Grove

Häkellyin siksi paljon Project Maman haasteesta ja tunnustuksesta, että istun hetken ujona pöydän alla ja kerron sieltä lehtolapasista (haha, see what I did there?) - palaan siihen haasteeseen huomenna, jolloin ehkä taas ajatus kulkee.

Niin ne lapaiset. Tilasin taannoin lankaa Brooklyn Tweediltä. Toimituksessa kesti iän kaiken, ja lanka (vaikka sinänsä ihanaa) oli saapuessaan eri väriä kuin tilauslomakkeella oli spesifioitu, joten hermoromahduksen ainekset olivat kasassa. Älköön kukaan Brooklyn Tweediltä langan tilaamista harkitseva nyt kuitenkaan masentuko tai tämän vuoksi epäröikö, sillä asiakaspalvelu oli mahdollisesti parasta ja ystävällisintä missään verkkokaupassa, tai missään ikinä, kohtaamaani. Langan vaihto olisi toki onnistunut, mutta päädyin sitten pitämään virhelangankin, koska se oli eri kauniin väristä ja tiesin heti, mihin sitä voisi käyttää.

Olen kohtuullisen itsekäs neuloja; lupailen vaikka mitä sinne ja tänne ja sitten kuitenkin teen itselleni juttuja, koska ... teen juttuja, joista pidän tosi paljon. Ja hittojako niitä sitten muille antamaan. Laittavat kaappiin vielä, mahdollisesti viikattuna, ja se on ihan eri juttu kuin se, että ruttaa itse omat neuleensa kaapin pohjalle. Kun oikea lanka kuitenkin käytännössä käveli syliin, ja mallikin, Brooklyn Tweedin Grove, oli välittömästi selvillä, tein mutsille lapaset. (Sitten laitoin lapaset postiin, ja niiden ollessa matkalla pidin äidille puhelimessa luennon siitä, miten missään nimessä ei kannata neuloa muille kuin itselleen. Ilmeisesti vanttuut tulivat täytenä yllätyksenä.)

Tällaiset niistä tuli:

Niissä on virheitä, mutta en kerro missä. Se on minun ja neulonnan jumalien välinen asia. Sitäpaitsi ne ovat yhdenmukaisia virheitä - leipälajini.