Uutisista ja vinkkivitosista

Olen jo päättänyt, että lopetan uutisten seuraamisen välittömästi kun tiedän, milloin Uusimaa eristetään ja milloin meidän on siis siirryttävä julkisivuremonttievakkoomme (nämä kaksi ajankohtaa eivät ole yhteneväiset, mutta selkeästi toisiinsa yhteydessä ovat kuitenkin.)

Asioita, joille en voi mitään, mutta joilta en tällä hetkellä uutissivustoja kytätessäni voi välttyä:

• Kansan- ja maailmantaloudellinen katastrofi
• Espanjan koronakuolemien määrät
• Perutut ja siirretyt urheilutapahtumat
• Julkisuuden henkilöt, jotka ovat sairastuneet tai kuolleet koronavirukseen
• Julkisuuden henkilöt, joilla on mielipide koronaviruksesta eikä tarpeeksi ymmärrystä pitää suutaan kiinni (looking at you, Teemu Selänne)
• Donald Trump
• Ja sokerina pohjalla: kaikenlaiset vinkit perheiden yhteiseen touhuamiseen näinä vaikeina aikoina

Mutta ehkä te haluattekin kovasti tietää vinkkini sujuvaan etäkoulutyöskentelyyn?

Ne tulevat tässä: hanki välittömästi mahdollisimman paljon erilaisia ruutuaikaa tarjoavia laitteita. Sovi itsesi kanssa, että kunhan annetut tehtävät tulevat edes suurinpiirten / joskus tehdyksi, on ihan se ja sama, vaikka koulupäivä aloitetaan lööbauksella. Sekin on rutiini, että herätään aamulla.

Ja jos haluat välttämättä tehdä värikkään lukujärjestyksen, tee se vessapaperille, jotta tuotoksellasi on edes jotain arvoa myöhemmin. 

Korona porsaan kotiin ajaa. Ja kotoa myös.

Varmaan ihan, tiedättekö, tyypillistä, että ahdistus sahaa ylös alas, alas ylös.

Silti joka kerran ällistyn, kun se sahaa ylös - etenkin kun olen kärsinyt minimaalisesta ahdistuksesta tähän asti. En tiedä miten minä, ahdistuskuningatar extraordinaire, olen välttynyt korona-ahdistukselta, mutta niin kävi - tähän asti.

Mutta onhan tässä tietysti vähän ns. tilanne päällä.

Ensinnäkin meillä on tulossa julkisivuremppa, jossa kohta piikataan parvekkeet irti. Se tarkoittaa, että kotona ei oikein voi olla, ja koiran osalta kotiinjättäminen täyttää ehkä eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit.

Toisaalta hallitus on antanut ohjeen, jossa olisi hyvä olla lähinnä kotona, kuten olettekin ehkä huomanneet.

Kolmanneksi minulla on yskä.

Neljänneksi hallitus harkitsee myös pakoreittimme katkaisua - olimme ajatelleet siirtyvämme evakkoasuntoomme Kanta-Hämeeseen kun pahin paukutus alkaa, mutta nyt se ei ehkä olekaan mahdollista. Suositeltavaa se ei ole missään nimessä, mutta ilmeisesti myös sillan alle muuttaminen on epäsuotavaa ja lastensuojelurikos.

Viidenneksi, emme voi vuokrata päheää evakkoasuntoa pääkaupunkiseudulta, koska minut todennäköisesti lomautetaan kohta.

Ja juuri nyt se, ettei tämän kaiken keskellä saa edes kotona olla, tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä.

...antaa siivet

Joskus nuorisolaisena join aika paljon (sokeritonta*) Red Bullia. Pidin sen mausta, nimittäin. 

Sitten lopetin, ehkä siksi, että kierrätystölkeistä saadut killingit eivät riittäneet rahoittamaan addiktiotani. Tai ehkä kasvoin aikuiseksi.

Tänään kuulin, että Red Bull voi auttaa migreeniin. 

Kuulin väitteen tilanteessa, jossa toisaalta kärsin migreenistä, ja toisaalta sijaitsin lähellä kahviota, jossa myydään Red Bullia. Suoritin välittömästi empiirisen kokeen.

Tulos #1:

Koehenkilön #1 migreeni helpotti. Tutkimusryhmä huomautti, että migreeni olisi voinut helpottaa muutenkin. Lisäksi kyseessä saattoi olla lumevaikutus. Tutkimusryhmä esitti rahoituskomitealle Red Bull -budjettia lisätutkimuksia varten. Rahoituskomitea hylkäsi hakemuksen.

Tulos #2:

Koehenkilö #1 muisti, miten mahtavalta kylmä Red Bull maistuu. Koehenkilö #1 selitti tutkimusryhmälle vakuuttavasti, että jos yksi tölkki Red Bullia auttaa näin hyvin, kahdella on varmasti ennaltaehkäisevä vaikutus. Tutkimusryhmä oli samaa mieltä, telkesi rahoituskomitean siivouskomeroon ja suuntasi kahvioon lisätutkimuksia varten.

Kaikki tieteen, ja tiede kaikkien nimissä!

* En haluaa energiaa energiajuomaani.

Saliohjelma

Minä kuulkaa menin ja hankin saliohjelman!

Niin, tiedän, mutta maailma ei mennyt radaltaan sittenkään.

Saliohjelmien ongelma on nähdäkseni se, että kun ääneen sanoo harkitsevansa, että pitäisköhän, jostain nurkasta loikkaa innokas personal trainer, joka äpistelyjä kuulematta on jo tehnyt uhrilleen saliohjelman, joka velvoittaa kuntosalivisiittiin poikkeuksetta tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin, siis ilman poikkeuksia, ei, ei siitäkään syystä, koska jos tätä ei nyt noudata niin turha odottaa mitään tuloksia sitten ja sitä paitsi luultavasti kuolee rappeutuneena viimeistään helmikuussa.

Jos moisen kauhean kohtalon haluaa välttää, pitää itse ymmärtää tavoitteensa.

Ja minä vihdoin ymmärsin omani, ja kirjoitin salille kirjeen. No, sellaisen tekstinpätkän webisivujen lomakkeeseen. Mutta ajatellaan, että se oli kirje, se on romanttisempaa.

Siinä luki jotain tällaista:

Haluaisin saliohjelman, joka tavallaan korvaa bodypump-tunnin, jolle en aina ehdi. Ohjelma ei voi lähteä siitä oletuksesta, että teen sen 2 kertaa viikossa, koska en tee kuitenkaan. Ymmärrän ja otan vastuun siitä, että tällainen puuhastelu ei tule johtamaan varsinaisiin tuloksiin, mutta päätin juuri, että väistämättömän rappion hidastaminen on arvokas tavoite sekin.

Ja kas! Kun tavoitteet määritteli napakasti, sai riemusta hirnuvan - ja onneksi erilaisia elämäntilanteita ymmärtävän - personal trainerin, joka väänsi juuri sellaisen ohjelman kuin halusinkin.

(Ja lupasi vielä, että saan puuhastella sen parissa ilman, että hän kiusaa minua vaatimuksilla siitä, miten tulosten pitäisi parantua. Mikä oli välttämätöntä sekä motivaationi että budjettini kannalta.)

Suuren saippuakokeilun tilinpäätös

Päätän saippuakokeiluni täältä tähän.

En ehkä tullut asiaa ikinä täällä puineeksi (jos tulin, voin vain luottaa siihen, että teidän muistinne on yhtä huono kuin minun), mutta joitakin toveja sitten keksin, että suihkusaippuasta palasaippuaan siirtyminen vähentää näppärästi yhden muoviroskan lähteen taloudestamme.

Hirveää näpertelyä, tiedän! Mutta ajattelin, että ehkä tässä toimii porttiteoria ja kohta elän pyhää, muovitonta elämää, kun vain otan tämän ensimmäisen askeleen. Sitten minusta tulee suuri muovittomuussensei, josta tehdään dokumentti Netflixiin.

Hyvä on, en ajatellut niin pitkälle, etenkin kun dokumentti Netflixissä on henkilökohtaisten painajaisteni top 10 -listalla, mutta varmasti jotain kuitenkin ajattelin, ja rynnistin ostamaan palasaippuaa.

Ongelma 1: Palasaippuaa on hankala löytää. Etenkin jos haluaa jotain hyväntuoksuista, mutta ei voi mennä Lushiin, koska haluaa jotain hyväntuoksuista.

Ongelma 2: Palasaippuassa on ... saippuaa, joka on ilmeisesti monista suihkusaippuoista eliminoitu kokonaan. Järkyttävää, tiedän!

Saippuaan siirtymisellä oli kuitenkin jännittäviä seurauksia henkilökohtaisen bakteerifloorani osalta.

Hyvinä päivinä tuoksuin mummoltani.

Huonoina päivinä en tuoksunut. Ihan rehellisesti haisin - pahalta. Tämä huolimatta siitä, etten harrasta deodoranteilla nypräämistä vaan käytän reippaasti antiperspiranttia.

Lopulta kyllästyin odottamaan sitä, että bakteerifloorani löytää tasapainon uusien pesuvälineiden kanssa ja marssin ostamaan suihkusaippuaa. Kävi ilmi, että sitä mikrobistonikin oli odottanut. En tuoksu enää mummoltani ja mikä olennaisempaa, en myöskään niin kauheasti haise, ainakaan omaan nenääni.

Maapallon muoviroskaongelma saa nyt hetken siis vielä odottaa ratkaisuaan. Sori siitä.

Jouluputki #11: Neulo taas

Keskustelimme lapsen kanssa palindromeista.

Oppi meni tavallaan perille: hän tietää kyllä, mikä saippuakauppias on toisin päin - mutta kertoessaan juttua serkulleen hän kysyy, että tietääkö tämä, mikä saippuamyyjä on toisin päin.

Googlasin pari lisäesimerkkiä ja löysin itsellenikin sopivan:

"Neulo taas, niin saat oluen."

Jouluputki #10: Suolla

Lähileikkipuistomme vieressä on metsänpläntti, jonka pohja on lievästi sanottuna märkä.

Käytännössä epäilen, että siellä ei kasva mangrovepuita vain, koska ne eivät nauti lumesta.

Olen useana vuonna katsonut, miten alakouluikäiset rypevät metsässä veden ja punkkien keskellä ja miettinyt, miten kenenkään vanhemmat suostuvat moiseen. No, alkuvuosina mietin moisia. Mitä lähempänä lapseni koulun aloitus on häämöttänyt, sitä synkemmäksi on käynyt epäilykseni siitä, että vanhempien suostumus on tässä asiassa yhtä relevantti kuin auringonpilkku.

Ja niin alkoi koulu.

Seisoimme ensimmäisenä koulupäivänä iltapäiväkerhon pihalla ja kuulimme, että kerhon sallittua aluetta on lähes koko ympäröivä Herttoniemi. Etenkin se märkä metsäpläntti, "suo".

Seisoin kädet ristissä ja rukoilin, että lapseni ei kierisi aivan joka päivä suolla mudassa ja punkkilaumoissa.

Nyt yritän ajatella, että kehittyyhän siinä varmaan vastustuskyky.