Ylläri

Tämä on varmaan asia, joka ei kyllä yllättäisi ketään muuta kuin minua, mutta lievänä yllätyksenä kuitenkin tuli se, miten ... no, raskasta tämä raskaus on.

Siis fyysisesti.

Torstaina juoksentelin asioilla ympäri kaupunkia ja olin lopulta niin tuskissani, että siitä saivat osansa viattomat ystävätkin.

Eilen siivosin vaatekaappia. Jaksoin peräti kaksi hyllyä, kunnes uuvuin. Vaatteet painavat, piru vie! Ja seisominen sattuu!

Olen sekä ihan että en yhtään valmis lapsen ulostulolle.

Flow-vaatekriisi

KYLLÄ, minullakin on se. Flow-vaatekriisi, josta niin monista blogeista onkin voinut jo lukea.

Koska haluan keulia, väitän, että omani on kestänyt jo hyvinkin kaksi kuukautta ja se on pikkuhiljaa muuttanut muotoaan.

Vaihe 1: Näinköhän mulla on enää yhtään kivoja vaatteita, joihin Flown aikana mahdun.
Vaihe 2: Näinköhän mulla on enää yhtään vaatteita, joihin Flown aikana mahdun.

Tosin rakas puolisoni lupasi jo alkukesästä ihmetellessään vatsani kokoa, että voimme leikata lakanaan loppukesästä päänaukon, jotta voin lepattaa menemään - mikäli siis mitkään muut vaatteet eivät enää mahdu.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Vaatteiden valinta helpottuu huomattavasti kun vaihtoehtojen määrää karsitaan esim. yhteen. Lisäksi nyt näyttää siltä, että sää suostuu kerrankin olemaan yhteistyöhaluinen - se yksi vaihtoehto voi jopa sopia lämpötilaan. Sitäpaitsi, ja ennen kaikkea, kiitos säätilan voin myös valita jalkineet jotka eivät ole äärimmäisen kaameat mutta joilla voin silti kävellä (edes vähän).

Absintin väriset sukat

Baudelairet ovat valmiit!

En kyllä ole ihan varma siitä, onko valitsemani lanka mistään kohtaa absintin väristä, mutta ajattelin itsepintaisesti väittää näin olevan siksikin, että runoilija Baudelairen väitetään pitäneen vihreästä keijusta kovasti. (Lanka on itse asiassa hyvinkin monisävyistä ja muodostaa välillä ärsyttäviä läikkiä, mutta sen kanssa nyt on vain elettävä.)

Pahoittelen epäeleganttia jalkamallia - toisilla meistä jalat ovat hieman turvoksissa. "Hieman" tarkoittaa tässä sitä, että sohvalla rötköttävä monsieur, tekeillä olevan lapsen isä, joutuu kohta kärräämään vaimoaan eli minua kottikärryillä, sillä käveleminen sattuu.

Olen näistä erityisen ylpeä siksi, että eilen, Pasilan ja Helsingin asemien välillä, kiskaisin keskeneräisestä työstä puikon irti. Arvatkaa, oliko hauska tunkea keskeneräinen ja purkautuva pitsineule kassiin odottamaan kotiin pääsyä?

Päivän havaintoja

a. Singaporen purukumilainsäädäntö alkaa tuntua sopivan tiukalta aina, kun löytää kenkänsä pohjasta tuoreen purukumiyksilön.
b. Luulo siitä, että on jokseenkin turvoksissa, romuttuu kun työtoveri huomauttaa iloisesti hississä, että ai sulla mahtuu jalat vielä kenkiin.
c. Kohtaa b) voi seurata keskustelu siitä, miten jonkun piti käyttää pelkkiä haisaappaita viimeinen raskauskuukausi. Tätä on luultavasti turha pitää kannustuksena.
d. Ei minustakaan Virpi Salmen uusin ollut enää kovin hauska, mikä havainto oli pettymyksehkö. Tai ehkä olen muuttunut tylsäksi. (Muuttunut? Hah.)
e. Koira lähtisi myös mielellään pelaamaan frisbeegolfia. Surullista kuultavaa tuo murheen alho, johon se vaipui kun isäntä häipyi.
f. Jos Unelmien poikamiestytössä ei kukaan tipu, kirjoitan reklamaation.

Ruokailun vaikeudesta

Asia, joka tuppaa nykyisin vituttamaan siinä määrin, että muutun ihmisestä ärsytetyksi valkohaiksi sekunneissa, on ruokailu. Ruokailu raskaana ollessa.

Ensin tämä vitutti vain yleisellä periaatteellisella tasolla. Verenpaine nousee väistämättä, kun MLL:n ja Sydänliiton yhteistuumin toimittama lässytin Raskausajan ravitsemus ja liikunta sormi koholla selittää, että raskausaikana päivittäinen viineri vaihtuu kotipullaan, kotipulla terveellisiin hedelmiin - ja sitä rataa. Päivittäinen viineri, mikä se sellainen oikein on? Täysin vieras konsepti. En tunne ketään, joka söisi viinerin joka päivä. Ja jos nyt kerran vuodessa haluan viinerin, syön viinerin, en kotipullaa.

(Sitäpaitsi läpykän kuvat "terveellisestä ruokavaliosta" ovat niin aneemisia, että heti alkaa tehdä mieli pitsaa. Voiko salaateista enää ankeamman näköisiä saada (paitsi mädäntyneitä vihanneksia käyttämällä)? Mitä vikaa on kuvissa hekumallisista salaateista? Kai raskaana olevakin saa salaateistaan nauttia?)

Rakkaat MLL ja Suomen Sydänliitto ry. Koen, että pidätte minua ehkä hieman yksinkertaisena.

Tämä alkuraskauden vitutus nyt ei kuitenkaan ollut mitään siihen verrattuna, mitä koettiin tuossa kuukausi takaperin kun a. jouduin sokerirasituskokeeseen (kuulunhan riskiryhmään "yli 25-vuotiaat ensisynnyttäjät") ja b. sokerirasituskokeessa löytyi lievä raskausdiabetes.

Raskausdiabeteksen lievään muotoon hoito-ohjeena tarjoillaan ruokavaliohoitoa, mikä sinänsä on ok. En ole kovin makeanhimoinen. Valitettavasti vain maitotuotteetkin pitäisi vaihtaa vähärasvaisiin. Tulkoon nyt ihan heti alkuun sanottua, etten oman kokemukseni perusteella usko vähärasvaisiin maitotuotteisiin. Empiirisen kokemukseni perusteella satunnainen koehenkilö (ie. minä) syö kevyttuotteita normaalirasvaisia enemmän. Lopputulos: rasvan määrä on vakio, lisäaineiden kohdalla koetaan innostava piikki.

Paksuna ollessaan ruoasta voi stressata mm. seuraavilla tavoilla:

• Mitä saa syödä? Yleinen stressitekijä, joka iskee kuitenkin, vaikka mitä olisi itselleen luvannut. Bonus: alkuraskauden aikana kaveri on helppo käräyttää kun se tilaa pihvinsä kypsänä. (Itse olen lopettanut pihvien syömisen. Inhottaa kohdella hyvää lihaa niin.)
• Mitä kuitenkin meni syömään, vaikkei olisi saanut? Ai kaikkien mielestä parmesan ei oo hyväksi? Ai tossa sämpylässä oli tuorejuustoa? Ai kanan kastikkeessa oli korvasientä? Hyviä aiheita kaikki unettomien öiden varalle.
• Mistä ainesosaa X? Erityisen vahvana kasvissyöjien ja vegaanien mielissä, mutta muutkin voivat toki miettiä, saavatko tarpeeksi rautaa / kalsiumia / D-vitskua / foolihappoa (mitä sekin on?) / muita B-vitskun alalajeja jne. (Jos joku keksii, mistä saa oikeasti ainesosan X joka tekee minusta Ryhmä X:n jäsenen, saa ilmoittautua.)
• Miten paljon on paljon? Kalaa pitää syödä, mutta ei liikaa. Rautaa pitäisi saada, mutta maksaruoalle rypistetään kulmia - voiko sitä syödä ja kuinka paljon? Raskausdiabeetikon bonustehtävät: paljonko hiilareita / hyviä rasvoja / protskuja on paljon? Ovatko kaikki hedelmät keskenään verrannollisia (entäs jos on persikkakausi)?
• Miten valmistaa näistä kaikista palapelin osasista ruokavalio, joka sopii lounasravintoloiden realiteettien kanssa niin hyvin yhteen, että joka päivä saa jotain syödäkseen?
• Miten valmentaa maistamaan jo kykenevää sikiötä kohdunjälkeisen elämän varalle, jos puolet niistä mauista, joihin haluaisi lapsen totuttaa, on ehdottomalla kieltolistalla?

Ei, se ei auta, että iloinen neljän lapsen isä kertoo vaimonsa syöneen "ihan kaikkea" jokaisen raskautensa ainana. Minä en tiedä, mikä vaimon mielestä on ollut "ihan kaikkea".

On tässä kaikessa jotain hyvääkin. Chiliä ei ole kukaan vielä tajunnut minulta viedä. Aion nauttia siitä niin kauan kuin vain voin.