Nyt oli niin hyvä päivä, että jaan sen teidänkin kanssanne. En nimittäin kuluttanutkaan päivääni uuden ykkösharrastukseni (itkemisen) parissa vaan vedin syvään henkeä ja lähdin perhevalmennusryhmän vapaaehtoiseen tapaamiseen* - vain huomatakseni jälleen kerran, että aika lailla pidän niistä. Niissä tapaa ihmisiä, joita ei ehkä muuten tulisi tavanneeksi, eikä vain oman viiteryhmänsä (käyttöliittymäsankareiden tahi insinöörien) edustajia. Meidän ryhmässä on esimerkiksi eräs kirjastonhoitajatar, joka siis sen lisäksi, että on älyttömän kiva, edustaa myös ammattiryhmää jota ei-niin-salaisesti fanitan. Olla nyt kirjastossa töissä!
Valitettavasti tapaamisessa puhuttiin enimmäkseen vauvoista eikä kirjastotyöstä, mutta ehkä jo ensi kerralla keskitytään todella tärkeisiin asioihin.
Tapaamisen jälkeen menin Kluuvin kauppakeskuksen uuteen teekauppaan selvittämään, saako sieltä puer-teetä, jota ilman en yhtäkkiä voi elää. Oli siellä. Ostin kahta sorttia, maustamatonta ja (jossain mielenhäiriössä) toffeella maustettua. Epäilyttävä toffeen käry seurasi karavaaniamme koko kotimatkan. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen: jos toffee-puer (siinäpä kaksi sanaa, joita en ollut koskaan ajatellut yhdistäväni) onkin tosi pahaa, juotan sen vieraille. Pahoitteluni, etten tämän kirjoitettuani luultavasti voi kutsua ketään blogia lukevista kylään.
Teekauppa oli kaiken lisäksi tosi symppis. Suosittelen. Sen nimi on Chaya, jos vaikka haluatte käydä siellä - otaksun tosin, että pulju löytyy ihan vain olemalla todennäköisesti Kluuvin ainoa teekauppa.
Kotona katsoimme tyttären kanssa edellämainitun kirjastonhoitajattaren vinkistä Ellan ja Aleksin uuden biisin videon, Yöjuna Rovaniemelle. Tytär pitää videosta kovasti. Äitinsä saattaa pitää siitä vielä vähän enemmän. Hyvästi katu-uskottavuus!
* Tästä voinee päätellä, että rautalisä alkaa pikkuhiljaa toimia! Sen voi päätellä myös siitä, että vatsani on kipeä. Hyvin kipeä.
Valitettavasti tapaamisessa puhuttiin enimmäkseen vauvoista eikä kirjastotyöstä, mutta ehkä jo ensi kerralla keskitytään todella tärkeisiin asioihin.
Tapaamisen jälkeen menin Kluuvin kauppakeskuksen uuteen teekauppaan selvittämään, saako sieltä puer-teetä, jota ilman en yhtäkkiä voi elää. Oli siellä. Ostin kahta sorttia, maustamatonta ja (jossain mielenhäiriössä) toffeella maustettua. Epäilyttävä toffeen käry seurasi karavaaniamme koko kotimatkan. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen: jos toffee-puer (siinäpä kaksi sanaa, joita en ollut koskaan ajatellut yhdistäväni) onkin tosi pahaa, juotan sen vieraille. Pahoitteluni, etten tämän kirjoitettuani luultavasti voi kutsua ketään blogia lukevista kylään.
Teekauppa oli kaiken lisäksi tosi symppis. Suosittelen. Sen nimi on Chaya, jos vaikka haluatte käydä siellä - otaksun tosin, että pulju löytyy ihan vain olemalla todennäköisesti Kluuvin ainoa teekauppa.
Kotona katsoimme tyttären kanssa edellämainitun kirjastonhoitajattaren vinkistä Ellan ja Aleksin uuden biisin videon, Yöjuna Rovaniemelle. Tytär pitää videosta kovasti. Äitinsä saattaa pitää siitä vielä vähän enemmän. Hyvästi katu-uskottavuus!
* Tästä voinee päätellä, että rautalisä alkaa pikkuhiljaa toimia! Sen voi päätellä myös siitä, että vatsani on kipeä. Hyvin kipeä.