Tämä on yöjuna kasikuusviis

Nyt oli niin hyvä päivä, että jaan sen teidänkin kanssanne. En nimittäin kuluttanutkaan päivääni uuden ykkösharrastukseni (itkemisen) parissa vaan vedin syvään henkeä ja lähdin perhevalmennusryhmän vapaaehtoiseen tapaamiseen* - vain huomatakseni jälleen kerran, että aika lailla pidän niistä. Niissä tapaa ihmisiä, joita ei ehkä muuten tulisi tavanneeksi, eikä vain oman viiteryhmänsä (käyttöliittymäsankareiden tahi insinöörien) edustajia. Meidän ryhmässä on esimerkiksi eräs kirjastonhoitajatar, joka siis sen lisäksi, että on älyttömän kiva, edustaa myös ammattiryhmää jota ei-niin-salaisesti fanitan. Olla nyt kirjastossa töissä!

Valitettavasti tapaamisessa puhuttiin enimmäkseen vauvoista eikä kirjastotyöstä, mutta ehkä jo ensi kerralla keskitytään todella tärkeisiin asioihin.

Tapaamisen jälkeen menin Kluuvin kauppakeskuksen uuteen teekauppaan selvittämään, saako sieltä puer-teetä, jota ilman en yhtäkkiä voi elää. Oli siellä. Ostin kahta sorttia, maustamatonta ja (jossain mielenhäiriössä) toffeella maustettua. Epäilyttävä toffeen käry seurasi karavaaniamme koko kotimatkan. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen: jos toffee-puer (siinäpä kaksi sanaa, joita en ollut koskaan ajatellut yhdistäväni) onkin tosi pahaa, juotan sen vieraille. Pahoitteluni, etten tämän kirjoitettuani luultavasti voi kutsua ketään blogia lukevista kylään.

Teekauppa oli kaiken lisäksi tosi symppis. Suosittelen. Sen nimi on Chaya, jos vaikka haluatte käydä siellä - otaksun tosin, että pulju löytyy ihan vain olemalla todennäköisesti Kluuvin ainoa teekauppa.

Kotona katsoimme tyttären kanssa edellämainitun kirjastonhoitajattaren vinkistä Ellan ja Aleksin uuden biisin videon, Yöjuna Rovaniemelle. Tytär pitää videosta kovasti. Äitinsä saattaa pitää siitä vielä vähän enemmän. Hyvästi katu-uskottavuus!

* Tästä voinee päätellä, että rautalisä alkaa pikkuhiljaa toimia! Sen voi päätellä myös siitä, että vatsani on kipeä. Hyvin kipeä.

Jääteestä

Jääteessä on jotain, joka vetoaa kovin siihen Liinaan, joka luki skidinä liikaa Neiti Etsiviä ja brittiläisiä tyttökirjoja. Kun Nestlé toi ensimmäiset pullojääteensä Suomeen, kuluttaja numero yksi oli jo jonossa - ja pettyi pahoin. En pidä mistään kovin makeasta ja valmisjääteet ovat suunnilleen yhtä makeita kuin suklaa.

Jos on tosi* viitseliäs, jääteetä voi tehdä itsekin. Olen kokeillut muutamaakin ohjetta, viimeisimpänä Herkusta ja koukusta löytynyttä minttuteen ohjetta. (Vastaavan ohjeen olen kyllä saanut myös eräältä ex-kollegalta, kiitos vain sinnekin.) Syystä, johon palaan myöhemmin, meilläkin nimittäin minttua piisaa.

Minttutee oli ainakin itselleni ehkä pikemminkin esteettinen kuin kulinaristinen kokemus; en tosin maistanut tätä kuumana.

Minttu(jää)tee

2 isoa oksaa minttua
1 litra vettä

Vesi keitetään ja kaadetaan mintunoksien päälle. Annetaan hautua. Itse makeutin tätä tujauksella hunajaa; tujaus oli sen verran pieni, että sokerisempaan tottuneet eivät ehkä huomaisi mitään, joten oman maun mukaan kannattaa toki mennä.

Maku oli ainakin jääteenä aika mieto. Viimeksi kuitenkin sekoitin minttujääteetä sitruunamehun ja veden kanssa ja otin mukaan töihin törkykalliissa ja semisti nolossa, mutta kuitenkin aika kivassa hippi-lasi-vesipullossani (ollen siis lasinen vesipullo, jonka valmistukseen ei ole käytetty hippejä), ja tällä tavalla minttutee toimii oikeastaan paremmin kuin pelkästään on the rocks.

Jos mintun liikakasvu ei ole ongelma, voi hakea kaupasta myös Yogin minttu-lime -pussiteetä (sikäli kun sitä yhä saa, Yogin webisaitin mukaan olen nähnyt tuotteesta vain unta) ja tehdä jääteen siitä. Varsin pätevä ratkaisu sekin.

* Veden keittäminen onkin nykyisin viitseliäisyyteni huipentuma.