No niin, käsi ylös! Kuinka moni on odottanut hurmioituneiden juoksupostausten paluuta! NOH?
Koska minä ja juoksu, me olemme löytäneet toisemme uudestaan ja heittäytyneet taas intohimoiseen suhteeseen. Tää on musta erityisen hassua, sillä eihän tuolla nyt varsinaisesti ole mitenkään erityisen kiva juoksukeli: on todella liukasta ja aika usein myös tuulee niin, että hyvä kun eteenpäin pääsee (paitsi viime sunnuntaina, jolloin kompensoin kelin erinomaisuutta kaatumalla selälleni ja loukkaamalla pahasti arvokkuuteni*) mutta ei voi mitään. Nyt on selkeesti joku juoksuaika.
(Asiaan erityisesti liittymättä haluan tässä välissä kertoa, että intiaaninimeni on Hän, Joka Nauraa Omille Vitseilleen.)
(Senkin voin kertoa, että piskimme ottaa käsitteen "juoksuaika" kirjaimellisesti ja roikkuu juoksutrikoideni lahkeessa aina, kun yritän päästä ulos. Mikä helvetti sitä vaivaa? Tämä liittyy vain juoksulenkkeihin.)
En ole ottanut etenkään iltalenkkiohjelmaan vielä kauhean pitkiä kipaisuja, sillä yritän muistaa viime keväältä, että juoksukuntoa ei voi pakottaa. Ehkä siinä onkin sukseeni salaisuus - tulen ihan joka lenkiltä melkein ilosta hihittäen takaisin. Myös siltä pidemmältä kaatuilulenkiltä. Ja mikä hämmentävämpää, olen lähtenyt lenkille innoissani - useinhan koko homma on alussa melkoista pakottautumista eikä kiitosta välttämättä tule ennen kuin koko typerän urheilun saa lopettaa. (Oikeassa siis olet, Kukkavarvas, ei se tosiaankaan ole aina kivaa.)
Aloin jo varovasti visioida kaikenlaisia juoksutapahtumia, joihin aion osallistua. Viime keväästä viisastuin kyllä senkin verran, että vastaisuudessa ilmoittaudun tapahtumiin vasta edellisenä päivänä. Mutta nyt joka tapauksessa tuntuu siltä, että voisin kipaista ainakin Naisten kympin ja jos siellä on hauskaa (ja kelläpä väkijoukoista ahdistuvalla introvertilla ei olisi hauskaa 30 000 muun pinkojan seurassa) ja juoksu sujuu kevään mittaan muutenkin hyvin, ehkä voisin kokeilla puolikastakin. Mutta jos kokeilen puolikasta, menen Helsinki Half Marathonille enkä City Runiin. (HHM-reitti on kuulemma helpompi. Minä kyllä menen siitä, missä aita on mahdollisimman matala, ja jos ei ole matala, potkin sitä.)
Tämä on muuten ihan megalomaaninen miinus mitä näihin viime aikojen vauvapohdintoihin tulee. Lenkillä on ollut niin hauskaa, että ajatuskin kroppansa luovuttamisesta jälleen inkubaattorikäyttöön tuntuu yllättävän ärsyttävältä. (Nyt ei ole sitten mitään pakkoa heittäytyä vitsikkääksi, maailmankaikkeus.)
* Ahterini on onneksi sen verran ansiokkaasti pehmustettu, että muita vammoja ei päässyt syntymään.
Koska minä ja juoksu, me olemme löytäneet toisemme uudestaan ja heittäytyneet taas intohimoiseen suhteeseen. Tää on musta erityisen hassua, sillä eihän tuolla nyt varsinaisesti ole mitenkään erityisen kiva juoksukeli: on todella liukasta ja aika usein myös tuulee niin, että hyvä kun eteenpäin pääsee (paitsi viime sunnuntaina, jolloin kompensoin kelin erinomaisuutta kaatumalla selälleni ja loukkaamalla pahasti arvokkuuteni*) mutta ei voi mitään. Nyt on selkeesti joku juoksuaika.
(Asiaan erityisesti liittymättä haluan tässä välissä kertoa, että intiaaninimeni on Hän, Joka Nauraa Omille Vitseilleen.)
(Senkin voin kertoa, että piskimme ottaa käsitteen "juoksuaika" kirjaimellisesti ja roikkuu juoksutrikoideni lahkeessa aina, kun yritän päästä ulos. Mikä helvetti sitä vaivaa? Tämä liittyy vain juoksulenkkeihin.)
En ole ottanut etenkään iltalenkkiohjelmaan vielä kauhean pitkiä kipaisuja, sillä yritän muistaa viime keväältä, että juoksukuntoa ei voi pakottaa. Ehkä siinä onkin sukseeni salaisuus - tulen ihan joka lenkiltä melkein ilosta hihittäen takaisin. Myös siltä pidemmältä kaatuilulenkiltä. Ja mikä hämmentävämpää, olen lähtenyt lenkille innoissani - useinhan koko homma on alussa melkoista pakottautumista eikä kiitosta välttämättä tule ennen kuin koko typerän urheilun saa lopettaa. (Oikeassa siis olet, Kukkavarvas, ei se tosiaankaan ole aina kivaa.)
Aloin jo varovasti visioida kaikenlaisia juoksutapahtumia, joihin aion osallistua. Viime keväästä viisastuin kyllä senkin verran, että vastaisuudessa ilmoittaudun tapahtumiin vasta edellisenä päivänä. Mutta nyt joka tapauksessa tuntuu siltä, että voisin kipaista ainakin Naisten kympin ja jos siellä on hauskaa (ja kelläpä väkijoukoista ahdistuvalla introvertilla ei olisi hauskaa 30 000 muun pinkojan seurassa) ja juoksu sujuu kevään mittaan muutenkin hyvin, ehkä voisin kokeilla puolikastakin. Mutta jos kokeilen puolikasta, menen Helsinki Half Marathonille enkä City Runiin. (HHM-reitti on kuulemma helpompi. Minä kyllä menen siitä, missä aita on mahdollisimman matala, ja jos ei ole matala, potkin sitä.)
Tämä on muuten ihan megalomaaninen miinus mitä näihin viime aikojen vauvapohdintoihin tulee. Lenkillä on ollut niin hauskaa, että ajatuskin kroppansa luovuttamisesta jälleen inkubaattorikäyttöön tuntuu yllättävän ärsyttävältä. (Nyt ei ole sitten mitään pakkoa heittäytyä vitsikkääksi, maailmankaikkeus.)
* Ahterini on onneksi sen verran ansiokkaasti pehmustettu, että muita vammoja ei päässyt syntymään.
Naisten Kympiltä tulikin tänään postia, että ilmoittautumisen hinta kohta nousee. Sinne kyllä kannattas ilmoittautua. Mä olen ollut flunssassa noin joka viikko pari kuukautta, mutta kyllä täältä ainakin Kympille noustaan! Siellä nähdään!
ReplyDeleteTotta. Mutta sinnekään en aio ilmoittautua kuin edellisenä päivänä - se tulee toki kalliimmaksi, mutta vielä kalliimmaksi, ja typerämmäksi, tulee juoksu jonne ei edes pääse :D
DeleteSilti! Mahtavaa! Siellä nähdään!! JES!
Tiedätkö heti kun uikutin että liikka buuu, niin tänään kulki jooga tuosta noin vaan. 75 minuuttia meni hujauksessa ja en millään meinannut uskoa että jo loppui. Olo oli vallan iloinen ja hihitteleväkin, nyt tosin saunan jälkeen tuntuu että jotain tuli tehtyä. Mutta tämä rentous, tätä ei poista edes himassa riehuva norovirus saatika se että unohdin vuorata sängyt yötä vasten pyyhkeillä.
ReplyDeleteNo toi on just toi just-kun-pääsit-sanomasta -ilmiö :D Hyvä niin. Mua vähän hirvitti kirjottaa tätä kun pelkäsin, että jinxaan koko homman, mutta olen nyt onnellisena juossut siis jo monta viikkoa.
DeleteJa onpas kyllä ihana kuulla, että sait joogasta rentoutta ja voimaa, joilla hoitaa taloutenne norot! Sitä tarvitaan noina hetkinä :)
Hei meillä on sama intiaaninimi! Varmaan senkin takia tykkään susta niin paljon.
ReplyDeleteSe selittää kaiken! Etenkin tämän molemminpuolisen tykkäämisemme <3
DeleteJoko sun juoksukausi on avattu? Voitais raahat sutkin sinne kympille :D
No tota. Edelleen kyllä meinaan aloittaa! En tiedä ehdinkö kylläkään toukokuuksi kymppikuntoon. Mutta tää mun pääsemättömyyteni lenkkipoluille alkaa olla jo kerrassaan noloa.
DeleteJa <3
Eli Naisten kympillä nähdään <3 (Sehän on sitä paitsi vasta toukokuun lopussa. Ja mä oon tehnyt sen, en näe mitään syytä mikset säkin pystyisi :D)
DeleteEi vitsi voi olla huono jos se itseä naurattaa.
DeleteEi mulla muuta.
Ei vitsi voi olla huono jos se itseä naurattaa.
DeleteEi mulla muuta.
Totta! Ja toinen vitsailumottoni onkin "repeat until funny".
DeleteEi hitto, nyt kyllä kuolen :D
P. S. Mieheni on kanssasi eri mieltä.
DeleteMinä minä minä! (Olen odottanut juoksuhurmiopostauksia. Tulin tästäkin niin hyvälle mielelle, että!)
ReplyDeleteMulla oli jo iso juoksuahdistus, kun oon syksystä lähtien mainostanut kaikille juoksevani puolikkaan ensi kesänä, ja sitten mun talvijuoksut nuupahti ennen kuin ehtivät alkaakaan, oli se pirun ikuisuusyskäkin. Mutta nyt mäkin olen korkannut kauden! Hitaasti ja varovaisesti, alkuun 3-4 km lenkkejä, mutta se on i-h-a-n-a-a! Yritän opetella työmatkajuoksijaksi (tai siis mun työmatka on noin kilometrin, eli juoksulenkki siitä tulee vasta kun kierrän parin mutkan kautta), koska se tuntuisi ajatuksen tasolla näppäräksi tavaksi saada mahdutettua juoksua kalenteriin (ja käytännön tasolla mä koen kamalan vaikeaksi sen, että mulla olisi juoksukamat mukana töissä..).
Naisten kympillä nähdään! Ja HHM:llä, mä oon ilmoittautunut jo :)
Jes jes! Mahtavaa! Minä puolestani tulin sun kommentista tosi hyvälle mielelle :)
DeleteToi hitaasti ja varovasti on avain onneen! Olen siitä ihan varma! Ja tää tosiaan on just niin ihanaa kuin kerroit. Mä myös suunnittelen työmatkajuoksukauden avaamista heti, kun tiet ovat sulat - mutta käytännön tasolla se on mustakin aika vaikeaa, ja on siinä sekin, että matkaa tulee 8+ km ... ja että jotenkin ujostuttaa tulla nähdyksi juoksutrikoissa, en tiedä. Mutta silti aion aloittaa.
Yskä on kyllä ihan kirottua juoksun kannalta, samoin kuin se ahdistus, joka seuraa siitä, että haluaisi juosta mutta ei pysty. Onneksi on jo paremmin meillä molemmilla!
Pitäiskö tehdä Naisten kympille blogitreffit ihan, kun meitä on tulossa jo useampi - sinä, minä, Jennijee ja Anu Perillä :D
Onhan nämä tällaiset postaukset ihan kauhistusten kauhistus, mutta sehän vissiin vain on kateellisten puhetta. En suostu uskomaan, että on mahdollista juosta yli 200 m kerralla. Onhan niitä urheilukilpailuja TV:ssä näkynyt, mutta osaan olla mediakriittinen.
ReplyDeleteMediakriittinen :D Jos et oo varovainen, videoin seuraavan juoksulenkkini selfiekepin kanssa ja lähetän todisteet sulle. Soittolista tulee siinä kun laulan biisien mukana!
DeleteJustiin fiilailin itsekin juoksua! Ja pitkästä aikaa juoksin jopa kahdesti tällä viikolla, enkä aio edes pelätä mananneeni koko hommaa. Jos manasin, niin se siitä, aina sitä voi aloittaa uudestaan taas. Ei ole niin vakavaa. Sen sijaan juoksutapahtumiin en kyllä ilmoittaudu, koska viimeksi kun sen tein kuukausia etuajassa, päädyin hakemaan päivystyksestä lääkärintodistuksen saadakseni rahani takaisin.
ReplyDeleteOlen sen jossain aiemminkin sanonut, mutta minun tämänhetkisessä työpaikassani miltei parasta on kyllä työmatka. Se noin 5 km on juuri passeli mitta juosta kotiin, ja reittikin on mukava. Sitä paitsi eilen tuli todettua (kun juoksin lyhintä mahdollisinta reittiä), että tähän lähiöön hölkkää yhtä nopeasti, kuin matkustaa julkisilla, joten tekosyitäkin on vaikea keksiä. Minulle työmatkajuoksussa on vaikeinta se, että onnistuakseen se vaatii sitä, etten syö tai juo mitään noin kahta tuntia ennen kotiinlähtöä. Se on vaikeaa siksi, että normaalisti selviän iltapäivistä juomalla lukuisia kupposia punaisella maidolla leikattua teetä ja syömällä mitä tahansa keksejä, mitä toimiston kaapeista löydän. Kotiin lenkkeily vaatii siis luonteenlujuutta yllättävällä saralla.
Olen itse asiassa aika tyytyväinen siihen, miten viime aikoina olen ollut juoksemisesta iloinen ottamatta siitä yhtikäs mitään paineita. Olen lähtenyt lenkille ja vaihtanut kilometrin jälkeen kävelyyn, kun ei sujunut. Toisaalta olen intoa piukassa juossut vielä yhden niemenkärjen ympäri. Olen välttänyt asettamasta tavoitteita ja koettanut vain miettiä, mistä tulee paras olo. Toisinaan olen päätynyt siihen, että se tulee karkin syömisestä peiton alla, ja sekin on ollut ihan ok.
Oot kyllä ihan oikeassa. Siis että aina voi aloittaa uudestaan taas. Mutta mulla on ihan tuo sama päätös juoksutapahtumien suhteen: saatan luulla itsestäni hieman liikoja kuusi kuukautta aiemmin.
DeleteViis kilsaa on aika hyvä reitti! Mulla on yli kahdeksan, siinä tulee joskus kiusaus hypätä metroon Kalasatamassa. Ja ruokailuhommat on vaikeita kanssa, kun kuitenkin lounaan jälkeen olis hyvä syödä JOTAIN - siis jos on syönyt kello 12 ja aikoo juosta viideltä.
Kuulostaa ihan hurjan hyvältä toi sun paineeton asenne! Sellasta just juoksun pitäskin olla, että tulee hyvä fiilis!
Mahtavaa! Siis postaus juoksusta ja että juoksu maittaa. Olen vähän samassa hurmiossa, vaikka kilsoja on parilta vikalta kuukaudelta surkean vähän. Mutta meillä on kotona nykyään sellainen Tacxs-pyöräharjoittelutsydeemi ja olen vetänyt sillä omassa makkarissa. Plus hiihtänyt.
ReplyDeleteNiin ja onhan sulla nastalenkkarit? Mulla on jotkut Asicsin versiot ja ne on ihan ykköset. Mä oon keulinut ylpeästi tuolla jäätiköillä, kun muut liukastelee kengillä kuin kengillä.
Mutta tavoite se on täälläkin. Ensin Tampereen puolimaraton, sille on ihan aikatavoite. Sitten vielä syksyllä Pirkan hölkkä 33 kilometriä kalliopolkuja.. Sanon ne tässäkin ääneen, koska muuten mä istun jossain jäätelökioskilla koko kesän katsomassa kun muut juoksee.
Jos haluatte huvitusta, liittykääpä FB:ssä ryhmään "Kestävyyttä pintakaasulla". Siellä on ihan käsittämättömiä hifistelijöitä, joiden jutut hymyilyttää, jos ei olis niin kateellinen niiden lenkeille..
Odottelen muuten nytkin, että ipanat menee nukkumaan about seiskalta ja sen jälkeen tavoitteena on eka noin 1,5 tunnin lenkki sitten lokakuun.. No, kuohuviinikin on jo kylmässä.
KOLKYT KOLME KILSAA! SEHÄN ON IHAN SIKANA! Ai mutta kuulostaa silti aika ihanalta. Vähän kutkuttelis. Ja ihana kuulla, että muutkin on ihan täydessä juoksuhuumassa. Se on paras tunne. (Just kun kerkesin innostua poukkoilujumpista jälleen, en voikaan tuhlata enää aikaa sellaisiin.)
DeleteMä oon vähän vältellyt nastalenkkareita, koska meidän asuinneliöt on sellaiset, etten haluaisi esim. kaksia juoksukenkiä (kaikkien muiden kenkien ohelle.) Mulla on sellaiset nastarempsut, jotka voi laittaa kengän ympärille - ne ei ole aivan optimaaliset, koska ne puristaa jalkaa, mutta ne on paremmat kuin ei mitään. Ja pitää pystyssä. Paitsi silloin, kun ei muista laittaa niitä jalkaan.
Puoltoista tuntia kuulostaa ihan parhaudelta. Mä juoksin eilen ekan tunnin lenkkini noin viiteen vuosisataan ja se oli i-h-a-n-a-a. Nyt vaan haluaisin juosta enemmän ja pidemmälle.
(Kiitos huvitteluvinkeistä! Niitä tarvitaan aina.)
Naisten kymppiä oli jotenkin tosi kiva juosta (varsinkin kun se on edelleen noin kahteenkymmeneen vuoteen ainoa kerta, kun olen juossut yli 6km :D). Houkuttaisi toisaalta lähteä uudestaan, mutta toisaalta juuri ne ihmismassat ja pahinta että siellä juostessakin joutui puikkelehtimaan pientareen puolelta. Toisaalta NRJ pääsi viime vuonna yhtä juoksijaa halvemmalla, ellei joku muu ollut niin daiju, että luuli niiden jakelevan kaikille juoksujuomiaan. ;)
ReplyDeleteNastalenkkareista suosittelen Icebugeja, mulla ei Asicsit jostain syystä pitäneet jäällä. Vertasin tieteellisesti, että nastat on eri kohdissa ja Icebugeissa vähän enempi nastoja.
Oon jumittunut juoksemaan 3-4km, en tajua miksi. Reititkin vaihtuneet, mutta silti. Ei tajua. :)
No oli kyllä. Ehkä siis tänä keväänä uudestaan? Mennään eturiviin kato niin muut joutuu hoitamaan puikkelehdinnan :D
DeleteJos joskus sorrun ostamaan erikseen nastamuumiot, siis lenkkarit, muistan vertailusi tuloksen. Mutta toivon kyllä edelleen, että sitä päivää ei tule.
Mä en ottais muuten stressiä - ja ehkä säkään et ota - reitin pituudesta. Mä kans vedin neljää kilsaa tuossa aika pitkään kunnes oikeasti ja aidosti tuntui siltä, että voisi juosta pidemmänkin matkan. Sitten se tuntuikin kivalta. Parhaalta.
Hmm, eturivi, uhka vai mahdollisuus? ;D
ReplyDeleteJa mä kun luulin, että _kaikki_ muut juoksee vähintään kymmenen kilsaa per lenkki. :D
Mahdollisuus. Tietty. Tuppaan sinne aina jumpassakin sillä periaatteella, että koska oon huono, tarvitse eturivisijaa hyviä enemmän :D
DeleteJa siis voi olla, että kaikki muut paitsi me kaks juoksee kympin joka päivä, mutta ollaan ainakin hyvässä seurassa :D
Jee juoksulle! Mullakin alkoi taas viime viikolla juoksu sujua pitkän nihkeilyn jälkeen. En usko että sillä on asian kanssa mitään tekemistä, että lenkkeilin viime viikon +20 asteessa rantabulevardilla. Ihan yhtä kivaa on varmasti Keskuspuiston jäisillä poluilla, käyn ehkä joku päivä kokeilemassa. Syytä ainakin olisi, ilmoittauduttu on jo sekä HCR:lle että HHM:lle.
ReplyDeleteNo ei varmasti. Mukavampihan se on täällä juosta kuin rantabulevardeilla kun ei ikävästi valu hiki silmiin!
DeleteJos kaikki menee mahtavasti, törmäämme siis HHM:llä! Jipii!
Eiku niissä juoksutapahtumissa pitää juosta samaan suuntaan kuin muut. Ehe ehe.
DeleteTirsk :D Sun huumori miellyttää mua!
Delete