Karma ja henkilökohtainen lämmönsäätely

Teini-iässä ja vähän myöhemminkin yksi yleisimmin kuulemiani lauseita oli "Takki kiinni!" Tämän huomautuksen tarkoituksena oli saada minut, rontti, ymmärtämään, että elämäni merkittävien sidosryhmien edustajille (tällä viittaan lähinnä äitiini ja isäpuoleeni) tuli vilunväreitä, paleltumia ja kylmänkyhmyjä minun avonaisen takkini näkemisestä, ei niinkään säätilan vuoksi.

Se, mitä elämäni tärkeiden sidosryhmien edustajat puolestaan eivät ymmärtäneet oli se, etten suinkaan pitänyt takkia auki ja pipoa taskussa jostain epämääräisestä tarpeesta olla katu-uskottavampi, vaan siksi, että takki kiinni ja pipo päässä tuli kuuma, hiki ja ahdistus.

Jokin on muuttunut. Syytän vaihtelevasti imetyshormoneita ja ikää. Nyt ei liikaa vaatetta voi yllä ollakaan; taannoin neulomani Wurm, jonka pelkäsin jäävän tyystin käyttämättä koska se on a) pipo, b) paksu ja c) villaa, on nykyään tärkein ulkovaatteeni edellämainituista syistä a), b) ja c) johtuen. Sen sijaan aiemmin syksyllä puuvillalangasta tikkuamani pipo tuntuu huonolta vitsiltä.

Otaksun kuitenkin, että saamme sellaisia lapsia, jotka ansaitsemme. Tytär selvästi inhoaa liikaa vaatetusta ja hänet onkin usein äitiyspakkauksen toppapuvusta kalastettu hikoilevana pois. Luultavasti hänestä tulee neljävuotias joka riisuu kaikki vaatteensa pakkasella kokien ne epämukaviksi, ja teini-ikää ajatellen onkin ehkä jo parasta alkaa harjoitella sopivaa intonaatiota lausetta "Takki kiinni!" varten.

Tämän on toki ymmärtänyt myös liian vähän tunnettu ajattelija, Ambrose Bierce:

"Sweater, n.: garment worn by child when its mother is feeling chilly."
- Ambrose Bierce, The Devil's Dictionary