Saliohjelma

Minä kuulkaa menin ja hankin saliohjelman!

Niin, tiedän, mutta maailma ei mennyt radaltaan sittenkään.

Saliohjelmien ongelma on nähdäkseni se, että kun ääneen sanoo harkitsevansa, että pitäisköhän, jostain nurkasta loikkaa innokas personal trainer, joka äpistelyjä kuulematta on jo tehnyt uhrilleen saliohjelman, joka velvoittaa kuntosalivisiittiin poikkeuksetta tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin, siis ilman poikkeuksia, ei, ei siitäkään syystä, koska jos tätä ei nyt noudata niin turha odottaa mitään tuloksia sitten ja sitä paitsi luultavasti kuolee rappeutuneena viimeistään helmikuussa.

Jos moisen kauhean kohtalon haluaa välttää, pitää itse ymmärtää tavoitteensa.

Ja minä vihdoin ymmärsin omani, ja kirjoitin salille kirjeen. No, sellaisen tekstinpätkän webisivujen lomakkeeseen. Mutta ajatellaan, että se oli kirje, se on romanttisempaa.

Siinä luki jotain tällaista:

Haluaisin saliohjelman, joka tavallaan korvaa bodypump-tunnin, jolle en aina ehdi. Ohjelma ei voi lähteä siitä oletuksesta, että teen sen 2 kertaa viikossa, koska en tee kuitenkaan. Ymmärrän ja otan vastuun siitä, että tällainen puuhastelu ei tule johtamaan varsinaisiin tuloksiin, mutta päätin juuri, että väistämättömän rappion hidastaminen on arvokas tavoite sekin.

Ja kas! Kun tavoitteet määritteli napakasti, sai riemusta hirnuvan - ja onneksi erilaisia elämäntilanteita ymmärtävän - personal trainerin, joka väänsi juuri sellaisen ohjelman kuin halusinkin.

(Ja lupasi vielä, että saan puuhastella sen parissa ilman, että hän kiusaa minua vaatimuksilla siitä, miten tulosten pitäisi parantua. Mikä oli välttämätöntä sekä motivaationi että budjettini kannalta.)

Suuren saippuakokeilun tilinpäätös

Päätän saippuakokeiluni täältä tähän.

En ehkä tullut asiaa ikinä täällä puineeksi (jos tulin, voin vain luottaa siihen, että teidän muistinne on yhtä huono kuin minun), mutta joitakin toveja sitten keksin, että suihkusaippuasta palasaippuaan siirtyminen vähentää näppärästi yhden muoviroskan lähteen taloudestamme.

Hirveää näpertelyä, tiedän! Mutta ajattelin, että ehkä tässä toimii porttiteoria ja kohta elän pyhää, muovitonta elämää, kun vain otan tämän ensimmäisen askeleen. Sitten minusta tulee suuri muovittomuussensei, josta tehdään dokumentti Netflixiin.

Hyvä on, en ajatellut niin pitkälle, etenkin kun dokumentti Netflixissä on henkilökohtaisten painajaisteni top 10 -listalla, mutta varmasti jotain kuitenkin ajattelin, ja rynnistin ostamaan palasaippuaa.

Ongelma 1: Palasaippuaa on hankala löytää. Etenkin jos haluaa jotain hyväntuoksuista, mutta ei voi mennä Lushiin, koska haluaa jotain hyväntuoksuista.

Ongelma 2: Palasaippuassa on ... saippuaa, joka on ilmeisesti monista suihkusaippuoista eliminoitu kokonaan. Järkyttävää, tiedän!

Saippuaan siirtymisellä oli kuitenkin jännittäviä seurauksia henkilökohtaisen bakteerifloorani osalta.

Hyvinä päivinä tuoksuin mummoltani.

Huonoina päivinä en tuoksunut. Ihan rehellisesti haisin - pahalta. Tämä huolimatta siitä, etten harrasta deodoranteilla nypräämistä vaan käytän reippaasti antiperspiranttia.

Lopulta kyllästyin odottamaan sitä, että bakteerifloorani löytää tasapainon uusien pesuvälineiden kanssa ja marssin ostamaan suihkusaippuaa. Kävi ilmi, että sitä mikrobistonikin oli odottanut. En tuoksu enää mummoltani ja mikä olennaisempaa, en myöskään niin kauheasti haise, ainakaan omaan nenääni.

Maapallon muoviroskaongelma saa nyt hetken siis vielä odottaa ratkaisuaan. Sori siitä.