivat) oppinut olemaan yksin.
Valitettavasti yksinoleminen ei ennen äitiyslomaakaan ollut taidoistani vähäisimpiä, ja nyt lähestytään jo erakkouden tympeää rajaa. Vaikka on ihanaa nähdä ihmisiä, joita muuten harvemmin näkee, viisi päivää putkeen koettelee jo kaltaiseni epäsosiaalisen lurjuksen kestokykyä. Kun ympärillä on jatkuvasti ihmisiä, joiden seurassa ei a) kehtaa lukea (koska 32-vuotiaana pitää jo seurustella ja vaihtaa kuulumisia) tai b) voi lukea (koska 32 vuoden jälkeen kukaan ei pidä kirjaan uppoutumista minään erityisoikeutena - se temppu on niin nähty), osaa todella arvostaa sitä, että omat vanhemmat kaappaavat lapsenlapsensa vaunuihin, koiran hihnaan ja lähtevät kävelylle - suoden samalla hiljentyneeseen taloon jääneelle melkein kaksi tuntia häiriötöntä laatuaikaa kirjan kanssa. Muistan tämän tunteen vielä kahdeksankymppisenäkin.
In other news: äsken joku erehtyi sanomaan ääneen "Sissi", Yle Teeman ohjelmistoon viitaten, ja juuri kun olin valmis heittämään kaiken, kävikin ilmi, että kyse on jostain uudelleenfilmatisoinnista eikä koko homma ole Romy Schneideria nähnytkään. Typerryttävää huijausta.
Ja lopuksi muistutus itselle: asuinkumppanissa herää paheksunta, jos kirjahyllystä löytyy Akateemisen alelehti viime vuodelta. Heitä tämänvuotinen pois ennen seuraavan tuloa.
Tunnistan tuon alelehtisyndrooman =)
ReplyDeleteJotenkin se muuttui alennusmyyntien päättymiseen mennessä ikään kuin kohtuullisen sympaattiseksi osaksi sisustusta...
ReplyDelete