Messilän kirous

Aloitimme talvilomamme perjantaina. Siis töiden jälkeen, mutta kaikkihan tietävät, että loman ensimmäinen päivä on perjantai töiden jälkeen. Niin vain on.

Loman toisena päivänä puoliso lähti Messilään lautailemaan. Messilästä meillä onkin lämpimiä muistoja: kerran, kun olimme nuoria, kauniita, hoikkia ja vastarakastuneita, puoliso (tuolloin vasta poikaystävä) lähti Messilään ja palasi sieltä kera murtuneen selkänikaman.

Mutta nyt kaikki olisi toisin. Auto starttasi ennen yhdeksää aamulla, mistä syystä puolisoni joutui keittämään aamukahvinsa itse. Minä jäin tyttären kanssa viettämään rentoa lomapäivää: hoidimme 685 asiaa kaupungilla, söimme kalaa ja ranskiksia ja koristelimme virpomisoksat (joiden koristelu tänä vuonna oli mieheni hommaa, kuten huomaatte).

Ja toden totta, kaikki olikin toisin. Tällä kertaa mies palasi lautailureissultaan murtuneen olkaluun kanssa. Ihan eri juttu!

Eikä siinä vielä kaikki! Meillä on hieno videokin tempusta, joka johti kahteen reissuun Malmin sairaalapäivystykseen.

Ai miksi kahteen? No siksipä tietenkin, että lauantai-iltana Malmin sairaalapäivystys on juuri niin tukossa kuin kaikki sanovat, ja mieheni kärsivällisyys ... no, jos muotoilen asian vaikka seuraavasti: en ihan ymmärrä, miksi minua pidetään perheen kärsimättömimpänä osapuolena.

Mutta sunnuntaina hän tietenkin pääsi ulos pikavauhtia, juuri kun oli määrä viedä jälkikasvu suklaankerjuureissulle.

Tilanne on jollain kierolla tavalla silti optimaalinen. Kerrankin voimme viettää sellaista lomaa, jonka minä haluan. Siis lomaa, jolloin ei tehdä mitään.

Synteesi

Toistuvia kohtauksia erään parisuhteen pyörteistä:  

*biisi alkaa*
“Mikä tää biisi on?”
“En tiedä.”
“Hmmpph.”

*biisi alkaa*
“Mikä tää biisi on?”
“mmphdxbfvnc.”
“Hmmpph.”

*biisi alkaa*
“Mikä tää biisi on?”
“En tiedä.”
“Hmmpph.”

*biisi alkaa*
*google play auki ja soundhound asennukseen*
“VIHDOINKIN TIEDÄN, MIKÄ TÄÄ BIISI ON! JIPII!”
“Heh. Oisithan sä voinut vaikka kysyä.”
“Hmmpph.”

---

Mutta viestintä, se nyt on tollasta. Tuoreemmassakin parisuhteessa, siis omassamme.

Tovi sitten, kun oli hääpäivä, käveltiin käsi kädessä kaupungilla. Perään pikajuoksi joku nuorukaishenkilö, joka huusi onnittelut "tuoreelle parille" ja ehkä halusi vielä sanoa jotain, mutta emme kuunnelleet, koska olimme tosi häkeltyneinä tästä luonnehdinnasta.

Viikko häiden jälkeen pidettiin hääntanssit.

Myöhemmin puolisoni otaksui, että tyyppi oli kännissä. Minä puolestani otaksuin, että nuorukainen myi omegakolmosia ja halusi siksi herättää huomiomme tällaisessa myönteisellä avauksella.

Siihen mieheni, että no ei kai niitä nyt selvin päin voi myydäkään.

Jos parisuhde jotain on, niin teesin ja antiteesin muodostama synteesi.

---

Mulla on sellainen - tavallaan naurettava - usko, että jos menen sanomaan jotain myönteistä parisuhteestani, jinxaan jotenkin koko homman ja seuraavana päivänä riidellään sillä tavalla, että sormukset lentelevät, ovet paukkuvat ja koira menee sängyn alle viettämään itsekseen laatuaikaa.

Silläkin uhalla sanon, että pidän tosi hyvänä sitä, että käsi kädessä kävely oli tuntui sekä hyvältä että luontevalta - eikä pakotetulta kevään uutuusmaulta parisuhdekentällä - ja että tuo taannoinen viikonloppu yhdessä aviomiehen kanssa oli muutenkin mainio.

(Ja koska vähän epäilen, että em. jinx voi johtua siitä, että suhtaudun erimielisyyksiin vakavammin aina, kun kuvittelen, ettei niitä ole olemassa, onhan kaikki vain ihanaa harmoniaa, aion myös tietoisesti olla riitelemättä sormuksia lennättävästi loppuviikkoon. Pidän mahdollisuuksiani hyvinä: mies lähtee kamujensa kanssa mökille perjantaina.)

Yhteinen harrastus

Aina silloin tällöin mietin, pitäiskö meilläkin miehen kanssa olla yhteinen harrastus. Siis sen lisäksi, että saatamme katsoa samoja tv-sarjoja ja lukea joitakin samoja kirjoja, yhteisellä harrastuksella olisi varmaan hyväätekevä vaikutus parisuhteelle. Vähän kuin keskustelulla. Sitäkin varmaan joskus...

No mutta kuitenkin. Aikani asiaa pohdittuani tajusin, että onhan meillä. Kesälläkin käytiin yhdessä Verkkokaupassa, jossa mun homma on kuolata Legoja ja pienvimpaimia ja miehen homma on heiluttaa kulmakarvoja talon massiivisimman telkkarin edessä. Amerikkalaisen roskaruoan hyllyillä molempien tehtävä on haalia energianlähteitä kuin orava talven alla.

Lisäksi kesällä kävimme yhdessä myös juoksemassa. Katsokaa nyt:

Tässä sitä mennään. Me.

Noin. Parisuhde on kuosissa.